Avainsana-arkisto: Nauta

Kotitarvenautojen kasvatusta ja varauksia otetaan vastaan

Monen monta suuntaa on nyt katseltu, kyselty ja mietitty. Meinasimme jo maidon tuottajaksi ryhtyä mutta se ei ole mahdollista kun haluaa painia ISK Nenosten kanssa.
Esteenä on myös tie. Maitoauto kun huruttelisi tietämme kelistä riippumatta pitäisi siihen tuoda valtavasti maa-ainesta. Tien kunnostukseen uponneita rahoja on maidolla todella hankala saada takaisin.
 
Eläimiä pitäisi lisätä niin paljon, että emme siihen lähde.
Useat ovat huomanneet, että lauma on kasvanut kasvamistaan. Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että pari synnyttäjää palaa takaisin omalle tilalleen. Kesän aikana lähtee pari kasvatus sopimuksella ollutta. Huokaisen helpotuksesta ja kaiholla tulemme ikävöimään näitä kaikkia PERSOONIA.

 Tulevaisuus on erilainen mutta samanlainen

Päädyimme kasvattamaan omatarvelehmiä. Pyrimme vastaamaan kunkin tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Ensisijainen on tietysti Nenosten säilyminen puhtaana. Sillä käytämme Nenosen sonnia mutta lehmät antavat oman säväyksen, jos sille tarvetta on.

Isk:ta tulee Nenosena ja pelkkänä Isk:na.

Isk

Sitten tulee kolmirotuisia AY/LI ja HOL/LI lehmät, joita astuu Isk sonni.

AY/LI
HOL/LI ja kolmen rodun vasikka.

Tiedostimme missä ollaan hyviä

Ollaan onnistuttu tuurilla saamaan muutama erittäin helppo yksilö kesyyntymään. Joiden kanssa on ollut helppo kesyttää villimpiäkin yksilöitä. Tämä siis etenee vähän lumipallomaisesti eteenpäin.

Haaste on tietysti aina tämä kesytys ja siinä joutuu ajattelemaan paljon. Ei ole yhtä tiettyä kaavaa, jolla menisi homman läpi. Tästä pitkäjänteisestä ajatustyöstä me pidämme. Se luo tietysti rutiineita meille ja eläimille se on todella tärkeätä, mutta ei kuitenkaan saa urautua.

Päätimme pitää homman itselle mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Voisimme tietysti myydä vasikoita ja pyörittää lehmiämme aamusta iltaan. Elämässä pitää olla kuitenkin haasteita, joten leikimme tämän nuoruuden ja luovutamme valmiita lypsettäviä.

On joitain yksilöitä, jotka pidämme itsellämme hamaan tappiin. Niillä on kuitenkin täällä omatehtävä.

Mumma on yksi näistä, jotka on ja pysyy. Hän on helppo kaikessa toimii kuin ajatus, jota ei ole ehtinyt edes ajattelemaan. Toisekseen on todella kova tuottamaan maitoa, että vasikat saavat kasvamiseen oikeata lehmän maitoa. Samalla itse pysytään maidossa.

Kasvatusaika

Nopeata tämä homma ei ole. Kun vasikka syntyy, alkaa kasvatus, opettelu, tutustuminen ja kesyyntyminen kaikki tekeminen vaikuttaa onnistumiseen.

Astutamme tämän pienokaisen noin 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Odotamme 9 kuukautta tulevaa vasikkaa.

Poikii 2 vuoden tietämillä. Lypsylle opetellan kuukausi tai kaksi. Otetaan kaikki ensi potkut vastaan ja luodaan lypsyllä käynnistä hänelle mahdollisimman mukavaa ja miellyttävää. Luodaan rutiini tulla lypsylle.

Harjoitellaan jo pienenä lypsypaikalla seisomista ja käsittelyä.  Aina ei ihan onnistu.

Tämän jälkeen luovutamme lehmän uuteen kotiin ja hänen vasikkansa aloittaa homman alusta.

