Avainsana-arkisto: omavaraisuus

Tarkastettu

Jotenkin on selvitty byrogratian kanssa ja siitä on tullut arkipäivää. Nyt meillä kävi tarkastaja ja kaikki oli hyvin. Tämä siis tarkoittaa, ettei hänellä ollut huomauttamista. Merkeistä tai eläinten olosuhteissa.

Kait se kuuluu jotenkin ihmisluontoon ,kun tuli puhelu, että tarkastus tehdään huomenna klo:10 tulee pelko persiiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun poliisiauto näkyy peruutuspeilistä ja pohdit huijaakohan mittari, onhan turvavyö kiinni… Samanlainen tunne velloi koko yön. Olipas helpottava tunne kun tarkastus oli ohitse ja puumerkki listoissa TARKASTETTU. Samalla sai hyviä vinkkejä tilan kehittämiseen ja miten he lukevat eläinrekisterin tietoja.

Jotkut on huomannut, että vähän sisällä remppasin.

Tuvanlattia sai uuden värin. Siitä tulikin ihan kiva. Meni tietysti ihan älyttömän monta yötä, kun osissa maalaili.

Tämähän tietenkin teki pieniä järjestyshäiriöitä tavaroiden suhteen. Nyt sitten sain karhukirjeen korvamerkki laskusta. Laskusta joka ei yleensä pääse koneen edestä minnekkään ennen maksua. Nyt se oli päätynyt laatikkoon, kun huonekaluja siirreltiin.

Perintätoimisto lähetti siis muikkarin. Jouduin tavaamaan lappua moneen kertaan, jotta ymmärsin. Tavaamisesta päästyäni en uskonut tätä edes mahdolliseksi. Lasku oli siis 11.90 ja nyt se on kaikkien kulujen kanssa 95€. Perintäkulut on 75€, joka on aika paljon minusta. Otinkin siis puhelimen kauniiseen käteen ja soitin perintätoimistoon, että miten tämä on mahdollista, kun laki sallii paljon pienemmät kulut.

 

“Maksumuistutus

Maksumuistutuksen kulut ovat lakisääteisesti kuluttajille maksimissaan 5 € / muistutus.

Maksuvaatimus eli perintäkirje

Yhdestä kirjallisesta maksuvaatimuksesta tulee perintäkuluja seuraavasti:

  • 14 € jos maksamattoman laskun summa on enintään 100 €
  • 24 € jos maksamattoman laskun summa on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • 50 € jos maksamattoman laskun summa on yli 1000 €
  • 14 € jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Toinen maksuvaatimus eli perintäkirje

Toisesta kirjallisesta maksuvaatimuksesta veloitetaan kuluja puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen määrästä.

Kulut kokonaisuudessaan

Saman velan vapaaehtoisesta perinnästä saa laskuttaa kuluja yhteensä seuraavasti:

  • Enintään 60 € jos saatavan pääoma on enintään 100 €
  • Enintään 120 € jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • Enintään 210 €, jos saatavan pääoma on yli 1000 € (Jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa eivätkä toimet ole olleet suhteettomia saatavan pääoma huomioiden, velkoja voi vaatia kuluja yli enimmäismäärän.)
  • Enintään 51 €, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Yritysperinnässä kulut ovat tapauskohtaiset  ”

Linkki sinne mistä lainasin yllä olevan tekstin.

Soitto tuotti hetkellisesti tulosta.

Asiakaspalvelia oli erittäin ystävällinen ja sanoi teidän lasku on tullut meille yritys laskuna, joten perimme teitä kuin yritystä. Tässä vaiheessa sanoin STOP ei minulla ole yritystä eikä nautani ole kenenkään yrityksessä. Tarvitsin vain merkit, koska ollaan suomessa ja ne on tuotantoeläimiä.

Hän ymmärsi ja sanoi, että laitappa vielä kirjallisena reklamaatio niin hän katkaisee nyt perinnän ennen kun kaikki on selvillä.

Ajattelin olla sitten seuraavana päivänä näppärä ja laitoin sähköpostia sinne mistä tilasin merkit. Ilmoitin, että teillä on myös yksityishenkilöitä asiakkaana kaikki ei ole yrityksia.

