Avainsana-arkisto: Meni niin kuin Korkealassa

Traktorin viimeinen päivä

Kolme päivää pääsitte nyt seuraamaan kuinka onnistuu Korkealassa suunnitellut traktori työt. On mennyt vähän niin ja näin tuo listan toteutus. Nyt alkaa kuitenkin viimeinen päivä.

Osittain unohtunut lista:

  1. Kunnosta tietä
  2. Tasoita pikkasen pihaa
  3. Nosta Porinmatti sisälle
  4. Siirrä pari ikävässä paikassa olevaa runkoa, ettei auraajan linko hajoa niistä
  5. Kasvimaalle kehys
  6. Oli vielä jotain jota en nyt muista…

Listasin tähän mitä muistin ensimmäisenä päivänä.

Päivä 1.

Päivä 2. 

Tänään on onnistuttu pysymään suunnitelmassa

Ihan varmasti joku toteaa nyt, että niin vissiin…

Tietä on ehditty kunnostamaan hiukan tai oikeastaan aika paljon. Se olikin ehkä hiukan vaikeampaa kuin osasin kuvitellakkaan. Voi toki olla, että työkalukin oli hiukan erikokoinen kuin mitä aikaisemmilla kunnostajilla on ollut. Minun muistikuvissa, kun siihen on vaan tilattu mursketta ja vedetty mattoa. Joskus kun olin vaahtosammuttimen koko luokkaa peltokiviäkin on upotettu pehmeimpiin kohtiin (sen kyllä huomasi).

Tie itsessään on ollut kohtalaisen kiva ajella, vaikka siihen ei juuri ole uhrattu mitään, ei aikaa, eikä ajatuksiakaan. Jos sitä joskus on lanattu, niin se on todennäköisesti tehty 2-2.5 metriä leveällä lanalla suuren suuri jos. Nyt se lanattiin 3 metriä leveällä perälanalla, joka tuntui hiukan ylimitoitetulta, joka hidasti aika reilusti, kun piti puita kierrellä, ettei kovin pahasti kolistelisi. Erityisen tyytyväinen olen naapurille joka kävi vuosi sitten kaivamassa lypsyhuoneeseen vesijohdon ja ajeli kaivinkoneella tielle poistaen samalla tien reunasta isoimpia kiviä. Niitä ei onneksi tarvinnut nyt varoa.

Tie on nyt lähellä valtatien leveyksiä tai ainakin se nyt tuntuu siltä. Heinä kun on sivuilta vallannut tilaa reilustikkin paikka paikoin ja nyt se on kapeimmillaan 3 metriä ja leveimmillä kohdilla lähellä 5 metriä. Eli nyt on saatu tehtyä paikkoja joissa voi tulla vastakkain henkilöautoilla. Tähän mennessä se on vaatinut jommalta kummalta nelivetoa tai hyvää peruutus taitoa.

Pihalle ei juuri tehtykkään mitään, koska nyt on heinä pinnassa ja se estää mutaisen liukkauden. Viime syksy on niin lähellä, että muistimme kuinka liukas multaisen savinen pinta on.

Porinmatti on nostettu sisälle. Oikeastaan vasta kuistille, koska siihen loppui koneellinen voima ja tästä miehestä paukut liikuttaa sitä yhtään pidemmälle ilman, että lattia olisi vahingoittunut. Loppumatkaa joutuu nyt sitten hiukan pohtimaan.

Se tunne kun vaimo soittaa ja kysyy onko toiveita kaupasta. Ei ihan tällä hetkellä tullut mitään mieleen.

Rungot on myös ehditty siirtämään parempaan paikkaan tai ainakin lingon ulottumattomiin toivottavasti.

Kasvimaalle kehys on vielä vaiheessa mutta kehyksen tarpeet on siellä päin, jos teenkään sitä kehystä. Aloin pohtimaan olisiko se kivempi ilman kehyksiä.

Näin kirjoitettuna tämä päivä näyttää ihan loistavalta eiköstä joo

Todellisuus löi tänään välillä hiukan kasvoille ja suunnitelmat joutuivat hiukan elämään. Tämä päivähän oli päivä jolloin tämä mies oli kolmin lasten kanssa, koska kauniimpi puoli oli sairaalassa synnytykseen liittyvissä tarkastuksissa.

