Avainsana-arkisto: Nauta

Naudan teurastus (Sisältää liha kuvia)

Odotettu aamu koittaa valmisteluita on tehty jo edellisenä iltana mutta joitain valmisteluita on jäänyt vielä aamulle. Aamulypsyn jälkeen aloitamme “kesäveden” uudelleen käyttöönoton.  Yöllä kun olisi voinut olla pakkasta ei putkiin laitettu paine vettä rikkomaan putkia.

“Kesäveden kytkemisen pitäisi olla todella helppo homma. Yhden mutkan tilalle vaihdetaan T-kappale ja vesi juoksee paineelle. Mutka irtosi niin kuin elokuvissa onhan se tehty niin, ettei ongelmia pitäisi tulla. T-kappaleen asennuksessa pumpusta kuitenkin katkesi metalli osa, joka on liimattu pumppuun joten vaihto ei tällä aikataululla ollut mitenkään mahdollista. Onneksi pumppu oli paineettomassa tilassa tai olisimme olleet todella kylmässä suihkussa josta ei olisi vettä puuttunut. Onneksi olemme varautuneet jo ongelmien tulemiseen veden liikkuvuuden suhteen.  Otimme käyttöön uppopumpun, tosin letkuahan nyt saatiin vetää peräsuoli pitkänä ja liitoksia liitoksen jälkeen tehdä aamun pimeydessä. Olimme kuitenkin täysin aikataulussa ainakin toivoimme olevamme. Uppopumppu kiukutteli hiukan ei olisi meinannut herätä toimimaan, mutta pienen leikkimisen jälkeen heräsi eloon ja vesi kulki. Tosin alkoi hiukan sekoittamaan kalkittua kaivoa ja vesi näytti rasvattomalta maidolta. Pienillä korkeuden säädöillä ja odottelulla saimme kirkasta vettä.

Tuhti on meidän vetohärkä projekti, joka nyt teurastetaan eli käsiteltävyys on hyvä. Varauduimme kuitenkin, että ongelmia taas tulee, joten kytkimme hänet kiinni peltotyöskentelyssä käytettävään neliveto autoon. Aloitimme matkan teon teurastuspaikalle. Samalla reitillä olemme harjoitelleet, joten ei ollut uusi reitti.  Lähestyessämme paikaa alkoi jarruttelemaan, vaikka kukaan tai mikään ei ollut vielä muuttunut tavanomaisesta. Kukaan ulkopuolinen ei siis ollut vielä paikalla. Pysäköimme auton ja tilanne rauhoittui Tuhti seisoi ja odotti levollisen oloisesti.

Tämä oli tietenkin silmänlumetta. Tuhdin valtavassa päässä olikin rattaat pyörimässä ja suunnitelma selvillä. Hän sai itsensä irti ja päätti oikaista suorinta tietä (metsää) takaisin laitumelle. Rauhallisen paon aikana sain muutaman kerran kiinni mutta sopivaa närettä ei ollut johon olisin saanut köyden pyöräytettyä. Lähestyimme laidunta ja päätin heittäytyä mahalleni matkustamaan ja odottamaan mitä tahansa puun taimea johon pyöräyttäisin köyden. Tämä onnistui vastaan tulikin sopiva puuntaimi johon ehdin pyöräyttämään köyden ja se kesti Tuhdin vedon. Vielä mättäällä maatessani köyttä pyörittäen kuulin vihellyksen vastasin vihellykseen vihellyksellä. Teurastaja tai oikeastaan metsästäjä oli saapunut. Huokaisen helpotuksesta ja samalla alan pohtimaan kuinkas nyt toimitaan.