Vastaus oli hmm mielenkiintoinen:

Hei,

Kiitos palautteestanne. Pahoittelen teille aiheutunutta harmia.

Verovelvolliset karjanomistajat tarvitsevat toimintaansa Y-tunnuksen. Y-tunnus määrittää yrityksen/yksityisen elinkeinoharjoittajan ja  yksityishenkilön eron kaupankäynnissä.

Alla Ytj.fi –sivulta ote.

 

Tästä vastauksesta sain vettä myllyyn soitin lähettäjälle. Hän toisti ja toisti sinulla on yritys ja sillä yritys perintä. Teethän alv:i ilmoituksenkin, kun sinulla on nautoja. Kuinka nyt voit edes todistaa, ettei sinulla ole yritystä?  Vastasin: En tee, koska ei ole yritystoimintaa ja annoin laskun numeron ja kysyin onko tiedoissani Y-tunnusta? Hän vaihtoi vastausta: En kommentoi yksittäis tapauksia ja lähetän asian eteenpäin.

Päätimpä sitten vielä kysyä yhdestä paikasta.

Otin siis yhteyttä Kuluttajaneuvontaan siellä ilmoitettiin, että saan heiltä apua. Perintätoimiston olisi pitänyt selvittää onko perittävä yritys, vaikka olisi tullut heille yritysperintänä. YTJ:stä kuulemma voi nimellä hakea onko yritystä. Tarkathan huomaa, että sain siihen hakuun sähköpostitse linkin laskun alkuperäiseltä lähettäjältä. Olisikohan hänen tarvetta käyttää kyseistä hakulinkkiä?

Kuluttajaneuvonnan asiakaspalvelia sanoi, että harvalla on nauta lemmikkinä. kun asian hänelle kerroin. Totesi kyllä, että niin onhan lampaitakin ihmisillä lemmikkinä. Merkkejähän nekin tarvitsee, joten mailman pitäisi muuttua asenteistaan.

Olikohan tämä tässä?

Sitähän en vielä tiedä mutta jos joudun turvautumaan Kuluttajaneuvontaan. Silloin otan yhteyttä myös AVI:n sehän ei auta rahan kanssa mutta tarkistetaan perintätoimiston käytännöt.

Peritätoimisto yllätti

Nyt ollaan samalla aaltopituudella todellakin. Todella nopeaa oli toiminta kerrankin. Pisteet nousi perintätoimistoja kohtaan roimasti. Tällä hetkellä summa on 43€. Kallishan se on edelleen mutta tämähän on omamoka, jota en kiistä missään tapauksessa. Lähtihän siitä kuitenkin 52€ pois.

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme “kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.

 

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lysy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

Innovaatio 1 kesä 2017

Nyt rykästään käyntiin myös innovaatio sarja. Lyhyitä arkea helpottavia vinkkejä.

Laidun juotto automaatio.

Vanhoja automaattikuppeja löytyy eri myynti foorumeilta halvalla. Puutarhaletkua löytyy nykyään joka kaupasta.

Tarvike lista:

  • Vihreä letku on normaali puutarhaletku.
  • Musta mutkalla oleva letku on lypsykoneesta jäänyt eläkkeelle.
  • Yksi tulppa.
  • Kolme letku liitintä.
  • 4 kpl 8mm pulttia + mutterit. (pituuteen vaikuttaa tolpan paksuus)
  • Automaattikuppi tai kaksi.

Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä myös talvella. Silloin on lämmitys kupeissa.

Naudat tuntuu olevan laiskoja ja laumasieluja. Siitä syystä laitumella kulkee nykyään nämä kupit, koska osa ei ehdi juomaan kun lauma kääntyy takaisin.

Omavaraisuuden pohdintaa.

 

Omavaraisuus on järkyttävän suuri asia. Tuntuu helpolta ajatella, että minä ryhdyn nyt omavaraiseksi. Minusta ei vaan ole siihen muutokseen näin nopeasti.

Sehän tarkoittaisi sitä, että hyvästelisin kaiken, aivan kaiken. Heittäisin kaiken pois tai lahjoittaisin. Astuisin Aatamin asussa metsään ja alkaisin etsiä ruokaa. Jotakin suojaa, jossa yöni viettäisin. Vettä pitäisi myös löytää juotavaksi ja peseytymiseen.