Synnytys totta tosiaan. Se on meillä tästä päivästä eteenpäin vahvasti läsnä. Lampaiden pitäisi alkaa karitsoimaan tai siis aloitti tietenkin jo tänään reippailla kolmosilla. Huomenna saattaa tulla seuraavat tai jo yöllä. Kun ne on saatu mailmaan, alkaa naudoilla paukkua lasketut ajat ja ne kilpailee kumpi ehtii ensin vasikat vai ihmislapsi.

Traktori hommat loppuvat toistaiseksi. Ehkä kevyt traktori kärpänen puraisi…

Yllätys raskaus ja kätilöillä kädet täynnä töitä

Tähtitaivas loistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkanen kiristyy sen tunteee kasvoilla, kun istun laitumella. Yö tuntuu pimeääkin pimeämmältä samalla niin hiljaiselta täysin äänettömältä. Tunnen itseni kuitenkin virkeäksi ja laskeskelen tuleekohan tästä tämän yön mittainen valvominen vai kolmen viikon puristus.

Aika haarukan luo kiimankierto. Tietysti on kirjattu ylös limat eli kiimat mutta joskus onnistumisen jälkeen saattaa tulla vielä limoja. Sitten myös rotu tekee siihen muutamien päivien eroja. Kaikista tärkeintä on kuitenkin seurata eläimen merkkejä, eikä tyytyä omiin merkintöihin ja ennustuksiin.

Mitäs tämä seurantaan päässyt sitten tekee? Se eristäytyy laumasta, ruoka ei maita tavalliseen tapaan, pientä levottomuutta ja kaikki on turvonnut niin utareet kuin peräpääkin.

Valvonta on tarpeen varsinkin tässä tapauksessa, koska lehmälle on laitettu utareliivit, ettei muut kävisi imemässä ternejä. Tämä estää myös tulevan vasikan imemisen, joten on oltava läsnä heti synnytyksen jälkeen.

Emme eristä synnyttäjää laumasta, koska aika ikkuna on kolmisen viikkoa. Lauma kuitenkin luo turvaa ja seuraa odottajalle. Samalla on helpompi lukea sosiaalisen käytöksen muutoksia.

Vielä en tiedä kuinka tässä käy. Päätin ruveta siis kirjoittamaan, koska pitää vielä hetki pysyä hereillä.

Ensimmäinen yö valvottu ilman tulosta.

Tulevaisuuttakin alkaa tässä pohtimaan. Kuinka hullun tyhmän päätöksen sitä tekikään kun päätti, että keskittyy Nenosten suvun säilyttämiseen. Tarvitsemme siis Nenos sonnin mutta niitä on vähemmän kuin suomessa lottovoittajia. Tänään pitkän jutustelun jälkeen jouduin sanomaan yhdelle sonnille ei kiitos. Se oli todella herättävää. Tavallaan asetin itselleni ja koko hommalle sen riman mitä ei enää voi alittaa.

Sonneja, jotka on siis tiedossa on alle yhden käden sormet. Onneksi näiden lisäksi on vanhoja sonneja varastoja seminologien typpisäiliöissä. Näitä varastoja on myös käytetty, joten tiedän nyt muutaman paikan jossa olisi Nenosia kantavana. He tietysti toivovat lehmäsiä yhtähartaasti kuin minä toivon heille sonnia.

Toinen yö on emännän vuoro

Nukahdan autuaasti jo tyttöjen nukutukseen kahdeksan pintaan. Nukun ihanan sikeästi olen levollinen kunnes tunnen pienen tökkäisyn olkapäähän en jaksa reakoida. Tunnen vähän vahvemman tönäisyn olkapäähän. Ei voisi enempää kiinnostaa reakoida tähän tönimiseen. Tunnen jonkin lähestyvän korvaani, tunnen hengityksen ja mystiset sanat  vasikka on ulkona.

Silmäni aukeavat alan pukemaan enempää en saa tietoa, koska kuulen jo oven käyvän ja emännän poistuvan ulos. Nopeutan pukeutumistani olen kuin palomies hypin vaatteeni päälle ja haalarit, saappaat, hanskat. Onhan tätä muutama kerta tehty, joten tulee jostain selkärangasta puoli tajuttomanakin.

