Avainsana-arkisto: teurastus

Naudan teurastus (Sisältää liha kuvia)

Odotettu aamu koittaa valmisteluita on tehty jo edellisenä iltana mutta joitain valmisteluita on jäänyt vielä aamulle. Aamulypsyn jälkeen aloitamme “kesäveden” uudelleen käyttöönoton.  Yöllä kun olisi voinut olla pakkasta ei putkiin laitettu paine vettä rikkomaan putkia.

“Kesäveden kytkemisen pitäisi olla todella helppo homma. Yhden mutkan tilalle vaihdetaan T-kappale ja vesi juoksee paineelle. Mutka irtosi niin kuin elokuvissa onhan se tehty niin, ettei ongelmia pitäisi tulla. T-kappaleen asennuksessa pumpusta kuitenkin katkesi metalli osa, joka on liimattu pumppuun joten vaihto ei tällä aikataululla ollut mitenkään mahdollista. Onneksi pumppu oli paineettomassa tilassa tai olisimme olleet todella kylmässä suihkussa josta ei olisi vettä puuttunut. Onneksi olemme varautuneet jo ongelmien tulemiseen veden liikkuvuuden suhteen.  Otimme käyttöön uppopumpun, tosin letkuahan nyt saatiin vetää peräsuoli pitkänä ja liitoksia liitoksen jälkeen tehdä aamun pimeydessä. Olimme kuitenkin täysin aikataulussa ainakin toivoimme olevamme. Uppopumppu kiukutteli hiukan ei olisi meinannut herätä toimimaan, mutta pienen leikkimisen jälkeen heräsi eloon ja vesi kulki. Tosin alkoi hiukan sekoittamaan kalkittua kaivoa ja vesi näytti rasvattomalta maidolta. Pienillä korkeuden säädöillä ja odottelulla saimme kirkasta vettä.

Tuhti on meidän vetohärkä projekti, joka nyt teurastetaan eli käsiteltävyys on hyvä. Varauduimme kuitenkin, että ongelmia taas tulee, joten kytkimme hänet kiinni peltotyöskentelyssä käytettävään neliveto autoon. Aloitimme matkan teon teurastuspaikalle. Samalla reitillä olemme harjoitelleet, joten ei ollut uusi reitti.  Lähestyessämme paikaa alkoi jarruttelemaan, vaikka kukaan tai mikään ei ollut vielä muuttunut tavanomaisesta. Kukaan ulkopuolinen ei siis ollut vielä paikalla. Pysäköimme auton ja tilanne rauhoittui Tuhti seisoi ja odotti levollisen oloisesti.

Tämä oli tietenkin silmänlumetta. Tuhdin valtavassa päässä olikin rattaat pyörimässä ja suunnitelma selvillä. Hän sai itsensä irti ja päätti oikaista suorinta tietä (metsää) takaisin laitumelle. Rauhallisen paon aikana sain muutaman kerran kiinni mutta sopivaa närettä ei ollut johon olisin saanut köyden pyöräytettyä. Lähestyimme laidunta ja päätin heittäytyä mahalleni matkustamaan ja odottamaan mitä tahansa puun taimea johon pyöräyttäisin köyden. Tämä onnistui vastaan tulikin sopiva puuntaimi johon ehdin pyöräyttämään köyden ja se kesti Tuhdin vedon. Vielä mättäällä maatessani köyttä pyörittäen kuulin vihellyksen vastasin vihellykseen vihellyksellä. Teurastaja tai oikeastaan metsästäjä oli saapunut. Huokaisen helpotuksesta ja samalla alan pohtimaan kuinkas nyt toimitaan.

Metsästäjä ei näe asiaa niin ongelmallisena kuin minä. Onhan hän tottunut hirvenkin metsästä hakemaan pois. Hänellä ei ole kiire toimia, vaan aloitamme valmistelut viimeiselle matkalle. Laitumella aidan takana näköyhteydellä paikalle on muu lauma. Aloitamme niiden siirrolla näköyhteyden ulkopuolelle. Se tapahtui kivuttomasti herkujen laitto herkkupöydälle niin kaikki tulivat pienemmälle aitaukselle. Kaikki tapahtui ihanan rauhallisesti. Traktorikin oli saapunut tontille. Sen kuljettajakaan ei hätäillyt vaan käveli rauhallisesti tutkien mahdollista reittiä tuhdin luokse. Tuhti rauhoittui ja metsästäjä ampui yhden laukauksen. Elo on loppunut. Nyt käynnistyi traktori joka matkasi Tuhdin luokse rauhallisen verkkaisesti. Tuhdin ympärillä hyörinä alkoi samaan aikaan. Veret laskettiin ja kintereisiin tehtiin reijän kinterepuuta varten. Tuhti kulki traktorissa riippuen paloittelupaikalle.

