Avainsana-arkisto: omavarainen

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme ”kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.

 

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lysy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

Nyt myydään lampaita.

 

Nyt on tullut niin paljon karitsoita, että luovutaan osasta lampaista. Aikaisemmin siitä jo kirjoitin. Nyt tulee sitten se myynti ilmoituksen aika ja kuinka paljon jätetään vielä lampaita.

Lampaat ovat hoitaneet meillä kuusi taimikkoa ja vanhempaa männikköä. Karitsoita on tullut tänä vuonna hyvin. Joten pääsemme valitsemaan mitä haluamme ja poistaa osan niistä, jotka on saanut olla ”huvin vuoksi”.

Myydään:

 

Karitsoita uuhia ja pässejä. 1-3kk tuttipullollisia heti ja emon alla olevat kesäkuussa.

Siitos pässi vm:2014 edustaa Kainuunharmasta. Tästä kaverista on tullut paljon kyselyitä. Korostan siis sanoja siitos on siis erittäin aktiivinen ja agressiivinen toimintaan. Pässi toimii haukkumasanana, itseppäisyyden merkkinä, lauman kuningas ja vartia. Todellakin vartioi uuhiaan ja puolustaa niitä näkemiltään vihollisilta. (Voi välillä olla myös ihminen) Tämä tykkää rapsuttelusta mutta mikään ei riitä ja puskemalla saa lisää vai miten se nyt meni.

Vanhoja nuoria rouvia. Kerran tai useammin karitsoineita uuhia. Syynä sukulaisuus suhde pässiin, joka halutaan säästää.

Hinta on neuvoteltavissa tapauskohtaisesti.

Luopumisen syy.

Luovumme muttemme luovuta.

Ensinnäkin nautoja on tullut lisää samalla on tullut lypsyt. Työmäärä on lisääntynyt jonkin verran, joten haluamme kohtuullistaa työmäärää.

Toseksi haluamme remontoida hiukan lampolaa ja tehdä siitä toimivamman. Kun teemme siitä toisenlaisen niin lampaiden määrää on vähennettävä tilan takia.

Kolmanneksi tilamme on nyt väljät emo karitsa neliöissä. Kuitenkaan kaikkia näitä uuhia se ei pysty ottamaan syksyllä sisään jos kaikki karitsoi. Neliöt loppuvat keväällä kesken.

Neljänneksi väljät tilat ovat olleet turvalliset meille hoitajille kuin myös lampaille. Emme halua vaarantaa itseämme emmekä lampaita.

Viidentenä rehu kulut ovat kuluerä. Tätä kuluerää on pakko pienentää, jotta järkevä taso säilyy.

Aikataulu on kiinnostanut monia.

Siinä ollaan pysytty todella hyvin. Aikataulu on syksyyn mennessä. Vähennys on merkittävä, joten sille on annettava hiukan jopa aikaa.

Tavoite olisi saada lauma pienenemään noin kymmeneen uuheen ja muutamaan ihanaan pässiin. Vähennystä siis tulee noin kaksikymmentä eläintä.

Omavaraisuus on meillä se ajatus.

Suomenlammas on sikiävää sorttia ja kaksoset tulevat vähintään. Sillä laskeskeltiin, että kymmenen emoa riittää meille meidän lihojen tuottamiseen. Onhan siinä muutama liikaa mutta voidaan edelleen ottaa sitten vanhusten korvaajia tulevista.

Tähän mennessä on syöty pässejä ja jätetty uuhet. Nyt on pässejä todella paljon niin on uuhiakin. Pakastin ei vaan vedä kaikkia ja me ei ehditä kaikkia syömään.

Eteen on tullut myös se tosiasia, että tarvitsemme lisää maata, jos laumaa kasvatetaan. Emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisimme siihen valmiita. Maa olisi halpaa mutta silloin tarvitsisi investoida myös koneisiin ja laitteisiin. Tilan koon kasvattaminen ei kuitenkaan ole nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Haluamme kasvun olevan harkittua ja hallittua ilman suuria lainasummia.

Luopuminen on aina tietenkin myös tuskaista. Kuten jo alussa kirjoitin emme ole luovuttamassa vaan järkeistämässä. Nyt on laitettu pää kylmäksi ja tehdään vähentäminen laskelmoidusti.

Emme ole minkään maataloustuen piirissä, joten meidän on helppo vähentää eläinyksiköitä. Tuettomuus on ollut tietoinen valinta ja siitä pidetään kiinni niin pitkään, kun tiedetään aijotaanko siitä tehdä elanto. Niin kauan, kun emme ole tuen piirissä voimme tehdä nopeitakin muutoksia tuotannon suhteen.