Metsästäjä ei näe asiaa niin ongelmallisena kuin minä. Onhan hän tottunut hirvenkin metsästä hakemaan pois. Hänellä ei ole kiire toimia, vaan aloitamme valmistelut viimeiselle matkalle. Laitumella aidan takana näköyhteydellä paikalle on muu lauma. Aloitamme niiden siirrolla näköyhteyden ulkopuolelle. Se tapahtui kivuttomasti herkujen laitto herkkupöydälle niin kaikki tulivat pienemmälle aitaukselle. Kaikki tapahtui ihanan rauhallisesti. Traktorikin oli saapunut tontille. Sen kuljettajakaan ei hätäillyt vaan käveli rauhallisesti tutkien mahdollista reittiä tuhdin luokse. Tuhti rauhoittui ja metsästäjä ampui yhden laukauksen. Elo on loppunut. Nyt käynnistyi traktori joka matkasi Tuhdin luokse rauhallisen verkkaisesti. Tuhdin ympärillä hyörinä alkoi samaan aikaan. Veret laskettiin ja kintereisiin tehtiin reijän kinterepuuta varten. Tuhti kulki traktorissa riippuen paloittelupaikalle.

Tuhti laskeutui kyljelleen, jossa avattiin vatsa ja suolet ja sisäelimet poistettiin. Kun sisukset olivat pois, nostettiin Tuhti riippumaan ja nylkeminen alkoi. Nahkaa poistaessa otettiin samalla myös enimpiä rasvoja pois, koska talven varalle oli jo rasvaa alkanut kertyä lihojan ympärille.

Lihojen irrotus aloitettiin ja ihailin sitä rauhallisuutta joka huokui tilanteessa. Samalla seurasin kuinka tarkasti lihat otettiin luista ja kuinka vähän lihaa meni hukkaan. Rasvakipossa ei punaista juurikaan näkynyt ja luutkin olivat valkoisia. Toki tässä meni aikaa, malttamattomalla olisi voinut hermoa alkaa kiristämään. Lihat olivat laatikoissa ja siivous alkoi, kun ampumisesta oli mennyt seitsemän tuntia.

Työ on vasta alussa. Pakkasin laatikot autoon ja siirryin äitini torpalle paloittelemaan ja jauhelihaa mylläämään. Urakka oli melkoinen ja tietenkin vakuumipusseja oli varattu liian vähän, vaikka kuinka kuvitteli niiden riittävän. Osa syynä on tietysti se, että pakattiin ne sellaiseen kokoon mitä kerralla voi käyttää. Maksimi oli 400g poikkeuksena savustukseen lähtevät lihat. Pihvejäkin pakattiin kahden ja neljän kappaleen paketteihin, jotta sulatusessa ei tulisi hukka ruokaa. Emmehän halua tätä arvokasta lihaa hukkaan heittää valmistuksessakaan.

Jauhelihaa myllättiin ihan kotikone kokoisella koneella. Tämä vei aikaa ja taas aikaa. Myllätessä pohdinkin kuinka sitä tuleekin ajatelleeksi ruuan esteettisyyttä. Ensimmäisellä kerralla näkyi rasva paloina, toisella kerralla näkyi vähän vähemmän ja kolmannella kerralla se sekoittui jo massaan. Jauhettu liha vaan menee myllyn läpi kokoajan vain hitaammin ja hitaammin.

Onko Tuhti nyt unohdettu? Ei meillä ei unohdeta mistä liha on tullut vaan lihallakin on nimi. Pakastimessa on nyt lihapakkauksia, jotka on nimetty Tuhti 10/2018 näin muistamme niin pitkään, kun lihaa käytämme mitä se on vaatinut. Näen asian niin, että näin kunnioitamme eläintä, joka on meille lihaa tarjonnut lautaselle.

Pääsi sitä välistä maistamaankin. Äiti pyöräytti välissä kokeeksi muutaman jauhelihapihvin ja keitteli naapurista nostetut perunat seuraksi. Tässä on lautasellinen lähiruokaa perunat on liikkunut nostopaikasta satametriä ja liha kaksi kilometriä.

Kaunis kuutamo otti minut vastaan, kun lihat olivat valmiina pakastettavaksi. Hetken henkäisin ja tuijotin kuutamoa samalla kuuntelin kuinka hiljainen kylämme oli tänä kauniina hetkenä. Levollisuus valtasi koko kehon urakka oli ohitse ja maailma näytti minulle kuinka kaunista voi olla vaikka pimeässä seisoskelee.