Tuhti laskeutui kyljelleen, jossa avattiin vatsa ja suolet ja sisäelimet poistettiin. Kun sisukset olivat pois, nostettiin Tuhti riippumaan ja nylkeminen alkoi. Nahkaa poistaessa otettiin samalla myös enimpiä rasvoja pois, koska talven varalle oli jo rasvaa alkanut kertyä lihojan ympärille.

Lihojen irrotus aloitettiin ja ihailin sitä rauhallisuutta joka huokui tilanteessa. Samalla seurasin kuinka tarkasti lihat otettiin luista ja kuinka vähän lihaa meni hukkaan. Rasvakipossa ei punaista juurikaan näkynyt ja luutkin olivat valkoisia. Toki tässä meni aikaa, malttamattomalla olisi voinut hermoa alkaa kiristämään. Lihat olivat laatikoissa ja siivous alkoi, kun ampumisesta oli mennyt seitsemän tuntia.

Työ on vasta alussa. Pakkasin laatikot autoon ja siirryin äitini torpalle paloittelemaan ja jauhelihaa mylläämään. Urakka oli melkoinen ja tietenkin vakuumipusseja oli varattu liian vähän, vaikka kuinka kuvitteli niiden riittävän. Osa syynä on tietysti se, että pakattiin ne sellaiseen kokoon mitä kerralla voi käyttää. Maksimi oli 400g poikkeuksena savustukseen lähtevät lihat. Pihvejäkin pakattiin kahden ja neljän kappaleen paketteihin, jotta sulatusessa ei tulisi hukka ruokaa. Emmehän halua tätä arvokasta lihaa hukkaan heittää valmistuksessakaan.

Jauhelihaa myllättiin ihan kotikone kokoisella koneella. Tämä vei aikaa ja taas aikaa. Myllätessä pohdinkin kuinka sitä tuleekin ajatelleeksi ruuan esteettisyyttä. Ensimmäisellä kerralla näkyi rasva paloina, toisella kerralla näkyi vähän vähemmän ja kolmannella kerralla se sekoittui jo massaan. Jauhettu liha vaan menee myllyn läpi kokoajan vain hitaammin ja hitaammin.

Onko Tuhti nyt unohdettu? Ei meillä ei unohdeta mistä liha on tullut vaan lihallakin on nimi. Pakastimessa on nyt lihapakkauksia, jotka on nimetty Tuhti 10/2018 näin muistamme niin pitkään, kun lihaa käytämme mitä se on vaatinut. Näen asian niin, että näin kunnioitamme eläintä, joka on meille lihaa tarjonnut lautaselle.

Pääsi sitä välistä maistamaankin. Äiti pyöräytti välissä kokeeksi muutaman jauhelihapihvin ja keitteli naapurista nostetut perunat seuraksi. Tässä on lautasellinen lähiruokaa perunat on liikkunut nostopaikasta satametriä ja liha kaksi kilometriä.

Kaunis kuutamo otti minut vastaan, kun lihat olivat valmiina pakastettavaksi. Hetken henkäisin ja tuijotin kuutamoa samalla kuuntelin kuinka hiljainen kylämme oli tänä kauniina hetkenä. Levollisuus valtasi koko kehon urakka oli ohitse ja maailma näytti minulle kuinka kaunista voi olla vaikka pimeässä seisoskelee.

Tietysti joitain alkoi askarruttamaan lihan määrä. Moni on sanonut nyt teillä on paljon sitä lihaa. Pientä kauhisteluakin on tuntunut olevan ilmassa tai jotain en ihan ole päässyt selville mitä se on, kun ihmisistä on vaikea välillä lukea sitä mitä ne jättää sanomatta. Tilanne on meillä tulevana vuonna siis tälläinen tästä syö kolme aikuista ja kolme lasta (teoriassa ainakin) tämä liha määrä, kun jaetaan jokaiselle päivälle niin tämä porukka jakaa 200g per päivä lihaa keskenään, yhden annos on näin laskettuna 33g. Eli 400g jauhelihasta tehdään 12 päivä annosta.

Nyt siis voin kysyä paljonko sinä käytät lihaa päivässä?

Teurastukseen valmistautuminen

Jokainen varmaan valmistautuu eritavalla. Tietysti paljon vaikuttaa se, että kuka tekee ja mihin pisteeseen asti. Joidenkin eläinten kohdalla hoidetaan itse alusta loppuun asti. Eläimen koko vaikuttaa myös tähän valmistautumiseen paljon.

Nyt valmistaudutaan naudan lihoiksi saamiseen. Varasimme lopettamiseen metsästäjän, joka hoitaa lopettamisen, veren laskun, nylkemisen ja paloittelun. Meille jää “hienosäätö” lihojen pieniminen, jauhelihan valmistus ja pakkaus.

Oman työn muistilista:

  • Puukot ja teroitin
  • Lihamylly
  • Vakumointi pussit ja kone
  • Leikkuulautoja
  • Kuppeja ja kulhoja
Sääntöjä, jotka koskevat kaikkia

Lainsäädäntöjä on mutta ei mennä niihin niitä voi lueskella Eviran sivuilta tai Eviran tarkemmat ohjeet. En kirjoita näistä säännöistä täällä, koska ne muuttuvat joka vuosi, joten tieto vanhenee niin kuin tietosanakirjat aikanaan.

