Avainsana-arkisto: Omanlainen

Puutarhan vuoro

Kevät on kaiken istuttamista ja muutenkin hurjasti tehtävää. Projekteja pukkaa kasaantumaan keväälle hurjasti ja se pitää tämän blogin kirjoittajan ulkosalla. Tavallaan olisi eniten aiheita ja kirjoitettavaakin mutta vuorokaudessa ei riitä aika kaikkeen.

Uusi tulokas on tyrni

The Tyrni mies

Tuli yksi uros ja naaraita niitä marjoja tuottavia laitettiin kuuteen kuoppaan. Taimia oli enempi mutta laitettin hennoimpia samaan.

Siitä on ollut puhetta pitkään mutta aina se on jäänyt suunnittelu asteelle. Nyt se saapui sattumien kautta ihan vierestä koristamaan meidänkin pihaa. Naapurilla oli juurivesat eksyneet väärään paikkaan ja halusi niistä luopua. Hänellä ne on jo hurjan isoja hipovat varmaan jo kolmea metriä.

Tyrni on karuissakin paikoissa selviävä kasvi se kestää kuivaa ja tulvia. Tämän tiedon tietenkin luin vasta, kun olin istuttanut. Olisin siis voinut valita pihasta tulvivan kohdan johon en keksi mitään mikä viihtyisi.

Tyrni ei tarvitse erikseen typpi lannoitusta, koska sen juuristossa  elää Frankia-suvun bakteeri, joka sitoo ilmasta typpeä ja luovuttaa isäntäkasville.

Bakteeri aiheuttaa tuollaisia pieniä palleroita juurien ympärille.

Mustaherukka sitä lisätään taas

Jotkut jo tietää, että olen räjäyttänyt vanhoja mustia viinimarjapensaita lisätäkseni pensaiden määrää. Teen sen taas. Nyt räjäytän kaksi, kun edellisellä kerralla oli kolme näistä tuli silloin 43 tainta. Nyt nämä kaksi on hiukan pienempiä ja sain 33 puskan alkua lisää. Kaikkiaan herukkaa on nyt 80 pensasta.

Pitäisi vielä metsästää punaherukkaa jostain.

Vanhoja kokonaisia pensaita on vielä kaksi pihassa. Niistä saa satoa jonkin verran mutta etupäässä ovat lasten välipalana jos leikeissä tulee nälkä.

Hiirenkorvalla jo pensaat, joten keväällä on hurja kiire.

Jakaminen on hauskaa puuhaa.

Vielä kun jaksoi hymyillä edes hiukan

Jaan rajusti joku ehkä jakaisi varovaisemmin mutta hyvin ne on lähteneet.

Loppujuuripaakun hauta samalla hautasin kaikki pienet ja juurettomat samaan monttuun.

Tämä tuli rivin loppuun, jos se ei jostain syystä mitään ala kasvamaan niin ei tule koloa riviin. Toisaalta jos olisin ne johonkin kipannut maatumaan niin olisi varmasti lähtenyt kasvuun ja marjapuska olisi väärässä paikassa isoine juurineen. Taas pitäisi sitten siirtää.

Suosittelen koko perheen hommaksi, koska käytössä ei ole lapiota vaarallisempia laitteita tai koneita. Pieni ihminen nautti madoista ja sai tärkeän tehtävän pitää pystyssä taimia. Oma-aloitteisesti kuopasta halusi poistaa kivet jos sellainen löytyi.

Nuo vanhat puskat muuten talvehti multapaakussa maan pinnalla, koska lumi tuli silloin kun ne nostettiin syksyllä maasta.

VAROITUS:

Herukan jakamisen jälkeen satoa saa vasta noin viiden vuoden päästä.

