Avainsana-arkisto: Myrsky

Myrsky tulossa jonnekkin joskus meillä se oli jo

Ilta saapuu ja remontista uupuneet löhöilevät pohtien seuraavaa päivää kuinka remontti jatkuu. Tuuli vinkuu nurkissa ja peltikate paukkuu totuttuun tapaan. Tätä kuuntelee rentoutuen kunnes ääni vähän muuttuu tulee välillä vähän kovempia paukauksia. On jo melkein arvattavissa, kun ulos menee ettei kaikki ole normaalisti.

Ulkona odottikin osittain vielä kiinni oleva peltikate. Tämä näky on onneksi tuttu työhistoriasta, joten ei juuri hätkähdytä. Nopea suunnitelma kuinka pääsemme tuonne ja kuinka laitamme väliaikaisesti kinni, jotta pääsemme valoisaan aikaan. Naapurista hätäpäissämme hälyytimme traktorin jonka kauhassa olisi turvallista nousta laittamaan pelti kiinni. Ruvit oli toisella torpala joten toinen hyppäsi autoon ja haki ruuvit. Kun ruuvit oli saapunut totesimme traktorin tarpeen turhaksi, koska vaimo voisi nostaa minut kuorma-auton lavalla katon tasolle.

Kuorma-auton peilit raapi melkein seinää, kun sitä aseteltiin paikalleen. Vaimo hoiti “kippaamisen”, kun istuin lavan päätyseinän päällä. Siinä saikin yllättävän tukevan asennon ja vaimo hoiti tasaisesti noston. Saimme repsottavan pellin kuriiin.

Aamulla hurautimme konevuokraamoon hakemaan nosturin.

 

Peltikatteen harva naulailu ja naulat löysässä.

Hurjasti ei ole aikanaan noita peltejä jaksettu kiinnittää. Yksi naula harjalla, yksi puolessa välissä ja yksi alareunassa. Laskin, että katto oli 66 naulalla kiinni eli 33 naulaa puolellaan.

Peltikate kiinnitetty uusilla ruuveilla.

Vaihdoimme molemmille puolille naulojen tilalle ruuvit ja tiivistimme niitä niin, että vastaa nykymääräyksiä. Kattoon meni nyt 300 ruuvia ja se tarkoittaa 150 ruuvia yhdelle sivulle kattoa.

Kyllä tuolla yksi remonttipäivä hukkaantui.

Homma meni taas niin kuin Korkealassa.

He, jotka ovat lukeneet jo jonkin aikaa tätä blogia tunnistavat jo lausahduksen.

Saattaa siis hiukan viivästyä tuo sisällä tapahtuva remontti.

Pitihän tästä nauttia. Kun on kerrankin mahdollista kurottautua ylemmäksi niin nosturi tappiin eli 12,5 metriin ja tuijotella avautuvaa maisemaa. On se vaan niin henkeä salpaava (osittain henki salpautui, kun vieno tuuli heilutti nostokoria).

Uhratkaa hiukan aikaa kattojen tarkistamiseen. Niin mekin olimme tehneet mutta ruuvien laitolle ei löytynyt aikaa ennen, kun olimme siihen pakotettuja. Älkää toistako meidän virhettä.