Avainsana-arkisto: teurastus

Teurastukseen valmistautuminen

Jokainen varmaan valmistautuu eritavalla. Tietysti paljon vaikuttaa se, että kuka tekee ja mihin pisteeseen asti. Joidenkin eläinten kohdalla hoidetaan itse alusta loppuun asti. Eläimen koko vaikuttaa myös tähän valmistautumiseen paljon.

Nyt valmistaudutaan naudan lihoiksi saamiseen. Varasimme lopettamiseen metsästäjän, joka hoitaa lopettamisen, veren laskun, nylkemisen ja paloittelun. Meille jää “hienosäätö” lihojen pieniminen, jauhelihan valmistus ja pakkaus.

Oman työn muistilista:

  • Puukot ja teroitin
  • Lihamylly
  • Vakumointi pussit ja kone
  • Leikkuulautoja
  • Kuppeja ja kulhoja
Sääntöjä, jotka koskevat kaikkia

Lainsäädäntöjä on mutta ei mennä niihin niitä voi lueskella Eviran sivuilta tai Eviran tarkemmat ohjeet. En kirjoita näistä säännöistä täällä, koska ne muuttuvat joka vuosi, joten tieto vanhenee niin kuin tietosanakirjat aikanaan.

Kirjoitan nyt niistä säännöistä, jotka ei vanhene. Lopetusta ei kukaan opi ilman opettelemista ja tekemistä. Teurastus kurssseja järjestetään ympäri suomenmaan eläin laji kohtaisesti. Teurastus tilanteessa pitää olla kuitenkin täysin varma mitä on tekemässä tai mukana henkilö, joka pystyy neuvomaan. Eläin on hyvä saada ilmaan lopetuksen jälkeen jolloin sitä on helpompi käsitellä. Pienet eli lampaan kokoiselle eläimelle on helppo vaikka rakentaa teline. Isompi eläin nyt siis nauta niin telineen valmistus alkaa jo vähän vaatimaan ajatusta enempi. Tietysti myös ruhon siirto vaatii suurempia voimia. Suorittelen etukuormaimella varustetun traktorin varaamista lähettyville, jotta tilanteessa kuin tilanteessa pystytään ruhoa liikuttamaan.

Omien rajojen ja rajoitteiden tunteminen on enemmän kuin hyväksi. ÄLÄ aloita teurastus prosessia ainakaan ensimmäisellä kerralla yksin vaan jonkun kanssa, joka osaa käyttää puhelinta. En halua mustamaalata mutta paras olisi olla joku joka pystyy soittamaan 112 jos jokin menee pieleen. Tämän ihmisen ei tarvitse olla näköetäisyydellä mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä. Lampaan kokoinenkin eläin voi onnistua vahingoittamaan niin, että apua tarvitaan.

Kannattaa tietenkin kerrata perus turvallisuus ohjeet. Kaikkien paikalla olevien henkilöiden on hyvä tietää mikä on osoite jossa toimitaan. Tämä on tärkeä tieto joka ei saisi hidastaa avun soittamista sitten jos jotain sattuu. Se kannattaa kirjoittaa isoilla kirjaimilla lapulle joka kiinnitetään näkyvälle paikalle ja kerrotaan kaikille missä se on.

Henkinen valmistautuminen

Tätä on kaikista vaikein neuvoa.

Olemme yrittäneet pitää tuotantoeläimet, tuotantoeläiminä. Ajatus on hieno yrittää pitää ne hiukan etäällä koska niistä joutuu luopumaan ennen kun niiden ikä ja vaivat sitä vaatii. Pitää siis kovettaa itsensä ja hyödynnettävä lihat ennen kun liha on pilalla ja eläimen elämä on mennyt hukkaan.

Kirjoitin tuossa kyllä todella karkean julmasti sen perus ajatuksen jonka kanssa yrittää elää. Osalle meidän tuotantoeläimista on kuitenkin muodostunut uusia statuksia. Meillä on työkavereita ja on tullut myös lellikkejä. Näiden kohdalla päätöksen teko tulee olemaan todella vaikeata. Silloin kun meille tulee eläin joko ostaen tai syntyen. Pitäisi hänelle laittaa parasta ennen päiväys silloin se on helpointa. Ei, ei meillä todellakaan ole käytössä tälläistä.

Teurastuksen selittäminen itselle

Teurastutamme yhden sonnin ja yhden härän.

Sonni on tehnyt meillä tehtävänsä. Häneltä on tullut tyttäriä ja hänen on poistuttava, jotta tyttäret voidaan liittää laumaan. Syy on puhtaasti sukusiitoksen välttäminen. Tosin ei se syy helpoita päätöksen tekoa yhtään koska hänen kanssaan on ollut helppo työskennellä.

Härän piti olla vetohärkä projekti. Valitettavasti se jäi projekti tasolle. Menin tekemään siitä ehkä jopa liiankin kesyn ja halittavan suuren jättiläisen. Ensin venytin valjaiden laittoa kasvua häiritsevänä. Sitten keksin uusia tekosyitä miksi en valjasta. Nyt kokoa on niin paljon etten ole varma uskallanko valjaita laittaa.

On todella rankkaa kirjoittaa tätä postausta ja myöntää omat virheet. Samalla mieleen tulvii ne hetket kun on köllinyt laitumella pää härän kyljellä aurinkoa ottaen.

Nämä kaksi poikaa on saaneet oman paikkansa minun sydämessä.