Ulos päästyäni saan lisää tietoa. Minulle sanotaan vasikka ei ole Mumman jota nyt siis odotetaan. Pääni lyö tyhjää ei ole mitään mahdollisuuksia muilla vai onko? Ei voi olla lasken sormin ja varpain kuukausia mielessäni ei ole mahdollista.

Huutelen vasikkaa, jotta saisin vastauksen pimeästä. Saan vastauksia emolta, joka ei todellakaan ole Mumma. Minulle vastaava emo onkin Mielikki. Nuoriso kiusaa emoa ja estää vasikan luokse pääsemisen emolta. Vasikalle nopea kunnon tarkistus eli hengitys tiet auki ja suurinpiirtein emo oli ehtinyt nuolla kuivaksi tai ainakin joku oli nuollut. Vasikka kantoon ja emolle kutsuhuutoja, jotta tajuaa seurata mukana. Eristämme vasikan ja emon tutustumaan toisiinsa. Samalla vasulle ensimmäiset elon siemenet eli maitoa aah sitä ihanaa ternimaitoa.

Tämmöistä on kun aloitetaan tehostettuvalvonta, joku poikii kuitenkin.  

Emo on siis todellinen yllättäjä. Hän on ollut jatkuvan kiiman kourissa ja hänelle on tehty tiineystarkistus marraskuussa. Joka varmistettiin vielä kolmen viikon päästä, jolloin sai hormooni piikin kiiman katkaisuun. Tämän emon siis olisi pitänyt tulla kantavaksi joulukuussa. Laskettu aika hänelle oli 9. lokakuuta.

Kaikissa toimenpiteissä on virhemarginaali niin myös tiineys tarkistuksessa, vaikka se tehtiin ultralla ja käsintunnustelemalla.

Luonto, elämä, elämän alkaminen on monella tapaa ihmeellisiä ja ennalta arvaamattomia.

Jatkamme siis vielä tehostettua  tarkkailua jos sekin poikisi, jolla on aika varattuna.

Kirjoitin poikimisen ajoituksesta…  

Kolmas yövuoro

Tylsää mitään ei näytä tapahtuvan. Perhe nukkuu sikeästi ja televisio ei tarjoa muuta kuin unilääkettä. Mitä sitä tekisi, että jaksaa olla valveilla. Yö on taas selkeä mutta ei kuitenkaan mene kylmäksi. Edellisenä yönä poikinut lehmä huutaa yössä, kun käyn laitumella.

Ajattelen taas kuinka kauaksi taas huutomme kuuluu tyynessä yössä. Pitäisikö taas ilmoittaa naapureille kaikki on hyvin, vaikka lehmä huutaa kuin päätä leikattaisiin.

Neljäs yövuoro

Päivä on ollut koko ajan odottava. Odotettu vain sitä viimeistä sysäystä. Päivä meni tehdessä puroja ja istuskellessa laitumella. Iltalypsyltä jäin valvomaan kuinka synnytys etenee. Siellä kivellä istuessani pohdin voinko vain nököttää täällä ja olla sanomatta tytöille hyvää yötä. Punnitsin monen monta kertaa onko minusta enemmän hyötyä laitumella istumassa kivellä vai sisällä antamassa iltahaleja ja peittelemässä tyttöjä yöunille.

Otin aikaa supistusten väleistä ja totesin, että menee yli tunti ennen kun mitään tapahtuu. Menin siis sisälle tytöille hyvää yötä toivottamaan. Pian tytöt olikin jo unessa. Hiivin vaivihkaa ikkunaan katsomaan synnyttäjän tilannetta. Kuulin pienen unisen tytön muminaa. Puin hiljaa vaatteet ja livahdin ovesta ulos. Vajaan puolentunnin päästä emännälle viesti, vesipää tuli jo. Ei mitään vastausta uusi viesti, tuutkooooo!!! Tytöt oli täysin unessa ja emäntä ehti mukaan synnytykseen.

Saimme vihdoinkin päätökseen synnytys valvonnan. Loppu tulemahan on, että tuli kaksi vasikkaa vaikka odotettiin yhtä.

Tämä meni niin kuin Korkealassa.

Nauta blogi

Naudoista tulee nyt kirjoitettua paljon, koska ne on nyt kokoajan mielessä. Ne on isoja eläimiä, joten kulutkin on isot heidän kohdallaan. Samalla joutuu siis pohtimaan miten tämän saisi joltain osin maksamaan itseään.