Tietysti joitain alkoi askarruttamaan lihan määrä. Moni on sanonut nyt teillä on paljon sitä lihaa. Pientä kauhisteluakin on tuntunut olevan ilmassa tai jotain en ihan ole päässyt selville mitä se on, kun ihmisistä on vaikea välillä lukea sitä mitä ne jättää sanomatta. Tilanne on meillä tulevana vuonna siis tälläinen tästä syö kolme aikuista ja kolme lasta (teoriassa ainakin) tämä liha määrä, kun jaetaan jokaiselle päivälle niin tämä porukka jakaa 200g per päivä lihaa keskenään, yhden annos on näin laskettuna 33g. Eli 400g jauhelihasta tehdään 12 päivä annosta.

Nyt siis voin kysyä paljonko sinä käytät lihaa päivässä?

Teurastukseen valmistautuminen

Jokainen varmaan valmistautuu eritavalla. Tietysti paljon vaikuttaa se, että kuka tekee ja mihin pisteeseen asti. Joidenkin eläinten kohdalla hoidetaan itse alusta loppuun asti. Eläimen koko vaikuttaa myös tähän valmistautumiseen paljon.

Nyt valmistaudutaan naudan lihoiksi saamiseen. Varasimme lopettamiseen metsästäjän, joka hoitaa lopettamisen, veren laskun, nylkemisen ja paloittelun. Meille jää “hienosäätö” lihojen pieniminen, jauhelihan valmistus ja pakkaus.

Oman työn muistilista:

  • Puukot ja teroitin
  • Lihamylly
  • Vakumointi pussit ja kone
  • Leikkuulautoja
  • Kuppeja ja kulhoja
Sääntöjä, jotka koskevat kaikkia

Lainsäädäntöjä on mutta ei mennä niihin niitä voi lueskella Eviran sivuilta tai Eviran tarkemmat ohjeet. En kirjoita näistä säännöistä täällä, koska ne muuttuvat joka vuosi, joten tieto vanhenee niin kuin tietosanakirjat aikanaan.

Kirjoitan nyt niistä säännöistä, jotka ei vanhene. Lopetusta ei kukaan opi ilman opettelemista ja tekemistä. Teurastus kurssseja järjestetään ympäri suomenmaan eläin laji kohtaisesti. Teurastus tilanteessa pitää olla kuitenkin täysin varma mitä on tekemässä tai mukana henkilö, joka pystyy neuvomaan. Eläin on hyvä saada ilmaan lopetuksen jälkeen jolloin sitä on helpompi käsitellä. Pienet eli lampaan kokoiselle eläimelle on helppo vaikka rakentaa teline. Isompi eläin nyt siis nauta niin telineen valmistus alkaa jo vähän vaatimaan ajatusta enempi. Tietysti myös ruhon siirto vaatii suurempia voimia. Suorittelen etukuormaimella varustetun traktorin varaamista lähettyville, jotta tilanteessa kuin tilanteessa pystytään ruhoa liikuttamaan.

Omien rajojen ja rajoitteiden tunteminen on enemmän kuin hyväksi. ÄLÄ aloita teurastus prosessia ainakaan ensimmäisellä kerralla yksin vaan jonkun kanssa, joka osaa käyttää puhelinta. En halua mustamaalata mutta paras olisi olla joku joka pystyy soittamaan 112 jos jokin menee pieleen. Tämän ihmisen ei tarvitse olla näköetäisyydellä mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä. Lampaan kokoinenkin eläin voi onnistua vahingoittamaan niin, että apua tarvitaan.

Kannattaa tietenkin kerrata perus turvallisuus ohjeet. Kaikkien paikalla olevien henkilöiden on hyvä tietää mikä on osoite jossa toimitaan. Tämä on tärkeä tieto joka ei saisi hidastaa avun soittamista sitten jos jotain sattuu. Se kannattaa kirjoittaa isoilla kirjaimilla lapulle joka kiinnitetään näkyvälle paikalle ja kerrotaan kaikille missä se on.

Henkinen valmistautuminen

Tätä on kaikista vaikein neuvoa.