Meillä on aina jätetty vanhoja kokonaisiksi jotta pysytään marjoissa vaikka jaetaan. Ensimmäinen jako tehtiin neljävuotta sitten. Viimevuonna tuli jo joitain marjoja pensaisiin ei suurta satoa kuitenkaan. Juurtuminen vie oman aikansa ja voiman ennen kun työntää voimaa marjoihin.

Mansikka se suloinen kesän marja

Näitä sain samasta paikasta kun tyrnit. Tarkka laji on arvoitus mutta saattaa olla vanha kanta, jota ei enää puutarhamyymälöistä saa. Kolme vaihtoehtoa on joten kuitenkin erittäin helppo selvittää mikä arpa osui kohdalle.

Vanhat kesäkananlan laudat uusio käytössä.

Tämä penkki on nyt väliaikainen (pysyvä) paikka kunhan saan keksittyä mihin ne oikeasti haluan. Kohta jossa nyt ovat on ehkä yhden tulevan projektin kohdalla jos vain ehtii.

Näillä on salamatkustajana oregano eli mäkimeirami. Uusia makuja siis tulossa.

Istutettiin nyt todella tiukkaan, jotta rikkaruohot eivät mahtuisi mukaan ja kitkeminen jäisi pois.

Raparperi on selvinnyt taas talvesta

Se on heinien alla talven ja viime kesänä annoin kasvaa heinien läpi. Tänävuonna päätin kuitenkin kurkistaa miltä se jo näyttää, kun näin naapurilla kauniit raparperin alut.

Raparperi kurkistaa jo kevättä.

Hyvinhän se sieltä taas tulee. Enää muutama päivä ja saan käyttää sitä väärin niin kuin lehdet on torunut. Teen siis ihan kohta ensimmäisen raparperipiirakan ja raparperikiisselin. En vielä rohkene sanoa, että laittaisin sitä lihapulliin vaikka ulkomailla sitä käytetäänkin suolaisiin ruokiin.

Omenapuita tuli viime syksynä

Syksyllä oli hurjat alennukset omenapuista johon tartuttiin. Näihin tiettyihin hinnan muutoksiin tottuu, kun seurailee hetken kuinka ne toimii. Syksyllä alennukset on hurjat ensin tulee prosentti alennukset, jotka tietysti paranee mitä pidemmälle syksy menee ja talvi lähestyy. Saatavuus ja valikoima tietysti huononee samalla. Välillä siis pitää olla ämpärisuomalainen ja mennä jonottamaan jo aamuvarhaisella ovien taakse. Tietysti tiedusteluja ja kyselyita kaiken mailman juttuja pitää tehdä, että onnistuu. Me selvitettiin mitä halutaan seurattiin liikkeessä, että niitä on. Kyseltiin myös onko parempia alennuksia tulossa. Voin sanoa, että meille ei riittänyt -70% alennus.

Kuvassa yksinäinen Railamo

Omenapuina on nyt sitten Tallinnan päärynäomena (4kpl), Huvitus (2kpl) ja Railamo. Ne on sijoitettu eripuolille tonttia, jotta vielä joskus aikanaan muistaisi mikä on kukakin.

Vielä en hätäile näiden leikkuuseen mutta taitaa se olla edessä ensi keväänä.

Seuraavan projektin kimppuun kunhan keksisi mikä olisi tärkein…

Omavaraistelua 2018 osa 4. Tilanneraportti

Kevät on jo pitkällä. Jotain on tässä tehtykkin mutta jätän niitä tälle kuulle ja ensikuun tilanneraporttiin tiivistelmä.

Tälle kuulle ehdotettiin tälläistä aihetta:

“Sopisiko, että jokainen lisäisi juttuun millaisia positiivisia asioita kokee saavansa omavaraistelusta? Tai jonkun muun iloisen aiheeseen liittyvän asian.”