Ensimmäisiä tulossa myyntiin vuoden vaihteessa

Saattaa tulla muitakin mutta varmasti yksi.

Tulossa myyntiin joulu/tammikuussa ISK ensikko. Poikii marraskuun puolenvälin tienoilla. Vasikka siis jäisi meille mutta lehmän saisi heti lypsettäväksi.
 
Kahdesta syystä emme anna heti poikimisen jälkeen:
1. Ensikosta ei koskaan tiedä miten sen lypsy alkaa sujumaan haluan luovuttaa vain kesyn eläimen.
2. Jos tuleva omistaja haluaa kantavana niin ensimmäinen tärppi on 7 viikkoa poikimisesta. 
 
Olemme ajoissa liikkeellä, koska silloin on talvi. Ei voi vaatia, että kukaan alkaa paikkaa lehmälle silloin tekemään. Tietenkin se myös syö heinää ja heinänteko on vasta edessä, joten voi laskea jo talven kulutukseen.
 
Tarvittaessa tullaan käymään, jos haluaa apua lehmän asuin/lypsy paikan suunnitteluun.
 
Meille saa tulla myös katsomaan kuinka me ollaan toteutettu.
 
Opetamme ja opastamme käsinlypsyyn, jos siihen tuntee tarvetta. Lypsykoneen hankinnassa ja asennuksessa voidaan myös auttaa.
Hinta ei ole “halpa” emme poista pakon edessä, joten olkaa yhteydessä, vaikka facebookin yksityisviestillä.

Omavaraistelua 2018 osa 5. Tilanneraportti

Tämä on jo viides tätä sarjaa. Hienosti on blogien kirjoittajat sitoutuneet, vaikka tiukolle on vedellyt välillä valmistuminen.

Aloitan tämän kirjoittamisen nyt ja eletään toukokuun puoltaväliä. 

Kirjoittaminen vaatii tietyn fiiliksen, jotta jotain saa kirjoitettua. Yleensä pohdin ja kirjoitan sitten päivässä tai kahdessa julkaisun kuntoon. Nyt tulen siis kirjoittamaan paljon pidempään enkä tiedä osaanko upota siihen ajatukseen, jolla lähden kirjoittamaan uudestaan.

Suunnitelma vuodelle 2018:

  1. Kasvihuone
  2. Vesiviljely
  3. Aurinkoenergia
  4. Kalankasvatus
  5. Omenapuut
  6. Maito
  7. Liha
  8. Kompostointi
  9. Puutarhakasvit

Onnistumiset ja toteutuneet

Omenapuut ovat heränneet kevääseen hyvin. Vielä ei tarvinnut suorittaa leikkauksia eikä juuri mitään muutakaan. Palaan asiaan syksymmällä sadon suhteen. Kuivuus tuntuu vähän vaikuttavan näiden kunnolliseen heräämiseen. Jännityksellä odotamme kuinka moni selviää.

Omanapuista osa kärsii jo tästä kuivuudesta. Kastelua ei voida aloittaa, koska kaivokin alkaa näyttämään tyhjältä. Se vähä mitä on jäljellä on nyt säännöstelty vain eläinten juomiseen.

Puutarhakasvit on työllistänyt tässä keväällä. Laitettiin jakoon edellisvuonna nostetut viinimarjapensaat ja samalla tuli tyrniä. Mansikka on vielä väliaikaisessa paikassa joka on myös “uusi puutarhakasvi” meillä. Raparperi on noussut ja kohta tehdään piirakkaa.

Marjapuskat ovat nyt todella työllistäneet meidät. On tehty tukia ja kitketty. Kuumuus tuntuu hidastavan jo kaikkea tekemistä.

Pohdin lannoitusta ja lannoituksen ajoitusta. Tämä on yleensä hoidettu, kun on aikaa tehdä se. Venynyt yleensä kesään, koska keväällä ei vaan ehdi.