Olemme yrittäneet pitää tuotantoeläimet, tuotantoeläiminä. Ajatus on hieno yrittää pitää ne hiukan etäällä koska niistä joutuu luopumaan ennen kun niiden ikä ja vaivat sitä vaatii. Pitää siis kovettaa itsensä ja hyödynnettävä lihat ennen kun liha on pilalla ja eläimen elämä on mennyt hukkaan.

Kirjoitin tuossa kyllä todella karkean julmasti sen perus ajatuksen jonka kanssa yrittää elää. Osalle meidän tuotantoeläimista on kuitenkin muodostunut uusia statuksia. Meillä on työkavereita ja on tullut myös lellikkejä. Näiden kohdalla päätöksen teko tulee olemaan todella vaikeata. Silloin kun meille tulee eläin joko ostaen tai syntyen. Pitäisi hänelle laittaa parasta ennen päiväys silloin se on helpointa. Ei, ei meillä todellakaan ole käytössä tälläistä.

Teurastuksen selittäminen itselle

Teurastutamme yhden sonnin ja yhden härän.

Sonni on tehnyt meillä tehtävänsä. Häneltä on tullut tyttäriä ja hänen on poistuttava, jotta tyttäret voidaan liittää laumaan. Syy on puhtaasti sukusiitoksen välttäminen. Tosin ei se syy helpoita päätöksen tekoa yhtään koska hänen kanssaan on ollut helppo työskennellä.

Härän piti olla vetohärkä projekti. Valitettavasti se jäi projekti tasolle. Menin tekemään siitä ehkä jopa liiankin kesyn ja halittavan suuren jättiläisen. Ensin venytin valjaiden laittoa kasvua häiritsevänä. Sitten keksin uusia tekosyitä miksi en valjasta. Nyt kokoa on niin paljon etten ole varma uskallanko valjaita laittaa.

On todella rankkaa kirjoittaa tätä postausta ja myöntää omat virheet. Samalla mieleen tulvii ne hetket kun on köllinyt laitumella pää härän kyljellä aurinkoa ottaen.

Nämä kaksi poikaa on saaneet oman paikkansa minun sydämessä.

Tulevaisuus ja tuleva talvi

Se on suurelta osin koulutusta. Useampi ensikko poikii marraskuussa joten lypsylle opettelua tulee olemaan paljon. Lypsy myös hidastuu, joten aika ei riittäisi vetohärkä projektiin. Samalla on vielä hiehojen hölmöilyt ja tulevat vasikatkin vaatii huomiota. Päivittäinen koulutus kalenteri tulee olemaan todella täysi. Samaan rysään tulee tietenkin myös vauva arki, joten jostain on luovuttava, jotta paketti pysyy kasassa.

 

Kotitarvenautojen kasvatusta ja varauksia otetaan vastaan

Monen monta suuntaa on nyt katseltu, kyselty ja mietitty. Meinasimme jo maidon tuottajaksi ryhtyä mutta se ei ole mahdollista kun haluaa painia ISK Nenosten kanssa.
Esteenä on myös tie. Maitoauto kun huruttelisi tietämme kelistä riippumatta pitäisi siihen tuoda valtavasti maa-ainesta. Tien kunnostukseen uponneita rahoja on maidolla todella hankala saada takaisin.
 
Eläimiä pitäisi lisätä niin paljon, että emme siihen lähde.
Useat ovat huomanneet, että lauma on kasvanut kasvamistaan. Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että pari synnyttäjää palaa takaisin omalle tilalleen. Kesän aikana lähtee pari kasvatus sopimuksella ollutta. Huokaisen helpotuksesta ja kaiholla tulemme ikävöimään näitä kaikkia PERSOONIA.

 Tulevaisuus on erilainen mutta samanlainen

Päädyimme kasvattamaan omatarvelehmiä. Pyrimme vastaamaan kunkin tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Ensisijainen on tietysti Nenosten säilyminen puhtaana. Sillä käytämme Nenosen sonnia mutta lehmät antavat oman säväyksen, jos sille tarvetta on.

