Avainsana-arkisto: omavarainen

Matokompostin kuulumisia ja miten niitten kanssa leikitään

On kulunut muutama hetki, kun viimeksi madoista kirjoitin.

Madot ovat edelleen ja voivat hyvin. Osa pääsi nyt “kesälaitumelle” isompaa urakkaa aloittelemaan. Tätä seurataan mielenkiinnolla kuinka jaksavat hommansa hoitaa.

Olemme kehittäneet nyt omasta mielestämme hyvän systeemin, joka toimii tai sitten ei.

Matojen kolmiportainen järjestelmä

  1. Madot ovat sisäkompostissa tuhoamassa ruokajätettä. Sisältäen kuoria, pilaantuneita ruokia ja muutenkin biojätettä.

2. Siirtyvät välikompostointiin, jossa tavara muuttuu mullan näköiseksi tavaraksi ja madot kasvaa.

3. Loppukompostointi, jossa saavat työstää heinää ja lantaa.

Monimutkaisempi selvitys

Madot siis tekee ensin töitä keittiökompostissa. Josta siirretään “jäähylle” toiseen astiaan ja siitä suurelle työmaalle.

Kippaamme ensimmäisen kompostin lajitteluastiaan, josta keräämme madot talteen noin suurinpiirtein. Eli ei ole hätää, vaikka eteenpäin menisi matoja. Kunhan tähän ensimmäiseen tulee jonkin ver ran “aikuisia” matoja. Nämä madot syövät meiltä tulevaa jätettä jonkin aikaa riippuen ihan viitseliäisyydestä. Kuitenkin noin kuukauden tai pidempään.

Kerätessä saa jäädä myös vanhaa pohjaa.

Kippoakaan ei pahemmin putsailla.

Pohjalle munakennot, pikkasen multaa ja heinää. Madot takaisin ja taas saa laittaa keittiön biojätettä.

2. Astia toimii väli ruokalana ja kasvu alustana

Vihreä astia on lajittelu keinu. Ensin siihen on kumottu tämä kakkos astia ja kerätty madot pieneen kippoon.

Multa joka tästä vaiheesta on tullut kumottiin kuljetus saaviin, jolla kuljetettiin multa kolmos vaiheeseen. Mullan joukossa on pieniä valkoisia “vauva” matoja ja saa jäädä aikuisiakin.

Ykkös vaiheen astia kumotaan keinuun ja kerätään isot madot pois. “Vauvat ja muutama iso siirtyvät tähän kakkos vaiheen kippoon.

“Vauva” madot jäävät siis tähän kasvamaan. Heitetään vähän maata päälle niin ei haise ja kosteus säilyy. Toki täällä on myös aikuisia, jotka tekevät lisää matoja.

Tämä vaihe kestää reilun kuukauden, koska matojen kasvu kestää munasta madoksi kaksi kuukautta. Meillä tosin ne on jo kuoriutunut, joten reilu kuukausi riittä siihen, että ovat kasvaneet punertaviksi “aikuisiksi”, jotka on helppo kerätä talteen.

Munia ja pieneniä matoja toki menee vaiheeseen kolme, joka ei haittaa vaan on toivottavaa.

3. Vaihe

Tämä mullalta näyttävä ja tuntuva aines viedään lavalle, jossa on lantaa ja heinää. Heinä on ollut meillä se ongelma joten toivotaan, että saisimme sen matojen avulla nopeammin katoamaan. Tässä mullassa on pieniä “vauva” matoja runsaasti ja muutamia”aikuisia” matoja. Näiden olisi tarkoitus syödä tämä parempaan muotoon. Samalla olisi toivottavaa, että myös lisääntyisivät. Näin ollen prosessi nopeutuisi ja saisimme hyvää lannoitetta nopeammin ja maahan pääsisi muuutama muokkaaja.

Lopputuotteena pitäisi olla mustaa ravinteikasta multaa. Hippuset mullassa on kananmunankuoria, joiden tarkoitus on olla kalkin lähde.

Jatkuvuus

Toki tässä on jokin verran tätä pyöritystä mutta matojen keräys välissä luo sen, että saamme uusia matoja. Matojen määrä vaikuttaa siihen kuinka nopeasti biojäte katoaa.

Kohta on mennyt puolivuotta matojen kanssa ja tämä nelihenkinen perhe on pistänyt kaikki kuoret tuonne kompostiin. Sanoisin siis, että todella tiiviiksi ne menee. On välillä näyttänyt, että enää ei mahdu mitään. Tässä puolessa vuodessa on tullut multaa 45 litraa. Toki vielä on kakkos vaiheessa vähän eli karkeasti 60 litraa. Ääriään myöten täynnä 45 litran astia on ollut useasti mutta sitten se vaan vajoaa ja taas mahtuu.

Nyt oli siis ensimmäinen kerta, kun jotain lähti ulos.