Olisiko sinusta jättämään pankkikorttisi, ajokorttisi, passisi, vaatteesi, puhelin, tietokone ja muu maallinen taakse?

Kaikki me ollaan kulutuksessa valmiiksi jo tietyllä tasolla. Joten kyseenalaistankin tämän kulutuksen tason.

Jokaisessa asiassa on olemassa nolla, josta lähdetään ylöspäin. Tiedoissa on nolla, josta lähdetään oppimaan koko ajan enemmän. Me emme kuitenkaan aloita taivaltamme kohdasta nolla, kun puhutaan kulutuksesta. Voimme kuitenkin alkaa rajoittamaan kulutustamme. Samalla mennä lähemmäksi nollaa, josta useat sukupolvet on yrittänyt nousta ylöspäin.

Pienillä teoilla on merkitystä. Voitko tuottaa ruokaa pihalla, parvekkeella tai ikkunalaudalla? Tämä ruoka kulkee lautaselle lyhyemmän matkan kuin lähikaupan kasvikset. Nyt on myös tullut trendiksi kompostoida omassa keittiössä ruokahävikkiä. Näin saat ravinteet kiertoon ja roska-auto hakee vähemmän tai joissain tapauksissa harvemmin. Parempi olisi jos pystyy vaikuttamaan niin, että tyhjennysväli pitenee. Ajatella oma pieni kiertokulku kulkematta minnekkään. Salaatti ottaa ja kupsahtaa siihen ikkunalaudalle. Laitat sen kompostiisi ja saat siitä multaa uudelle kasville.

Uusi vastaan vanha.

Käytetty on myös parempi ratkaisu kuin uusi. Näissä on kuitenkin joissain tuotteissa vaa’assa muukin kuin uusi ja vanha. Valot esimerkiksi on haastavia ostaakko vanhan tekniikan rungon ja lisää uuden tekniikan lampun vai ostaako kokonaan uuden. Kulutusta kun tulee vielä tuotteen käytöstä. Voiko nurkassa olla hieno -50 luvun jääkaappi, joka olisi egologinen? Tietenkin se ei välttämättä ole halpaa vaihdattaa siihen nykytekniikalla toimivaa moottoristoa. Kuitenkin on käytetty vähemmän uusia materiaaleja ja vähemmän mennyt materiaalia pois käytöstä.

Monessa valinnassa tulee vastaan samat asiat:

  1. Kestävyys
  2. Materiaali
  3. Uudelleenkäyttö
  4. Ajattomuus
  5. Varaosat

Mitä kestävämpi jokin asia on sitä kauemmin se on käytössä.

Materiaalit vaikuttavat valmistuksen päästöihin ja jatko kierrätykseen.

Joidenkin tuotteiden kohdalla voi olla toinen käyttö tarkoitus sen jälkeen kun aika on mennyt ohi.

Jos tuote on muotoilultaan neutraali, se miellyttää silmää pidempään.

Onko merkki tunnettu tai onko siinä käytetty osia joita saa tarvikkeina. Mitä vanhempi merkki sitä varmemmin valmistavat varaosia tuotteisiinsa.

Voiko joku sanoa itseään omavaraiseksi.

Tietenkin voi. Tämä henkilö ei todennäköisesti loista sosiaalisen median keskiössä. Kun hän ei loista sosiaalisen median valoissa ei hän loista muissakaan medioissa.

Oikeita omavaraisia ihmisiä on varmasti suomen metsissä jonkun verran. Jotkut ovat osa vuotisesti omavaraisia.

Itsellä on ollut välillä kovia tunnon tuskia siitä voinko ostaa jotain. Joudun perustelemaan itselleni sen todella hyvin. Hitsauskone oli sellainen jonka kohdalla jouduin pohtimaan voinko ostaa uuden vai ostanko käytetyn. Hinta ratkaisi sen uuteen. Luin yökausia myynti ilmoituksia ja hinta oli kova rikkinäisessäkin.

Viljelevä omavaraistelija.