Nyt kun on puskien juurella kykkinyt ja putsannut puskien alustoja syttyi lamppu. Lannoitus on ajoitettava ennemmin sään, kun ajankohdan mukaan. Tänä keväänä tämä korostuu entisestään. Suomen kesät on yleensä enempi tai vähempi mutta vetisiä kuitenkin. Lannoitus siis kannattaa ajoittaa ennemmin ennen sadetta kuin roiskia menemään, kun on aikaa.

Näille puskille on roiskaistu keväällä lannoitetta. Ne on nyt käsittämättömän tiiviin rikkaruohon vallassa, koska lannoitus ei ole imeytynyt marjapuskalle vaan antaa pintamaan rikkaruohoille valtavasti voimaa kasvaa.

Toki näidenkin puskien juurella oli rikkaruohoja aivan riittävästi. Nyt ne on nyhdetty ja odotamme sopivaa säätä ennen, kun menemme lannoittamaan, jotta voima menisi marjapuskan hyödyksi eikä tukahduttavalle rikkaruoholle.

Kesken mutta ei kuopattu (vielä)

Kasvihuone tämä ykkössijan saanut asia. Nyt tosiaan on jo toukokuun puoliväli eikä valmista ole mitä ihmettä täällä kupataan. Se on aloitettu mutta tehdään meille vieraalla rakennustavalla, joten testailua vielä.

Kasvihuoneen kasvit on kuitenkin olemassa ja voivat hyvin lypsypaikalla. Tämä on odotettua isompi projekti ja on tullut muutamia hidasteita. Kevät puuttuu ollaan menty suoraan kesään ja kesän hommiin.

Toukokuun kuivuus on alkanut myös vaikuttamaan. Tarkoitus oli tehdä kaaria mutta kuivuus estää rimojen liotuksen ja taivutuksen.

Yksi kaari on nyt ollut hetken valmiina noin kuukauden. Se on ollut hyvä juttu, koska pientä viilausta tiedettiin siinä vielä olevan ennen, kun tehdään enempää.

Ajatus on siis tehdä jokaisesta kaaren puolesta mahdollisimman valmis ennen, kun aletaan kasaamaan palapeliä. Eri puolilla on muutaman sentin eroja, jotta kaikki loksahtaa paikoilleen. Välipuiden paikat tarkalleen samoiksi, jotta vaaka tuki menee suoraan. Näitä pieniä juttuja, jotka vaikuttaa sitten kasaamiseen käytettävään aikaan paljon.

Vesiviljely on edelleen tulossa ja tarvikkeita hommailtu ja sitä kuuluisaa suunnittelua. Olemme aika valmiita lyömään kaiken kasaan, kun kasvihuone valmistuu.

Aurinkoenergia tämän pitäisi tulla kasvihuoneesee. Vielä epävarma toteutuuko ihan niin kuin suunniteltiin. Nyt on kuitenkin jo jemmailtu autosta otettu flekti en nyt saa päähän mikä on suomeksi. Olisiko syylärin jäähdyttäjä? Oli mikä oli mutta siis 12v virralla toimiva ropelli, jotta saadaan ilma liikkumaan kasvihuoneessa pienellä virralla.

Kalankasvatus on todella epävarma ehkä. Kasvihuoneessa on mennyt odotettua kauemmin valmistua, joten avoimena vielä.

Kompostointi tämä ehkä kuuluisi toteutuneisiin mutta kun on vielä tulossa uuttakin. Matokomposti on laajentunut jo ulkotiloihinkin.

 

Tavaraa on kuutio tolkulla nyt vasta osa siirretty madoille. Näillä keleillä vaatii kastelua, kun on umpilavalla, jossa on katto läpinäkyvä.