Panostan nyt positiivisiin juttuihin

Tässä on huomannut itsensä olevan joku masokisti itsensä piiskaaja. Kuka normaali ihminen saa nautintoa siitä, etää uppoaa munia myöten hankeen tai kun auto uppoaa ovia myöten mutaan. Upottaa siis autonsa niin syvälle, että pitää ulostautua ikkunasta. Kantaa nyt maitoa tuolla limaisella pihalla ja kuorruttaa itsensä paskaan. Liukastut kierien kupperis keikkaa ja olet onnellinen siitä, että kannun pohjalle vielä jäi puhdasta maitoa, vaikka kymmenen litraa koristaa pihaa. Kannuun jäi kuitenkin vielä kolmisen litraa ja olet ylpeä saavutuksestasi. Kaatuminen onnistui siis loistavasti, vaikka onkin kuorrutettu savella ja maidolla.

Hoputat kevättä ja onnistut. Tämä on se josta saa kaikista suurimman tyydytyksen. Kairaat pilkkikairalla tolpille paikkoja, koska routa ei ole sulanut. Yhden reijän saamiseen menee puolituntia ja tolppia pitäisi saada kymmeniä. Kierrät koko alueen olet huippu tyytyväinen kaikki meni niin hyvin. Aitaus on mitä hienoin onhan se itse tehty ja hikeä uhrattu. Kolmen päivän päästä routa on sulanut  ja teet toista aitausta kymmenen pylvästä sujahtaa maahan puolessa tunnissa ihan vain lyömällä. Koet taas huimaa ylpeyttä, koska hommaan meni aikaa huomattavasti vähemmän.

Kiroat arkea, kun tekemistä on mutta sää ei salli. Kehität väliajalle jotain tehtävää joka onnistuu säässä kuin säässä. Homma paisuu isommaksi ja isommaksi, sää muuttuu pomppaat takaisin siihen hommaan, jota sää ei sallinut. Jää paljon hommia kesken jatkat keskeneräisten hommien kasausta, jotta joku tulisi valmiiksi asti. Saat hyvän neuvon tee yksi asia loppun tilttaat, koska ei enää osaa päättää mikä olisi se tärkein tehtävä.

Elämä on pelkkää kahlausta lumessa, kurassa, paskassa missä milloinkin vuoden ajasta riippuen. Painat aamusta iltaan ja taas seuraavana päivänä aloitat alusta kahlauksen. Tätä kahlausta on ympäri vuoden. Kaadut milloin missäkin mutta nouset ylös ja jatkat odottaen uutta kaatumista.

Tämä kuulostaa varmasti ihanan täydelliseltä eikö? 

Joku on joskus sanonut, että tummimmassakin pilvessä on kultainen reunus.

Tämä kaikki paska antaa kuitenkin niin paljon erilaisia asioita joita ei muuten saa. Kun ajattelee, että kaikki kaatumiset on matka onnistumiseen. Se epäonnistuminen ei ole negatiivinen vaan se nouseminen on positiivista.

En vaan voi teille kirjoittaa, että tämä olisi ihanaa joogamaista elämää. Kun tämä vaan ei ole sitä on jätkyttävä määrä kipua, kompurointia, paskassa uimista ja rämpimistä.

Jos taas emme eläisi näin:

  • Emme olisi osa gradua
  • Meistä ei killuisi kuvia valokuvanäyttelyssä
  • Ei olisi tullut vieraita ulkomailta keskustelemaan elämästä
  • En olisi ikinä keskustellut näiden blogien kirjoittajien kanssa
  • Emme olisi näin onnellisia

Todella ihania hetkiä on nähdä niitä ihmisiä, jotka lukevat tätä. Jos en pitäisi tätä blogia puuttuisi osa sosiaalisesta ilosta.