Omavaraistelua 2018 osa 4. Tilanneraportti

Kevät on jo pitkällä. Jotain on tässä tehtykkin mutta jätän niitä tälle kuulle ja ensikuun tilanneraporttiin tiivistelmä.

Tälle kuulle ehdotettiin tälläistä aihetta:

“Sopisiko, että jokainen lisäisi juttuun millaisia positiivisia asioita kokee saavansa omavaraistelusta? Tai jonkun muun iloisen aiheeseen liittyvän asian.”

Panostan nyt positiivisiin juttuihin

Tässä on huomannut itsensä olevan joku masokisti itsensä piiskaaja. Kuka normaali ihminen saa nautintoa siitä, etää uppoaa munia myöten hankeen tai kun auto uppoaa ovia myöten mutaan. Upottaa siis autonsa niin syvälle, että pitää ulostautua ikkunasta. Kantaa nyt maitoa tuolla limaisella pihalla ja kuorruttaa itsensä paskaan. Liukastut kierien kupperis keikkaa ja olet onnellinen siitä, että kannun pohjalle vielä jäi puhdasta maitoa, vaikka kymmenen litraa koristaa pihaa. Kannuun jäi kuitenkin vielä kolmisen litraa ja olet ylpeä saavutuksestasi. Kaatuminen onnistui siis loistavasti, vaikka onkin kuorrutettu savella ja maidolla.

Hoputat kevättä ja onnistut. Tämä on se josta saa kaikista suurimman tyydytyksen. Kairaat pilkkikairalla tolpille paikkoja, koska routa ei ole sulanut. Yhden reijän saamiseen menee puolituntia ja tolppia pitäisi saada kymmeniä. Kierrät koko alueen olet huippu tyytyväinen kaikki meni niin hyvin. Aitaus on mitä hienoin onhan se itse tehty ja hikeä uhrattu. Kolmen päivän päästä routa on sulanut  ja teet toista aitausta kymmenen pylvästä sujahtaa maahan puolessa tunnissa ihan vain lyömällä. Koet taas huimaa ylpeyttä, koska hommaan meni aikaa huomattavasti vähemmän.

Kiroat arkea, kun tekemistä on mutta sää ei salli. Kehität väliajalle jotain tehtävää joka onnistuu säässä kuin säässä. Homma paisuu isommaksi ja isommaksi, sää muuttuu pomppaat takaisin siihen hommaan, jota sää ei sallinut. Jää paljon hommia kesken jatkat keskeneräisten hommien kasausta, jotta joku tulisi valmiiksi asti. Saat hyvän neuvon tee yksi asia loppun tilttaat, koska ei enää osaa päättää mikä olisi se tärkein tehtävä.

Elämä on pelkkää kahlausta lumessa, kurassa, paskassa missä milloinkin vuoden ajasta riippuen. Painat aamusta iltaan ja taas seuraavana päivänä aloitat alusta kahlauksen. Tätä kahlausta on ympäri vuoden. Kaadut milloin missäkin mutta nouset ylös ja jatkat odottaen uutta kaatumista.

Tämä kuulostaa varmasti ihanan täydelliseltä eikö? 

Joku on joskus sanonut, että tummimmassakin pilvessä on kultainen reunus.

Tämä kaikki paska antaa kuitenkin niin paljon erilaisia asioita joita ei muuten saa. Kun ajattelee, että kaikki kaatumiset on matka onnistumiseen. Se epäonnistuminen ei ole negatiivinen vaan se nouseminen on positiivista.

En vaan voi teille kirjoittaa, että tämä olisi ihanaa joogamaista elämää. Kun tämä vaan ei ole sitä on jätkyttävä määrä kipua, kompurointia, paskassa uimista ja rämpimistä.

Jos taas emme eläisi näin:

  • Emme olisi osa gradua
  • Meistä ei killuisi kuvia valokuvanäyttelyssä
  • Ei olisi tullut vieraita ulkomailta keskustelemaan elämästä
  • En olisi ikinä keskustellut näiden blogien kirjoittajien kanssa
  • Emme olisi näin onnellisia

Todella ihania hetkiä on nähdä niitä ihmisiä, jotka lukevat tätä. Jos en pitäisi tätä blogia puuttuisi osa sosiaalisesta ilosta.