Monesti tulee ajateltua, että kun on omasta maasta syksyllä nostettua se on sitä omavaraisuutta. Nopeasti kuitenkin huomaa omat fyysiset rajat. Tämä muuttaa viljelyn ei niin omavaraiseksi. Pieni kasvimaa menee viikonloppu hommana ja satoa tulee hetken tarpeiksi. Kun aletaan puhumaan vuoden tarpeista viljelyksen koko kasvaa. Fyysiset voimat eivät riitäkkään kuokkaa heiluttamaan ja maata muokkaamaan hehtaareissa.

Kuvaaja: LH 4v.

Tulee vastaan keväällä routa ja kylvö ajat. Pitäisi hoitaa nopeasti muokkaus ja kylvää siemenet. Tässä kohtaa tulee koneiden tarvitseminen ja yleensä fossiilisen polttoaineen käyttö. Omavaraistelia voi itsekkin valmistaa polttoainetta mutta riittääkö aika, taidot ja raaka aineet.

Hevosen tai härän käyttö maanmuokkauksessa. Silloin pitää saada myös eläimelle vuoden ruuat viljeltyä ja korjattua. Varsasta tai vasikasta kasvattaminen vie aikaa vuosia ennen kuin eläin on riittävän vahva ja rauhallinen, jotta homma toimii.

Siemenetkin on ostettava tai kerättävä omista. Kuitenkin siementen laatu on tärkeässä roolissa, kun viljely on pienimuotoista niin itämis prosentti olisi hyvä olla korkea. Muutaman huonon sadon jälkeen alkaa kiinnittämään enemmän huomiota siementen laatuun.

Keräilevä omavaraistelija.

Näillä olen huomannut olevan sienestys, marjastus ja kalastus suuressa roolissa. Villiyrtit tulevat kesällä portailla jo vastaan, kun vain ne tunnistaa. Luonnossa on paljon syötävää, jota voi säilöä, kuivata ja keittää ravinnoksi. Tämä ei sido ihmistä tontin kokoon tai edes asumismuoto ei ole esteenä.

Moni meistä on keräiliä ihan huomaamattaan. Se alkaa yleensä mustikoista, puolukoista ja tutuista sienistä. Hetken päästä huomaa, että juoksee jo hillasuolla. Samalla alue on kasvanut ja näkee erilaisia kasveja alkaa kiinnostaa mitäs nämä kasvit ovat. Niillekkin kasveille löytyy nimi ja sitä kautta myös käyttö tarkoitus.

Energia omavaraisuus.

Tämä on monessa mielestä mielestäni hankalin. Tähän monesti liitetään uusiutuvat energia muodot puu, aurinko-, tuulivoima ja joissain paikoissa mahdollinen vesivoimala. Nyt on tullut markkinoille myös kaasulaitoksia pienessä mittakaavassa. Biodiesel vaatiikin jo hiukan enemmän.

Joitain voimalaitoksia pystyy valmistamaan kierrätysmateriaalista. Tuulivoimalan pystyy tekemään pesukoneen moottorista ja peltitynnyristä.

Aurinkoa voi hyödyntää aurinkokeräimillä ja sähköntuotantoon paneeleilla.

Aurinkokeräimissä on kaksi ryhmää lämmitetään ilmaa ja toinen, jossa lämmitetään nestettä. Ilmalämmittimeen ohjataan ilmaa, joka hidastetaan putkistossa ja lämmittää siten sisäilmaa. Nesteen lämmittämittimissä on mahdollista lämmittää käyttö vettä tai/ja pattereiden kiertovesi (neste).

Hygienia tuotteiden omavaraisuus

WC paperi nyt on helppo vaihtaa puutikkuun. Saippuan valmistukseen on löytynyt runsaasti ohjeita. Kuitenkin joutuu ostamaan joitain aineita. Meikit… En tähän asiaan ole syvällisesti perehtynyt.

Meillä ei olla vielä alettu tekemään omia saippuoita. Kiinnitämme kuitenkin huomiota tuotteiden ympäristö ystävällisyyteen.

Kuvaaja: LH 4v.

Vaatteet ja pukeutuminen

Näkisin, että meillä on vahvat käsityöperinteet maassamme. On osattu ja osataan käsitellä erilaisia materiaaleja. Nahasta osataan valmistaa mitä ihmeellisimpiä asusteita. Villa on monipuolinen materiaali, jota pitäisi osata arvostaa. Kuitenkin lampaiden pito vaatii isoina laumoina myös koneiden käyttöä.