Olemme olleet onnekkaita nautojen luonteen suhteen, joten haluamme niiden jatkossakin oleva kesyjä. Keskitymme siis suurelta osin eläinten kesyyteen ja käsiteltävyyteen. Alkuperäisrotu ei ole mikään maidon suurtuottaja, joten “maitotilin” varaan ei voi laskea. Rotu olisi joku ihan muu jotta maidolla eläisi.

Omavaraisuus on nostanut päätään viimevuosina. Omatarvelehmät ovat myös, joten näkisin sen mahdollisuutena saada Nenoset pysymään elossa. Tämä tulee olemaan pitkä tie ennen, kun mitään tätä suunnitelmaa enempää on tarjota.

Porukka näyttää kirjavalta mitä ihmettä

Kaikki naudat meillä eivät ole Nenosia. Käytämme kuitenkin vain Nenos sonnia. Syystä tai toisesta tilalle on eksynyt erinäköisiä nautoja. Pidämme tätä jossain määrin vahvuutena ja takaovena, joka on raollaa.

Kaksi nautaa edustaa maidontuotannon valtarotuja joihin on sekoitettu liharotua. Nämä ovat oven pönkkänä lihan- tai maidontuotannon aloitukseen. Samalla pystymme vertaamaan rehun kulutusta rotujen välillä.

Tämä ehkä toimii myös mahdollisuutena vastata erilaisten kotitarvalehmien hankintaa harkitsevien tarpeisiin. Maitoa enempi tuottava lehmä voisi toimia yhteisön lehmänä paremmin kuin monta vähän tuottavaa. Rehua kuluu tietysti enempi yhtä lehmää kohden mutta säästöjä tulee tilojen koossa.

Kaikki meidän ISK:t eivät myöskään ole Nenosia

Kyllä meillä on kaksi ISK:ta, jotka eivät ole Nenosia. Haluamme näillä säilyttää ISK:n olemassa olon ja jakaa käytössämme olevien sonnien siemen isommalle joukolle. Joku voi pitää tätä Nenosen siemenen tuhlauksena mutta pahempi olisi jos meidän tilasonni astuisi vain kahta kolmea lehmää. Sonnin perimä eikä geenit kovinpitkään säilyisi.

Nenos sonni on siis meillä ainut mahdollisuus, jotta Nenos lehmien jälkeläiset pysyisi varmasti puhtaina Nenosina.

Vielä muutama söpöys kuva

Kätilöt jää nyt kesälomalle virastaan ja palaa asiaan syksyllä.

Pari hiehoa ja muutama muuttuja.

Tiedän, että tämä on monelle ihan läpihuuto juttu. Niin minäkin kuvitelin.

Matkan päivä 1

Lähtö tuli alkuperäistä suunnitelmaa päivää aikaisemmin. Heppakoppi lainaan ja ajatus hitaammasta liikkumisesta viehätti. Sehän menikin ihan sujuvasti todella pitkään. Olin päättänyt matkalla yöpyä matkalla Lahden kupeessa.

Yllärinä siinä sitten ilta hämärässä pihaan käänsin. Kaikki tuntui lähes normaalilta mutta kun meinasin peruuttaa ei autossa ollut pakkia. Siinähän hetken sitten pohdin, että mitäs nyt kun olen pääkadulla poikittain heppakärryn kanssa. Onneksi vaihteet toimi eteenpäin. Sain ykkösen päälle ja poistuin tieltä. Pienen lenkin jälkeen uusi yritys laskeutua pihaan tällä kertaa etuperin. En sitä sen kummemmin siinä murehtinut, vaan painuin katsomaan telkkaria.

Illalla siinä jutellessa tunnustin, että taitaa auto olla hiukan rikki mutta katsotaan aamulla. Suunnitelmissa oli jatkaa matkaa heti seitsemän korvilla.

Matka päivä 2

Saapui aamu ja matkan pitäisi jatkua Loviisaa kohti. Ensin kuitenkin oli auton tsekkaus. Niin no oli pahempi kuin illalla. Vapaalla oli vaihde päällä ykköselle ja kakkoselle meni keppikin. Poissa käytöstä oli 3, 4, 5 ja pakki. Pohdittiin ensin korjaajia ja korjausta. Muutaman neuvoa antavan puhelun jälkeen se muuttui auton metsästykseen. Yksi jolta oltiin apua pyydetty vian selvitykseen suostui lainaamaan autoa.