Ilman blogia olevia positiivisia asioita:

  • Kasvien herääminen keväällä
  • Taimien hento kasvu ja siemenestä esiin tuleminen pieni ihme
  • Syntymä on aina jotain mahtavaa. Sen voima pysäyttää kaiken ympäristön häiriöistä. Siihen ladattu keskittyminen on taianomainen tunne
  • Rauha ja hiljaisuus, joka voimistuu talvella valkoisien hankien keskellä
  • Se riemu ja ilo joka on ladattu kesään silloin saapuu sukulaisia ja on naurua eloa tapahtumia, tapaamisia, pelailua, yhdessä oloa
  • Heinätyöt, sadon korjuu se onnistumisen tunne joka ladataan syksyn kynnykselle
  • Suuren suuret tunteet ympäri vuoden se kiitollisuuden määrä kaikille ja lopuksi ihan kaikelle (myös sille paskalle johon naamansa painaa kaatuessa)

 

Vuoden ajoista voimaa

Vaikka kuinka manaan vuoden aikoja niin ne on täydelliset. Inhoan niitä, koska niillä on kiire tai ainakin tuntuu siltä. Kevät etenee hurjaa vauhtia mutta en ole valmis ottamaan vastaan mutta toivon kuitenkin nopeasti kesää. Niiden aika on siis kuitenkin se oikea.

Täällä korvessa iskee milloin kelirikko, lumiset kelit ja tuuletkin saattaa muutaman puun kaataa tielle. Tämä on kaikessa julmuudessaan sitä kauneutta, joka muistuttaa kuinka pieniä me olemme luonnon rinnalla nauttikaamme siis luonnosta sellaisena kuin se on.

Lapset antavat myös paljon aihetta ihmettelyyn

Pyrimme pitäämään heidät kaikessa mukana. Samalla yksinkertainen asia voi ollakkin monimutkainen selitää. Joutuu itsekkin aivotöihin:

  • Miksi pullataikina kohoaa?
  • Miksi madot asuvat maan alla?
  • Miksi aina ei voi olla juomatauko?

Joskus reissut ovat rankkoja vaikka vain paikoillansa istuu.

Miksi kissa ei voi olla kanojen kanssa samassa häkissä?

Onni on tehty näistä pienistä kysymyksistä jotka ilahduttavat kummallisuudellaan.

Tämä on yhteispostaus johon osallistuu:

 

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/05/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuuden-kehittaminen.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/05/askeleemme-omavaraistelussa-52018-mita.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuussuunnitelmat-2018-muutokset.html

https://kiireetonelama.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus.html

http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus-vuonna-2018-osa-4.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/05/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-4.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/05/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

 

JUURI

Harvoin täältä minnekkään lähdetään. Nyt meidät sai liikenteeseen koko perheen voimin: JUURI – valokuvausopiskelijoiden lopputyönäyttely.

Tämä oli hyvä tekosyy tavata sukulaisia, ystäviä ja bloggari jonka kanssa on tehty kolmisen vuotta jo yhteistyötä ilman, että olisimme nähneet.

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, JUURI sisääntulo

Huimia kuvia, jotka kertovat oman tarinansa.

  • Amanda Aho -Tytöistä-
  • Anni Laivoranta -Waste Age-
  • Ida Enegren & Johanna Bruun -OPEN- On Thai massage windows in Finland
  • Iida Hollmen -Vaikka tuulee vastaan-
  • Joonas Vohlakari -Toinen Perhe- The Other Family-
  • Katri Vauhkonen -Yllin kyllin-
  • Mikko Suutarinen -Sydäntalvi-
  • Ninni Vidgren -KAJO-
  • Taika Oja -Eihän mua olis ilman-
  • Tapio Ranta-aho -Lauma-
  • Teea Saanio -Pudonneiden lehtien puutarha-
  • Teresa Nurmioja -Roudan aikaan-

 

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Roudan aikaa Teresa Nurmioja

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/ Roudan aikaan  Teresa Nurmioja

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Roudan aikaan Teresa Nurmioja

Satu ja Korpikiven tupa oli kanssamme katselemassa näyttelyä tässä hänen tunnelmiaan.

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/, Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/,  Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Kuvaaja: Satu https://maa-tuskat.blogspot.fi/,  Sydäntalvi Mikko Suutarinen

 

Satu kuvailemassa.

Satu pitää Korpikiven tupa blogia ja sain kunnian vihdoinkin nähdä hänet livenä. Olemme tehneet yhteistyötä kolmisen vuotta, vaikka emme ole toisiamme ikinä nähneet. Ihan huippu tyyppi, jota voi seurata myös instagram ja You tube, 

 

 

Seikkailu kuvien maimassa.

Lapset nautti täysin rinnoin ihanan sokkeloisesta näyttelystä. Mentiin ylös, alas, ovia, erikokoisia tiloja ja tiloissa omanlainen tunnelmansa.

Laitteiden päivitystä.

Tämä oli antoisa reissu moneltakin osin. Huikea näyttely, josta nyt näitte vain osan ja kuvat ovat kyllä todella puhuttelevia. Menkää ihmeessä katsomaan.

Juuri- opinnäytetyönäyttely
Avoinna 3.5-13.5.2018
Ma-su 12-19
Taidetila Artel
Aleksanterinkatu 33, Lahti
Valvoja oli kyllä huippu tyyppi kun kesti meitä.