Avainsana-arkisto: onni

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteekin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Kun joutuukin luopumaan lampaista

Joskus ajattelin, että lampaat ovat ikuisia. Olipas dramaattisesti sanottu. Ihan noin tyhmä en ollut minäkään.

Kuvittelin, että tuossa ne porskuttaa niin pitkään kun vaan henki pihisee ja saavat vanhuuttaan sitten kuolla pois. Tämä vuosi ja kevät on kuitenkin nyt vahvistanut, ettei se ole järkevä ajatus kanta.

Pieni lammas lauma on helppo seurata ja erottaa ne huiput. Samalla näkee myös ne ei niin huiput. Ikä tuo monenlaista ongelmaa mukanaan. Pitkään se kehitys on ollut positiivinen mutta sitten kun se kehitys muuttuu alavireiseksi. Utare ongelmia tulee ja tuttipullo ruokittavia. Synnytksetkin tuntuvat olevan joillekkin tuskaisia. Villan laatu ei pysy toivotulla tasolla.

Kun lammas muutuu kulueräksi.

Onhan sillä työllistävä vaikutus kun eläinlääkäriä tarvitaan ja lääke firmatkin voivat hyvin. Vielä ei olla lääketsemis kierteessä vaikka suunta näyttää osan kohdalla siihen suuntaan.

Tämä päätös on perusteltava puhtaasti järjellä. Tunteille ei saa antaa tilaa. Toisaalta tunteille on selitettävä järjellä, että on parempi kun pääsee pois ilman lääkekierrettä.

Lampaat harrastus eläimiksi.

Pohdin hetken voisinko myydä vanhat lampaat eläkkeelle. Harrastajalle joka ei käyttäisi enää pässillä vaan laidunten hoitoon. Tätä nyt ei pitkään tarvinnut pohtia kun päädyin siihen, etten voi dumpata ongelmaa eteenpäin. Harrastajalla voi tullakkin mieleen, että pistämpä pässin noille. Silloin hän olisi ongelmissa kun eivät sitä enää kestäisi.

Olisihan se tietenkin todella opettavaista kun saisi roppakaupalla ongelmia ja häiriötiloja.

Tänä keväänä on myös meillä myynnissä lampaita.

Löytyy siitos pässiä ja nuoria pässejä viimevuodelta. Ostajien kanssa käyn aina kirjeenvaihtoa pitkään. En luovuta nopealla haulla. Haukun kaikki lampaani varsinkin jos niissä on jotain vikaa. Uskotteko kauppa ei oikein käy.

Välillä väsyttää kun samasta eläimestä aloitan sen saman haukkuma viestittelyn. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ennemmin se eläin pysyy täällä ja kerron kaikki metkut kun se, että seilaa sitten edes takaisin.

Onhan tässä keväällä ollut varaaja joka piti pitkään jännityksessä. Sitten kun sanoin, että laitetaan vaikka kuukauden päähän viimeinen haku päivä. Ilmoitti: En voikkaan ottaa koska muutan kuukauden päästä, eikä uudessa kodissa ole tilaa lampaille. Tiesin tämän henkilön juuri ostaneen kolme lammasta. Pisti mietityttämään mitäs niille tapahtuu.

Tämä vahvisti vain käsitystäni siitä, että annan ihmisille aikaa vaikka vuoden varata eläintä kun se, että lähtee kiertolaiseksi.

Varmistukaa ostajasta tai myyjästä ennen kauppoja. 

Lisäys:

Tämä kirjoitus tuli vuorokausi sitten ulos.  Monelle on tullut käsitys, että luovumme kokonaan lampaista. Ei emme luovu. Teen siis lisä kappaleen vielä tähän.

Olemme tänä vuonna olleet karitsoinneissa onnekkaita.

Viime vuonna meni miten meni. Voisi melkein kiroilla kuinka huonosti viime vuoden karitsoinnit meni.

Tämä kevät on ollut hyvä. On tullut uuhia ja näyttävätkin huippu hyviltä. Kuitenkin meillä on tilaa rajallisesti joten poistamme vanhemmasta päästä lampaita.

Huippu urheilijakin lopettaa huipulla näin se menee myös lampailla. Näiden jälkeen tulee aina uusia huippuja. Helpoksi en voi sanoa kun on yhteistä taivalta jo useampi vuosi. Karitsointi aikaan on kylki kyljessä olkipatjalla torkuttu.

Rakkaus on myös sitä, että raaskii luopua. 

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Aamupuuro

AamupuuroIMG_3540[1]

Kaurapuuro

4 annosta

1 l   vettä tai vesi-maitoseosta

3 1/2 dl kaurahiutaleita

1/2 tl suolaa

 

Kuumenna vesi tai vesi-maitoseos kiehuvaksi.

Lisää kaurahiutaleet. Siirrä kattila rautaiselle pannun aluselle.

Keitä 10min välillä sekoittaen. Siirrä kattila alusen kanssa pienemmille levyille.

Laita kansi päälle ja anna hautua muutama minuutti. Mausta puuro suolalla.

 

Vinkki:

Puuroon voi lisätä makuja siinä vaiheessa kun siirretään hautumaan pienemmälle levylle.

Voit raastaa sekaan omenaa, päärynää tai porkkanaa (lisää hiutaleiden kanssa).

Pakasteesta löytyviä marjoja voi myös käyttää kun jäiset marjat lisää hauduttamisen aikana niiden rakenne säilyy hyvin.

Puuroihin voi lisätä myös kanelia, vanilijasokeria ja hunajaa.

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn “ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.