Isk:ta tulee Nenosena ja pelkkänä Isk:na.

Isk

Sitten tulee kolmirotuisia AY/LI ja HOL/LI lehmät, joita astuu Isk sonni.

AY/LI
HOL/LI ja kolmen rodun vasikka.

Tiedostimme missä ollaan hyviä

Ollaan onnistuttu tuurilla saamaan muutama erittäin helppo yksilö kesyyntymään. Joiden kanssa on ollut helppo kesyttää villimpiäkin yksilöitä. Tämä siis etenee vähän lumipallomaisesti eteenpäin.

Haaste on tietysti aina tämä kesytys ja siinä joutuu ajattelemaan paljon. Ei ole yhtä tiettyä kaavaa, jolla menisi homman läpi. Tästä pitkäjänteisestä ajatustyöstä me pidämme. Se luo tietysti rutiineita meille ja eläimille se on todella tärkeätä, mutta ei kuitenkaan saa urautua.

Päätimme pitää homman itselle mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Voisimme tietysti myydä vasikoita ja pyörittää lehmiämme aamusta iltaan. Elämässä pitää olla kuitenkin haasteita, joten leikimme tämän nuoruuden ja luovutamme valmiita lypsettäviä.

On joitain yksilöitä, jotka pidämme itsellämme hamaan tappiin. Niillä on kuitenkin täällä omatehtävä.

Mumma on yksi näistä, jotka on ja pysyy. Hän on helppo kaikessa toimii kuin ajatus, jota ei ole ehtinyt edes ajattelemaan. Toisekseen on todella kova tuottamaan maitoa, että vasikat saavat kasvamiseen oikeata lehmän maitoa. Samalla itse pysytään maidossa.

Kasvatusaika

Nopeata tämä homma ei ole. Kun vasikka syntyy, alkaa kasvatus, opettelu, tutustuminen ja kesyyntyminen kaikki tekeminen vaikuttaa onnistumiseen.

Astutamme tämän pienokaisen noin 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Odotamme 9 kuukautta tulevaa vasikkaa.

Poikii 2 vuoden tietämillä. Lypsylle opetellan kuukausi tai kaksi. Otetaan kaikki ensi potkut vastaan ja luodaan lypsyllä käynnistä hänelle mahdollisimman mukavaa ja miellyttävää. Luodaan rutiini tulla lypsylle.

Harjoitellaan jo pienenä lypsypaikalla seisomista ja käsittelyä.  Aina ei ihan onnistu.

Tämän jälkeen luovutamme lehmän uuteen kotiin ja hänen vasikkansa aloittaa homman alusta.

Ensimmäisiä tulossa myyntiin vuoden vaihteessa

Saattaa tulla muitakin mutta varmasti yksi.

Tulossa myyntiin joulu/tammikuussa ISK ensikko. Poikii marraskuun puolenvälin tienoilla. Vasikka siis jäisi meille mutta lehmän saisi heti lypsettäväksi.
 
Kahdesta syystä emme anna heti poikimisen jälkeen:
1. Ensikosta ei koskaan tiedä miten sen lypsy alkaa sujumaan haluan luovuttaa vain kesyn eläimen.
2. Jos tuleva omistaja haluaa kantavana niin ensimmäinen tärppi on 7 viikkoa poikimisesta. 
 
Olemme ajoissa liikkeellä, koska silloin on talvi. Ei voi vaatia, että kukaan alkaa paikkaa lehmälle silloin tekemään. Tietenkin se myös syö heinää ja heinänteko on vasta edessä, joten voi laskea jo talven kulutukseen.
 
Tarvittaessa tullaan käymään, jos haluaa apua lehmän asuin/lypsy paikan suunnitteluun.
 
Meille saa tulla myös katsomaan kuinka me ollaan toteutettu.
 
Opetamme ja opastamme käsinlypsyyn, jos siihen tuntee tarvetta. Lypsykoneen hankinnassa ja asennuksessa voidaan myös auttaa.
Hinta ei ole “halpa” emme poista pakon edessä, joten olkaa yhteydessä, vaikka facebookin yksityisviestillä.