Etelänmatka pistää toimimaan

Puolessa välissä kuukautta sovin, että pari emoa viedään takaisin omalle tilalleen. Kyseessä on päivän reissu mutta tilalla tehdään kummasti enemmän töitä, jotta päivän pystyy olemaan poissa. En oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, että yksi vapaa päivä tuottaa töitä kahdeksi viikoksi tuplasti tai triplasti päivää kohden.

Sinne jäivät koti laitumelleen tyytyväisinä.

Tällä kerralla tehdään myös paljon varmistuksia, että reissuun ei tulisi katkoksia vaan menisi sujuvasti niin kuin kaikilla muilla tuntuu menevän. Tällä reissulla on taas tuttuuntapaan useita pysähdyksiä ja tapaamisia.

Hitaudelle on aina jokin syy

Kaikkia hommia ei vaan muista huomioida, jotka tulee keväällä eteen.

Maalaushommia lypsyrakennuksessa, kun kerran sää salli. Portaat piti laittaa uusiksi, jotta arki nopeutuisi.

Onneksi laidun kasvaa vaikka on kuivaa.

Laitumien kunnostus, vaikka kaikki on muka kunnossa niin kuitenkin saa hukkumaan toistapäivää ihan vaan lankoja seuratessa. Samalla tietty kiristelyä ja vaihtaa väliaitojen paikkoja ja ja ja. Toki tähän kuuluu myös lampaiden siirto, joka meni “niin kuin korkealassa”. Veimme lampaat uudelle alueelle pihan läpi. Kaikki meni todella hyvin. Kaikki rauhallisia ja tyyntä. Se oli se tyyni, joka on ennen myrskyä. Nehän poukkasi meinaan pellon kautta takaisin sinne mistä siirrettiin.  Tämä hölmöily aiheutti neljän väliaidan katkeamisen ja tolppien kaatumisen. Varsinkin sitä työtä lisää. Tämä tietenkään ei riittänyt meille eikä lampaille vaan toistimme tämän uuden leikin neljä kertaa. Pidimme päivän kaksi tässä välissä taukoa, että ehtii kaiken korjaamaan kunnolla. Lopulta keksimme, että lauma tarvitsee ankkurin, jolla saadaan se pysymään uudella laitumella. Tämä “ankkuri” on meidän pässi Jytinä. Hän on ollut talven ja kevään sisäruokinnassa. Kun hän pääsee vihreälle ei hänellä ole mitään intoa poistua vihreältä laitumelta. Onneksi tämä toimi, suurkiitos taas Jytinälle rauhallisuudestaan, joka tarttuu.

Kevät on myös kerinnän aikaa. Vaikka osa on jo keritty kevät talvella mutta nyt pitää kaikki lampaat keritä ennen lohkolta toiselle siirtymistä.

Kaikki kuljettimet on myös vaatinut omaa-aikaa. Vaikka kuvittelin, että talvella ja kevät talvella on käyty kaikki läpi. Tulee aina jokin uusi juttu ja moottorikuume siihen päälle, kun haluaakin mahdottoman takaisin toimintaan. Turhia tunteja ja turhautumista. Lopputulos kun ei sittenkään miellytä kun tuleekin jo seuraava vika… Aivan jatkuva kierre eli nyt on missio poistaa muutama aikaa ja rahaa kuluttava “harrastus” ajoneuvo. Samalla lähtee se hätävara-autokin, joka on monesti pelastanut kun mikään muu ei enää toimi…

Metsäkin vei oman aikansa tältä olemattomalta keväältä.

Sitten se siivous kaikista ihanin, hirvein, tylsin ja negatiivisin vapauttavin homman. Katon alle on tullut syksyllä tungettua milloin mitäkin lumelta suojaan. Nyt ovet auki ja kaikki ulos ja se vapauttava tunne, kun jotain saa pois. Tämän mukana tietysti tulee aina se tyhmä ajatus: miksi olen tämänkin säästänyt? Tästä tulee niin vapauttava tunne, kun saa tilaa takaisin. Se on rankkaa mutta sen jälkeen on taas helpompi hengittää.