Pieniä määriä villaa käsitellessä itse valmistus prosessi ei vaadi välttämättä sähköä tai muuta kone energiaa. Kuitenkin homma on aikaa vievää, joten monet ulkoistavat langan teon kehräämöille.

Asuminen rakentaminen

Rakentaminen omavaraisesti ja kaikkia rakennus säädöksiä noudattaen voi olla kimuranttia. Kuitenkin olen huomannut, että säädöksissä on merkitystä millä nimikkeellä rakennetaan. Rakennus säädöksissä on myös eroja kuinka suurta rakennetaan. Rakentamisen omavaraisuus asteeseen on helpoin vaikuttaa itse tekemällään työllä. Omavaraisenrakentaminen on tällöin hitaampaa.

Asumisessa ja rakentamisessa tulee nopeasti eteen omavarainen lämmittäminen. Lämmittämisessä on hyvä myös huomioida millä lämmittää ja voiko samalla, kun lämmittää myös tehdä jotain muuta. Puuhellat antavat nopeasti lämpöä ja samalla ruoka valmistuu. Jos vedet tulevat sisälle, kuinka saisi veden lämmitettyä samalla ilman erillistä veden lämmitintä. Voisiko takkaan yhdistää veden lämmityksen tai hellaan. Näin saisi samalla lämpimän käyttöveden sivutuotteena. Kesällä tämän kaltaiselle lämpimälle vedelle kuitenkin pitäisi keksi jokin muu lämmitys muoto, jottei tupa ole sauna. Tälläisenä voisi toimia vaikka aurinkokeräin.

Raha välttämätön paha

Eristäytyminen yhteiskunnan tukien ja muiden etuuksien ulkopuolelle.

Yhteiskuntamme ja mailma on erittäin tuettua toimintaa. Kaupasta ei löydy yhtään tuotetta jonka ketjussa ei olisi mitään tukea missään vaiheessa. On investointi-, työllistämis-, maatalous-, metsänhoito-, ja mitäsattuutukia. Ei mitenkään pysty kiertämään tukea täysin. Terveyden hoito on tuettua toimintaa ja lääkkeistäkin saa alennusta.

 

Omavaraisuutta on nyt pilkottu osiin

Pilkkominen on tärkeätä, koska asia on suuri. Omavaraistelia tarvitsee hurjan määrän tietoa jotta selviytyy. Kaikkea ei tarvitse osata kerralla.

Kaikki palaset alkaa pikkuhiljaa nitoutumaan yhteen. Kaikkia osa alueita ja murusia tarvitsee. Tuntuu välillä, ettei mikään osa-alue valmistu kokonaan, kun tulee lisää tietoa. Koko elämä on uuden oppimista.

Kenelle omavaraistelu sopii?

Uteliaille ja oppimishaluisille. Omavaraistelussa on paljon opiskeltavaa ja muistettavia asioita. Itse kun olen lukihäiriöinen niin en jaksa kirjaan uudestaan ja uudestaan tarttua niin tallennan kaiken päähäni.

Vielä jäi paljon kirjoittamatta mutta pakko päästää jo välillä teille luettavaksi. 

Nyt myydään lampaita.

 

Nyt on tullut niin paljon karitsoita, että luovutaan osasta lampaista. Aikaisemmin siitä jo kirjoitin. Nyt tulee sitten se myynti ilmoituksen aika ja kuinka paljon jätetään vielä lampaita.

Lampaat ovat hoitaneet meillä kuusi taimikkoa ja vanhempaa männikköä. Karitsoita on tullut tänä vuonna hyvin. Joten pääsemme valitsemaan mitä haluamme ja poistaa osan niistä, jotka on saanut olla “huvin vuoksi”.

Myydään:

 

Karitsoita uuhia ja pässejä. 1-3kk tuttipullollisia heti ja emon alla olevat kesäkuussa.