Kirjoitan nyt niistä säännöistä, jotka ei vanhene. Lopetusta ei kukaan opi ilman opettelemista ja tekemistä. Teurastus kurssseja järjestetään ympäri suomenmaan eläin laji kohtaisesti. Teurastus tilanteessa pitää olla kuitenkin täysin varma mitä on tekemässä tai mukana henkilö, joka pystyy neuvomaan. Eläin on hyvä saada ilmaan lopetuksen jälkeen jolloin sitä on helpompi käsitellä. Pienet eli lampaan kokoiselle eläimelle on helppo vaikka rakentaa teline. Isompi eläin nyt siis nauta niin telineen valmistus alkaa jo vähän vaatimaan ajatusta enempi. Tietysti myös ruhon siirto vaatii suurempia voimia. Suorittelen etukuormaimella varustetun traktorin varaamista lähettyville, jotta tilanteessa kuin tilanteessa pystytään ruhoa liikuttamaan.

Omien rajojen ja rajoitteiden tunteminen on enemmän kuin hyväksi. ÄLÄ aloita teurastus prosessia ainakaan ensimmäisellä kerralla yksin vaan jonkun kanssa, joka osaa käyttää puhelinta. En halua mustamaalata mutta paras olisi olla joku joka pystyy soittamaan 112 jos jokin menee pieleen. Tämän ihmisen ei tarvitse olla näköetäisyydellä mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä. Lampaan kokoinenkin eläin voi onnistua vahingoittamaan niin, että apua tarvitaan.

Kannattaa tietenkin kerrata perus turvallisuus ohjeet. Kaikkien paikalla olevien henkilöiden on hyvä tietää mikä on osoite jossa toimitaan. Tämä on tärkeä tieto joka ei saisi hidastaa avun soittamista sitten jos jotain sattuu. Se kannattaa kirjoittaa isoilla kirjaimilla lapulle joka kiinnitetään näkyvälle paikalle ja kerrotaan kaikille missä se on.

Henkinen valmistautuminen

Tätä on kaikista vaikein neuvoa.

Olemme yrittäneet pitää tuotantoeläimet, tuotantoeläiminä. Ajatus on hieno yrittää pitää ne hiukan etäällä koska niistä joutuu luopumaan ennen kun niiden ikä ja vaivat sitä vaatii. Pitää siis kovettaa itsensä ja hyödynnettävä lihat ennen kun liha on pilalla ja eläimen elämä on mennyt hukkaan.

Kirjoitin tuossa kyllä todella karkean julmasti sen perus ajatuksen jonka kanssa yrittää elää. Osalle meidän tuotantoeläimista on kuitenkin muodostunut uusia statuksia. Meillä on työkavereita ja on tullut myös lellikkejä. Näiden kohdalla päätöksen teko tulee olemaan todella vaikeata. Silloin kun meille tulee eläin joko ostaen tai syntyen. Pitäisi hänelle laittaa parasta ennen päiväys silloin se on helpointa. Ei, ei meillä todellakaan ole käytössä tälläistä.

Teurastuksen selittäminen itselle

Teurastutamme yhden sonnin ja yhden härän.

Sonni on tehnyt meillä tehtävänsä. Häneltä on tullut tyttäriä ja hänen on poistuttava, jotta tyttäret voidaan liittää laumaan. Syy on puhtaasti sukusiitoksen välttäminen. Tosin ei se syy helpoita päätöksen tekoa yhtään koska hänen kanssaan on ollut helppo työskennellä.

Härän piti olla vetohärkä projekti. Valitettavasti se jäi projekti tasolle. Menin tekemään siitä ehkä jopa liiankin kesyn ja halittavan suuren jättiläisen. Ensin venytin valjaiden laittoa kasvua häiritsevänä. Sitten keksin uusia tekosyitä miksi en valjasta. Nyt kokoa on niin paljon etten ole varma uskallanko valjaita laittaa.

On todella rankkaa kirjoittaa tätä postausta ja myöntää omat virheet. Samalla mieleen tulvii ne hetket kun on köllinyt laitumella pää härän kyljellä aurinkoa ottaen.

Nämä kaksi poikaa on saaneet oman paikkansa minun sydämessä.

Tulevaisuus ja tuleva talvi

Se on suurelta osin koulutusta. Useampi ensikko poikii marraskuussa joten lypsylle opettelua tulee olemaan paljon. Lypsy myös hidastuu, joten aika ei riittäisi vetohärkä projektiin. Samalla on vielä hiehojen hölmöilyt ja tulevat vasikatkin vaatii huomiota. Päivittäinen koulutus kalenteri tulee olemaan todella täysi. Samaan rysään tulee tietenkin myös vauva arki, joten jostain on luovuttava, jotta paketti pysyy kasassa.

 

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…