Kuivuus hidastaa monella tavalla nyt kyllä jopa oman jalan nousemistakin. Kuitenkin on pitänyt jo kartoittaa lähi lähteiden tilanne, jos kaivosta nyt loppuukin vesi. Samalla tehdä suunnitelmaa, joka on jo aakkosten loppupäässä miten vesikriisistä selvittäisiin. Pitää valjastaa kärryjä ja autoja veden haun onnistumiseen, koska nauta juo lähes sata litraa vuorokaudessa. Mahdollista on myös kuljettaa naudat veden luokse, josta tosin voisi tulla täysipäiväistä hommaa hetkeksi.

Yhteispostauksessa mukana:

https://mrssinn.blogspot.com/2018/06/kuivuutta-muttei-kurjuutta-so-dry-but.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraistelussa-62018.html

https://olipakerranarki.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraisuudessa-aina-ei.html

https://kiireetonelama.blogspot.com/2018/06/omavaraista-elamaa-lintujen-kasvatus.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/06/kuulumisia-tuvan-pihapiirista.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/06/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/06/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html 

https://kah-villakoira.blogspot.com/2018/06/heinatoita.html

Yllätys raskaus ja kätilöillä kädet täynnä töitä

Tähtitaivas loistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkanen kiristyy sen tunteee kasvoilla, kun istun laitumella. Yö tuntuu pimeääkin pimeämmältä samalla niin hiljaiselta täysin äänettömältä. Tunnen itseni kuitenkin virkeäksi ja laskeskelen tuleekohan tästä tämän yön mittainen valvominen vai kolmen viikon puristus.

Aika haarukan luo kiimankierto. Tietysti on kirjattu ylös limat eli kiimat mutta joskus onnistumisen jälkeen saattaa tulla vielä limoja. Sitten myös rotu tekee siihen muutamien päivien eroja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin seurata eläimen merkkejä, eikä tyytyä omiin merkintöihin ja ennustuksiin.

Mitäs tämä seurantaan päässyt sitten tekee? Se eristäytyy laumasta, ruoka ei maita tavalliseen tapaan, pientä levottomuutta ja kaikki on turvonnut niin utareet kuin peräpääkin.

Valvonta on tarpeen varsinkin tässä tapauksessa, koska lehmälle on laitettu utareliivit, ettei muut kävisi imemässä ternejä. Tämä estää myös tulevan vasikan imemisen, joten on oltava läsnä heti synnytyksen jälkeen.

Emme eristä synnyttäjää laumasta, koska aika ikkuna on kolmisen viikkoa. Lauma kuitenkin luo turvaa ja seuraa odottajalle. Samalla on helpompi lukea sosiaalisen käytöksen muutoksia.

Vielä en tiedä kuinka tässä käy. Päätin ruveta siis kirjoittamaan, koska pitää vielä hetki pysyä hereillä.

Ensimmäinen yö valvottu ilman tulosta.

Tulevaisuuttakin alkaa tässä pohtimaan. Kuinka hullun tyhmän päätöksen sitä tekikään kun päätti, että keskittyy Nenosten suvun säilyttämiseen. Tarvitsemme siis Nenos sonnin mutta niitä on vähemmän kuin suomessa lottovoittajia. Tänään pitkän jutustelun jälkeen jouduin sanomaan yhdelle sonnille ei kiitos. Se oli todella herättävää. Tavallaan asetin itselleni ja koko hommalle sen riman mitä ei enää voi alittaa.

Sonneja, jotka on siis tiedossa on alle yhden käden sormet. Onneksi näiden lisäksi on vanhoja sonneja varastoja seminologien typpisäiliöissä. Näitä varastoja on myös käytetty, joten tiedän nyt muutaman paikan jossa olisi Nenosia kantavana. He tietysti toivovat lehmäsiä yhtähartaasti kuin minä toivon heille sonnia.