Jos alkoi kiinnostamaan lampaat niin ota yhteyttä:

FB/Korkeala Sieltä sitten lähetä viesti.

Ai niin koska myynnissä on useampi eläin helpointa on valita paikanpäällä se sopivin. Alkutietoja kuitenkin mielellämme kerromme ja kuvia lähettelemme.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Estääkö omavarainen ajattelutapa harrastamisen?

Joidenkin mielestä omavarainen hoitaa kuntoilun lähimetsässä runkoja nostelle. Tulee tuotakin harrastettua, mutta annan itselleni ja perheelleni vapauden harrastaa vapaasti. Metsäjuoksu on kyllä yksi lähiliikunta muodoista. Se kulkee osin metsäautoteitä, polkuja ja pitkin metsää. Suunnistin reitin pari kertaa lävitse ja mittasin matkan viiteen kilometriin. Tämä lenkki on nopeutunut  kerta kerralta. Ensimmäisillä kerroilla meni toista tuntia, kun joutui pohtimaan reittiä. Tällä hetkellä se menee 35-45 minuutissa.

Kotitreenien tuloksia sitten käydään mittailemassa erilaisilla lajeilla. Jotkut ovat kertaluonteisia, joitain pääsee tekemään useamman kerran. Kotona en polkupyöräile mutta hulluus iskee joka vuosi. Silloin nokka kohti Äkäslompoloa ja sieltä polkastaan Norjaan. Vielä en ole lähtenyt IMG_3020[1]siellä aikaa ajamaan, ennemminkin päätä tuulettamaan. Säät on ollut sen verran v:mäiset, ettei muuta ole voinut ajatella. Aivot keskittyy pelkästään manaukseen niin arkihuolet jää ensimmäisille kilometreille.

 

Vauhtiakin välillä tarvitaan. Laji ja väline polttaa polttoainetta kyllä ihan liikaa. Flyboard aivan mahtava tapa oppia oman kehonhallintaa. IMG_0985[1]Homma näyttää kevyeltä, mutta kun keho käyttää jokaista lihasta on ihan loppu puolentunnin jälkeen. Sillä lennot on yleensä 5-15 minuuttia niin pääsee vielä laituriinkin. Tässä lajissa ei kannata ihan kaikissa asennoissa tulla veteen. Kipukynnys on onneksi tosi korkealla niin voi sitten kotona ihmetellä kun jalat on mustat.

Kuntosalilla on tullut käytyä myös mutta edellisessä kodissa. Nykyään suunnittelen reissut siihen suuntaan niin, että pääsen samalla käymään jonkun ohjatun liikuntatapahtuman.

Täällä pääsee kesävieraiden/asukkaiden kanssa haastamaan itsensä. Ollaan käyty puuhailemassa lähellä sijaitsevalla köysiradalla. IMG_3132[1]Siinäkin on nopeutta tullut sen verran, että hirvittää. Juniorit on pitänyt vauhdin sen verran kovana. Hiki lentää mutta on ihan superhauskaa.

 

 

On sitä hikeä joutunut hakemaan ulkomailtakin. Though mudder Saksa oli kyllä sellainen päähän pistos. Tulipahan käytyä ja voisin lähteä uudestaan. Käsittämättömän hyvin tehty rata suuressa puistomaisessa ympäristössä. Kilometrejä rataan oli saatu 19 ja IMG_2842[1]esteitä oli tappavan tasaisesti noin 20. Siellä oli mutaa, sähköä, kiipeilyä, ryömintää, roikkumista, kiipeämistä ja ryhmätyöskentelyä. Tämä ei ole yksilö laji ei myöskään aikaa vastaan kisaamista vaan yhdessä tekemistä. Tapahtumassa oli huiman hyvä tunnelma, vaikka saksankielen taito ei ole hyppysissä. Annoimme suomalaisuutemme näkyä ja se kannatti. Saimme anteeksi monia juttuja ja samalla monet tulivat ihmettelemään, oletteko tulleet vain tämän takia saksaa. Kyllä olimme tulleet vain ja ainoastaan sen takia Saksaan. Mutaa olisi varmaan löytynyt lähempääkin.

On sitä muitakin harrastuksia. Jätetään ne nyt myöhemmäksi. Todennäköisesti ensikesänä joistain näistä saatte hehkutusta. Voi toki tulla jotain uuttakin.

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn ”ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.