Siitos pässi vm:2014 edustaa Kainuunharmasta. Tästä kaverista on tullut paljon kyselyitä. Korostan siis sanoja siitos on siis erittäin aktiivinen ja agressiivinen toimintaan. Pässi toimii haukkumasanana, itseppäisyyden merkkinä, lauman kuningas ja vartia. Todellakin vartioi uuhiaan ja puolustaa niitä näkemiltään vihollisilta. (Voi välillä olla myös ihminen) Tämä tykkää rapsuttelusta mutta mikään ei riitä ja puskemalla saa lisää vai miten se nyt meni.

Vanhoja nuoria rouvia. Kerran tai useammin karitsoineita uuhia. Syynä sukulaisuus suhde pässiin, joka halutaan säästää.

Hinta on neuvoteltavissa tapauskohtaisesti.

Luopumisen syy.

Luovumme muttemme luovuta.

Ensinnäkin nautoja on tullut lisää samalla on tullut lypsyt. Työmäärä on lisääntynyt jonkin verran, joten haluamme kohtuullistaa työmäärää.

Toseksi haluamme remontoida hiukan lampolaa ja tehdä siitä toimivamman. Kun teemme siitä toisenlaisen niin lampaiden määrää on vähennettävä tilan takia.

Kolmanneksi tilamme on nyt väljät emo karitsa neliöissä. Kuitenkaan kaikkia näitä uuhia se ei pysty ottamaan syksyllä sisään jos kaikki karitsoi. Neliöt loppuvat keväällä kesken.

Neljänneksi väljät tilat ovat olleet turvalliset meille hoitajille kuin myös lampaille. Emme halua vaarantaa itseämme emmekä lampaita.

Viidentenä rehu kulut ovat kuluerä. Tätä kuluerää on pakko pienentää, jotta järkevä taso säilyy.

Aikataulu on kiinnostanut monia.

Siinä ollaan pysytty todella hyvin. Aikataulu on syksyyn mennessä. Vähennys on merkittävä, joten sille on annettava hiukan jopa aikaa.

Tavoite olisi saada lauma pienenemään noin kymmeneen uuheen ja muutamaan ihanaan pässiin. Vähennystä siis tulee noin kaksikymmentä eläintä.

Omavaraisuus on meillä se ajatus.

Suomenlammas on sikiävää sorttia ja kaksoset tulevat vähintään. Sillä laskeskeltiin, että kymmenen emoa riittää meille meidän lihojen tuottamiseen. Onhan siinä muutama liikaa mutta voidaan edelleen ottaa sitten vanhusten korvaajia tulevista.

Tähän mennessä on syöty pässejä ja jätetty uuhet. Nyt on pässejä todella paljon niin on uuhiakin. Pakastin ei vaan vedä kaikkia ja me ei ehditä kaikkia syömään.

Eteen on tullut myös se tosiasia, että tarvitsemme lisää maata, jos laumaa kasvatetaan. Emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisimme siihen valmiita. Maa olisi halpaa mutta silloin tarvitsisi investoida myös koneisiin ja laitteisiin. Tilan koon kasvattaminen ei kuitenkaan ole nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Haluamme kasvun olevan harkittua ja hallittua ilman suuria lainasummia.

Luopuminen on aina tietenkin myös tuskaista. Kuten jo alussa kirjoitin emme ole luovuttamassa vaan järkeistämässä. Nyt on laitettu pää kylmäksi ja tehdään vähentäminen laskelmoidusti.

Emme ole minkään maataloustuen piirissä, joten meidän on helppo vähentää eläinyksiköitä. Tuettomuus on ollut tietoinen valinta ja siitä pidetään kiinni niin pitkään, kun tiedetään aijotaanko siitä tehdä elanto. Niin kauan, kun emme ole tuen piirissä voimme tehdä nopeitakin muutoksia tuotannon suhteen.

Jos alkoi kiinnostamaan lampaat niin ota yhteyttä:

FB/Korkeala Sieltä sitten lähetä viesti.

Ai niin koska myynnissä on useampi eläin helpointa on valita paikanpäällä se sopivin. Alkutietoja kuitenkin mielellämme kerromme ja kuvia lähettelemme.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Eläinlääkäri tykkää kun otetaan haasteita.

Remmiin on tullut uusi oppilas.

Jotkut projektit on toisia hitaampia ja kärsivällisyyttä vaativia. Kaiken mailman erikoistuminen on elinehto. Syksyllä päätimme vihdoinkin aloittaa myös vetohärän koulutuksen. Oikeastaan vielä se on kyllä sen kasvatusta.