Tulevaisuus ja tuleva talvi

Se on suurelta osin koulutusta. Useampi ensikko poikii marraskuussa joten lypsylle opettelua tulee olemaan paljon. Lypsy myös hidastuu, joten aika ei riittäisi vetohärkä projektiin. Samalla on vielä hiehojen hölmöilyt ja tulevat vasikatkin vaatii huomiota. Päivittäinen koulutus kalenteri tulee olemaan todella täysi. Samaan rysään tulee tietenkin myös vauva arki, joten jostain on luovuttava, jotta paketti pysyy kasassa.

 

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…

Syksyn ihanin ja kamalin viikko.

Syksyyn liittyy ihanuutta ja kamaluutta.

Kanalassa syksy on aina luopumisen tuskaa kun kukot lähtee. Talvisin meillä haudotaan uutta porukkaa. Nyt oli taas edessä valintoja tulevan talven suunnasta.

Pohdinnassa on aina muninta, kanojen koko ja haudonta halut. Kukot on nyt kasvanut noin yhdeksä kuukautta ja on aika laittaa pakastimeen. Kanoja meillä ei syödä vain kukkoja. Kanat vaikka ovat lopettaneet muninnan saavat eläkepäivänsä elää muiden mukana.

Nuori kukko on hyvä lihan lähde. Kana, joka on pitkään muninut alkaa olemaan sitkeää. Tänä syksynä kukkoja meni pakastimeen seitsemäntoista, kiloina hiukan enemmän. Olemme päätyneet jauhamaan lihan maun ja monipuolisuuden takia.

Kukonlihaa

Jauhamme rintapalat ja jalkojen lihat sekaisin. Jaloissa on enemmän makua joten rintapalat hiukan neutralisoi makua.

img_39441

Liha on yllättävän punaista verrattuna broilerin lihaan.

img_39461

Jauhamme lihan kahteen kertaan. Ensin isommilla reijillä ja lopuksi tiheämmällä jolloin saadaan tasalaatuista jauhelihaa.

img_39471

Lopuksi vakumointi ja kuukausi/vuosimerkintä.

Tämä on aina rankka päivä

 

Vaikka tämä kuuluu elämäämme en sanoisi tätä helpoksi. On todella rankkaa pistää kukko päiviltä, enkä tarkoita fyysisesti vaan henkisesti. Aamulla kun tietää kyseessä olevan tämän päivän sitä yrittää nollata pään. Samallahan sitä tekee tilaa ulkoileville kanoille talviasuntoon mutta on se rankkaa.

Samalla joutuu päättämään kuka saa jatkaa sukuansa. Eli täysin laput silmillä ei voi mennä vaan arvioit samalla kuka kukoista olisi mahdollisesti kiltein, lihaksikkain ja lähinnä mitä tulevaisuudessa halutaan.

Joku joskus kysyi onko lapset mukana teurastuksessa? Vastaus: On ja ei.

Ensisijaisesti ajattelemme niin, että kuka tahansa pystyy tekemään tai neuvomaan hätälopetuksen. Lapset eivät  vielä tietenkään pysty mutta osaavat neuvoa mistä pulttipyssy löytyy ja mitä sillä tehdään. Joten on lapset nähneet lopetuksia.

Kuitenkin kun suunnitellaan pakastimen täyttöä ei lapset näe lopetusta eikä eläimet. Lihan jauhamisessa taas lapset ovat mukana ja tietävät mitä lihaa se on.

On syksyssä ollut positiivisiakin juttuja ja lisää tulee.

Meillä käväsi opiskelija neitonen, joka on kiinnostunut omavaraisuudesta. Reippaasti pörhälsi tänne korpeen useamman sadan kilometrin päästä.  Mahtavalla asenteella valjastettu oli hän. Olimme sen päivän ensimmäinen pysähdys ja toinen oli vielä meidän jälkeen. Sinnekkin oli kolmisensataa kilometriä. Seuraavana päivänä meinasi käydä vielä kahdesta kolmeen paikkaa ja kotia.

Tämä opiskelija teki siis gradua omavaraisuudesta. Kyllähän se, että keskustelee ja avaa omaa arkea on itsellekkin mielenkiintoinen retki. Kaikkea ei vain tule arjessa ajatelleeksi. Paljon sain uusia ideoita ja muistiin nousi osa, jotka oli jo unohtunut.

Opiskelijoita pukkaa enemmänkin. Kohta tulee TET:iläinen viikoksi tutustumaan tähän hommaan. Ei ottanut helpointa tutustumispaikkaa. Kait sitä tulevaisuuden nuorissa on vielä niitä, jotka eivät pelkää työtä.

Polttopuita piti myös tehdä.

 

img_39491

Puutalkoissa oli naapurit ja kyläyhdistyksen koneet. Onni on elävä kyläyhteisö, joka helpottaa tätä korpielämää. Talvenvaralle tuli tehtyä kuivia puita ja tulevaisuuteen märempiä puita. Sekapuuta tehtiin joten löytyy pihlajaa, koivua, haapaa, kuusta ja mäntyä. Puut olivat tuulenkaatoja, tienvarrelta, pellonreukselta ja pystyynkuolleita. Kone siirtyi jo seuraavaan taloon ja siellä nyt on sitten oltu auttelemassa.

Tasainen David Brownin jytke taustalla. Säestää tasaista puheen sorinaa. Lintunenkin vielä jossain lauleskelee talventuloa. Pihka tuoksuu ja lämmin tulli meitä helli. Mahtava päivä kertakaikkiaan.