Ilman blogia olevia positiivisia asioita:

  • Kasvien herääminen keväällä
  • Taimien hento kasvu ja siemenestä esiin tuleminen pieni ihme
  • Syntymä on aina jotain mahtavaa. Sen voima pysäyttää kaiken ympäristön häiriöistä. Siihen ladattu keskittyminen on taianomainen tunne
  • Rauha ja hiljaisuus, joka voimistuu talvella valkoisien hankien keskellä
  • Se riemu ja ilo joka on ladattu kesään silloin saapuu sukulaisia ja on naurua eloa tapahtumia, tapaamisia, pelailua, yhdessä oloa
  • Heinätyöt, sadon korjuu se onnistumisen tunne joka ladataan syksyn kynnykselle
  • Suuren suuret tunteet ympäri vuoden se kiitollisuuden määrä kaikille ja lopuksi ihan kaikelle (myös sille paskalle johon naamansa painaa kaatuessa)

 

Vuoden ajoista voimaa

Vaikka kuinka manaan vuoden aikoja niin ne on täydelliset. Inhoan niitä, koska niillä on kiire tai ainakin tuntuu siltä. Kevät etenee hurjaa vauhtia mutta en ole valmis ottamaan vastaan mutta toivon kuitenkin nopeasti kesää. Niiden aika on siis kuitenkin se oikea.

Täällä korvessa iskee milloin kelirikko, lumiset kelit ja tuuletkin saattaa muutaman puun kaataa tielle. Tämä on kaikessa julmuudessaan sitä kauneutta, joka muistuttaa kuinka pieniä me olemme luonnon rinnalla nauttikaamme siis luonnosta sellaisena kuin se on.

Lapset antavat myös paljon aihetta ihmettelyyn

Pyrimme pitäämään heidät kaikessa mukana. Samalla yksinkertainen asia voi ollakkin monimutkainen selitää. Joutuu itsekkin aivotöihin:

  • Miksi pullataikina kohoaa?
  • Miksi madot asuvat maan alla?
  • Miksi aina ei voi olla juomatauko?

Joskus reissut ovat rankkoja vaikka vain paikoillansa istuu.

Miksi kissa ei voi olla kanojen kanssa samassa häkissä?

Onni on tehty näistä pienistä kysymyksistä jotka ilahduttavat kummallisuudellaan.

Tämä on yhteispostaus johon osallistuu:

 

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/05/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuuden-kehittaminen.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/05/askeleemme-omavaraistelussa-52018-mita.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuussuunnitelmat-2018-muutokset.html

https://kiireetonelama.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus.html

http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/05/omavaraisuus-vuonna-2018-osa-4.html

https://www.harmaatorppa.fi/2018/05/omavaraisuutta-vuonna-2018-osa-4.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/05/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

 

Metsälaitumen ihana keväinen avaus

Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella.

Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan.

Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle.

Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta maassa ja eihän nuo intoilijat niitä huomaa.

Tutkimusmatkailijan asenne

Sitä todella tarvitaan, kun pukee pilkkihaalarit päälle ja lapion heittää olalle. Siellä on lunta mutta kuinka paljon. Lahkeita saappaiden sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta saapas ei haukkaa lunta kenkään.

Kyllä sitä lunta riittääkin ihan omiksi tarpeiksi. Ensimmäiset metrit menee motivaatiota hakiessa. Tiedossa on siis lähes kaksi kilometriä kahlaamista ja lapiointia.

Muistelen kuinka lääkäri kysyi käytkö kuntoilemassa vaikka kuntosalilla? Onko tämä nyt sitten se sellainen stepperi treeni. Aloitetaan ensin kevyesti tasaiselta ja laskeudutaan sitten satametriä alaspäin, tasaista ja taas muutama sata metriä ylöspäin.

Ylöspäin kavutessa saan myös kannustus joukkoja uurastuksen laidalle. Ne kulkivat vain alueita, joissa ei ollut lunta ja tuntui ihmettelevän miksi minä rämmin umpihangessa, kun vieressä on vihreitä mättäitä.

Manaan itseäni, kun olen mennyt tekemään langalle kunnon väylän, jotta tarkistus olisi helpompaa. Nyt tuntuu, että urallani on kaikki pöheikön lumet.