Toinen yö on emännän vuoro

Nukahdan autuaasti jo tyttöjen nukutukseen kahdeksan pintaan. Nukun ihanan sikeästi olen levollinen kunnes tunnen pienen tökkäisyn olkapäähän en jaksa reakoida. Tunnen vähän vahvemman tönäisyn olkapäähän. Ei voisi enempää kiinnostaa reakoida tähän tönimiseen. Tunnen jonkin lähestyvän korvaani, tunnen hengityksen ja mystiset sanat  vasikka on ulkona.

Silmäni aukeavat alan pukemaan enempää en saa tietoa, koska kuulen jo oven käyvän ja emännän poistuvan ulos. Nopeutan pukeutumistani olen kuin palomies hypin vaatteeni päälle ja haalarit, saappaat, hanskat. Onhan tätä muutama kerta tehty, joten tulee jostain selkärangasta puoli tajuttomanakin.

Ulos päästyäni saan lisää tietoa. Minulle sanotaan vasikka ei ole Mumman jota nyt siis odotetaan. Pääni lyö tyhjää ei ole mitään mahdollisuuksia muilla vai onko? Ei voi olla lasken sormin ja varpain kuukausia mielessäni ei ole mahdollista.

Huutelen vasikkaa, jotta saisin vastauksen pimeästä. Saan vastauksia emolta, joka ei todellakaan ole Mumma. Minulle vastaava emo onkin Mielikki. Nuoriso kiusaa emoa ja estää vasikan luokse pääsemisen emolta. Vasikalle nopea kunnon tarkistus eli hengitys tiet auki ja suurinpiirtein emo oli ehtinyt nuolla kuivaksi tai ainakin joku oli nuollut. Vasikka kantoon ja emolle kutsuhuutoja, jotta tajuaa seurata mukana. Eristämme vasikan ja emon tutustumaan toisiinsa. Samalla vasulle ensimmäiset elon siemenet eli maitoa aah sitä ihanaa ternimaitoa.

Tämmöistä on kun aloitetaan tehostettuvalvonta, joku poikii kuitenkin.  

Emo on siis todellinen yllättäjä. Hän on ollut jatkuvan kiiman kourissa ja hänelle on tehty tiineystarkistus marraskuussa. Joka varmistettiin vielä kolmen viikon päästä, jolloin sai hormooni piikin kiiman katkaisuun. Tämän emon siis olisi pitänyt tulla kantavaksi joulukuussa. Laskettu aika hänelle oli 9. lokakuuta.

Kaikissa toimenpiteissä on virhemarginaali niin myös tiineys tarkistuksessa, vaikka se tehtiin ultralla ja käsintunnustelemalla.

Luonto, elämä, elämän alkaminen on monella tapaa ihmeellisiä ja ennalta arvaamattomia.

Jatkamme siis vielä tehostettua  tarkkailua jos sekin poikisi, jolla on aika varattuna.

Kirjoitin poikimisen ajoituksesta…  

Kolmas yövuoro

Tylsää mitään ei näytä tapahtuvan. Perhe nukkuu sikeästi ja televisio ei tarjoa muuta kuin unilääkettä. Mitä sitä tekisi, että jaksaa olla valveilla. Yö on taas selkeä mutta ei kuitenkaan mene kylmäksi. Edellisenä yönä poikinut lehmä huutaa yössä, kun käyn laitumella.

Ajattelen taas kuinka kauaksi taas huutomme kuuluu tyynessä yössä. Pitäisikö taas ilmoittaa naapureille kaikki on hyvin, vaikka lehmä huutaa kuin päätä leikattaisiin.

Neljäs yövuoro

Päivä on ollut koko ajan odottava. Odotettu vain sitä viimeistä sysäystä. Päivä meni tehdessä puroja ja istuskellessa laitumella. Iltalypsyltä jäin valvomaan kuinka synnytys etenee. Siellä kivellä istuessani pohdin voinko vain nököttää täällä ja olla sanomatta tytöille hyvää yötä. Punnitsin monen monta kertaa onko minusta enemmän hyötyä laitumella istumassa kivellä vai sisällä antamassa iltahaleja ja peittelemässä tyttöjä yöunille.