 

Hei tää on meidän Tuhti siitä iskä meinaa tehdä vetohärän. En tiiä mitä se tarkottaa. Mä haluaisin hevosen. Kuva: LH4V

Kuvan oton jälkeen on massaa tullut jo muutama kilo. Kesällä päästään jo jonkin moisiin vetoharjoituksiin. Tällä hetkellä totutellaan liikkumuseen ja ympäristöön. Pieniä hitaita askelia mutta edistyminen on nopeaa.

Monet tilat keskittyvä tiettyyn lajiin

Se tuo omanlaistaan turvaa ja sitä spesiaalia tietämystä tietystä eläimestä. Meillä on ollut laajempikin kirjo eläimiä. Nyt on kuitenkin keskitytty kolmeen eli kanoihin, lampaisiin ja nautoihin.

Meille on osunut mahtava eläinlääkäri. Ei ole niin pientä eikä suurta kysymystä, ettei voisi kysyä. Yhteistyö ja toiminta malli on saatu ihanan joustavaksi. Ajattelemme toistemme aikaa ja mahdollisuuksia. Asumme eläinlääkäristä katsottuna sivussa ja harvemmin voidaan yhdistää käyntiä muiden kanssa. Kuitenkin viemme lapsemme viereen hoitoon. Tällä samalla kyydillä on mennyt sonni leikattavaksi häräksi. Tällä järjestelmällä on joustavasti onnistunut monet lääkkeen haut ja tarkistukset eri eläimille.

Haasteita on tullut matkan varrella erinäisissä jutuissa. Joskus ne on kasautunut yhteen ja eläinlääkärikin jo sanoi, ettei enää halua nähdä meitä. Syynä ei ollut haluttomuus auttaa vaan toivo, ettei tulisi enää mitään muuta.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa?

Lyhyesti kyllä! Se on jotenkin jännä refleksi. Kertaakaan ei olla ajateltu, että lopetetaan kun on käynnissä eläimen hoitotoimet. Vaan viikko sen jälkeen kun kaikki on saatu kuntoon tulee se hetki, mitä järkeä jatketaanko? Silloin tulee se ruutupaperi ja punnitaan mitä tapahtui, miksi tapahtui. Sen jälkeen tehdään muutokset ja jatketaan jossain muodossa. Se voi vaikka tarkoittaa, että se eläinlaji poistuu, jos nähdään se ainoana vaihtoehtona tai järkevimpänä. Poiston syynä on yleensä hyöty, vastaan kulut ja jaksaminen.

Kukaan ei jaksa vetää kivirekeä perässään kaikkia ylä- ja alamäkiä.

 

 

Käsinlypsy

Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.

  1. Utareliina
  2. Ämpäri tai kippo
  3. Lämmintä vettä
  4. Kuivauspyyhe
  5. Alkusuihke astia
  6. Lettupannu
  7. Solu-testi
  8. Lypsyastia
  9. Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
  10. Sihti tai siivilä

Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.

Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.

Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.

Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.

Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.

Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme  AUT(AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.

 

A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä. 

U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!

T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.

E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.  

Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.

Maidon solut

Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.

Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti

Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa

Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.

CMT 2 – lievä saostuma

pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.

CMT 3 – selvä saostuma

Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.

CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa

Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.

CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa

Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml. 

Lainattu kuvasta:
Luokka 1

8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes

Luokka 2

8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.

Luokka 3

8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.

Luokka 4

8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.

Luokka 5

8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.

Luokka 6

8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.

Luokka 7

Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.

Luokka 8

Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.

Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.

Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.

Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.

Mistä näitä voi hankkia?

Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain  maidon tuottajien auttamiseen.

Lähdetään sinne lypsylle!

 

Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.

Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.

Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.

  1. Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.

Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.

2. Kuivataan utareet.

3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.

Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla “normaali”.

3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.

4. Nyt on aika lypsää lehmä “tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.

Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.

Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.

5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.

6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.

Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun  ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.

7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.

Lypsäjän koottuja tunteita.

 

Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.

Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.

Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.

Lypsypaikka

Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.

Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.

Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.

Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.

Lypsyyn kuluva aika

Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.

Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.

Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone

Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.

Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.