Otin aikaa supistusten väleistä ja totesin, että menee yli tunti ennen kun mitään tapahtuu. Menin siis sisälle tytöille hyvää yötä toivottamaan. Pian tytöt olikin jo unessa. Hiivin vaivihkaa ikkunaan katsomaan synnyttäjän tilannetta. Kuulin pienen unisen tytön muminaa. Puin hiljaa vaatteet ja livahdin ovesta ulos. Vajaan puolentunnin päästä emännälle viesti, vesipää tuli jo. Ei mitään vastausta uusi viesti, tuutkooooo!!! Tytöt oli täysin unessa ja emäntä ehti mukaan synnytykseen.

Saimme vihdoinkin päätökseen synnytys valvonnan. Loppu tulemahan on, että tuli kaksi vasikkaa vaikka odotettiin yhtä.

Tämä meni niin kuin Korkealassa.

Nauta blogi

Naudoista tulee nyt kirjoitettua paljon, koska ne on nyt kokoajan mielessä. Ne on isoja eläimiä, joten kulutkin on isot heidän kohdallaan. Samalla joutuu siis pohtimaan miten tämän saisi joltain osin maksamaan itseään.

Olemme olleet onnekkaita nautojen luonteen suhteen, joten haluamme niiden jatkossakin oleva kesyjä. Keskitymme siis suurelta osin eläinten kesyyteen ja käsiteltävyyteen. Alkuperäisrotu ei ole mikään maidon suurtuottaja, joten “maitotilin” varaan ei voi laskea. Rotu olisi joku ihan muu jotta maidolla eläisi.

Omavaraisuus on nostanut päätään viimevuosina. Omatarvelehmät ovat myös, joten näkisin sen mahdollisuutena saada Nenoset pysymään elossa. Tämä tulee olemaan pitkä tie ennen, kun mitään tätä suunnitelmaa enempää on tarjota.

Porukka näyttää kirjavalta mitä ihmettä

Kaikki naudat meillä eivät ole Nenosia. Käytämme kuitenkin vain Nenos sonnia. Syystä tai toisesta tilalle on eksynyt erinäköisiä nautoja. Pidämme tätä jossain määrin vahvuutena ja takaovena, joka on raollaa.

Kaksi nautaa edustaa maidontuotannon valtarotuja joihin on sekoitettu liharotua. Nämä ovat oven pönkkänä lihan- tai maidontuotannon aloitukseen. Samalla pystymme vertaamaan rehun kulutusta rotujen välillä.

Tämä ehkä toimii myös mahdollisuutena vastata erilaisten kotitarvalehmien hankintaa harkitsevien tarpeisiin. Maitoa enempi tuottava lehmä voisi toimia yhteisön lehmänä paremmin kuin monta vähän tuottavaa. Rehua kuluu tietysti enempi yhtä lehmää kohden mutta säästöjä tulee tilojen koossa.

Kaikki meidän ISK:t eivät myöskään ole Nenosia

Kyllä meillä on kaksi ISK:ta, jotka eivät ole Nenosia. Haluamme näillä säilyttää ISK:n olemassa olon ja jakaa käytössämme olevien sonnien siemen isommalle joukolle. Joku voi pitää tätä Nenosen siemenen tuhlauksena mutta pahempi olisi jos meidän tilasonni astuisi vain kahta kolmea lehmää. Sonnin perimä eikä geenit kovinpitkään säilyisi.

Nenos sonni on siis meillä ainut mahdollisuus, jotta Nenos lehmien jälkeläiset pysyisi varmasti puhtaina Nenosina.

Vielä muutama söpöys kuva

Kätilöt jää nyt kesälomalle virastaan ja palaa asiaan syksyllä.