Useita viestejä myös hiehojen myyjälle. Tunne oli itsellä ihan paska ja jokainen viesti tuntui niin uskomattomalta, että epäilin myyjän jo ajattelevan homman peruuntuneen. Tarukin olisi ollut selvempää kuin meillä todellisuus.

Ystävän autolla pieniä liukkaita lumisia sorateitä pitkin autoa hakemaan. Siellä odotti pihassa lämmin auto, jolla matka jatkuisi. Takaisin ystävän pihaan hakemaan heppakoppi perään ja nokka kohti Loviisaa.

Meinasi tuossa vetäjän paikalla olla jo linja-autokin…

Sujuvasti reilu satakilometriä taittui nopeasti ja päästiin perille. Juotiin kahvit, syötiin niin maukkaat leivät ja paperit vaihtoi omistajaa. Alkoi hiehojen autoon pakkaus. Ensimmäinen meni helposti koppiin kuin unelma. Toinen hieho sitten päätti, että hän ei olekkaan lähdössä ja kolmen henkilön voimin painittiin sen kanssa kopin ympäristössä. Kyllähän se vihdoin päätti kyytiin tulla.

Päästiin lähtemään Loviisan saaristosta kohti Jyväskylää. Matka tuntui menevän hyvin kello tosin tuntui menevän nopeammin kuin kilometrit.

Päästiin perille ja hiehojen purku tapahtui nopeasti, koska pystyi päästämään suoraan paikoilleen. Kopin siivous kesti ja kesti. Yllättävän kauan alku yön pimeydessä. Koppi palautettiin saman tien, koska koukullista autoa ei nyt hetkeen ole käytössä.

Päästiin lähtemään paluumatkalle ja koppi palautettiin matkalla omistajalleen. Kuu valaisi matkaa eteläsuomaan takaisin autoa palauttamaan.

Kun matkaa oli takana lähes 700km oli lappuja putsattava.

Matka meni sujuvati taas sillä kellolla oli kova kiire. Saatiin auto palautettua ja otettua ystävän auto, jolla pääsi nukkumapaikkaan. Uni olikin jo tarpeen, kun aamu neljältä aloimme kokkaamaan iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

 

Matka päivä 3

Aamu valkeni silloinkin Lahden kupeessa. Soittelua eri huoltoihin ja vertailua pienesti. Yksi huoltomies kävi potilasta katsomassa ja pistää kuntoon. Auto haetaan kun taas omin voimin liikkuu. Nyt piti vielä itsensä selvittää kotia.

Päädyin bussikyytiin ja sää oli muuttunut kamalaksi. Lahdesta nousin bussiin, joka oli säästä huolimatta vain muutamia minuutteja myöhässä. Vaimolle viestiä, että tulee iltalypsyn jälkeen hakemaan Jyväskylästä. Meidänkin päässä oli lunta tullut ihan kiitettävät määrät ja liikenne osin puuroutunut.

Yhteenveto:

  • Kiva nopea trippi.
  • Tarvitsin matkan tekoon 5 eri autoa.
  • Matkaa tuli noin 1200km (piti tulla 7-800km)
  • Kaikki meni todella hyvin vaikka suunnitelma muuttui.

Hiehot totta tosiaan

Meinasin aluksi tehdä reissu postauksen mutta niin siis hain hiehoja. Reissusta siis tuli tuomisina kaksi ISK tyttöstä. Ne ovat nyt reilun vuoden ikäisiä. Vähän aran oloisia mutta ovat nyt Tuhdin koulutuksessa, jotta tottuvat lauman mukana ihmisiin. Hidastahan on niitä kesytellä mutta vuoden verran on aikaa rakentaa luottamusta puolin ja toisin.

Sonnille ne menevät tämän kevään aikana ja vasikat tulee viimeistään tähän aikaan ensivuonna.

Toukokuun alkupäivinä jos ovat sonnilla niin synnyttävät helmikuun 2019 alkupäivinä. Parempi olisi jos vähän aikaisemmin niin ei syntyisi pahimpana pakkaskautena.

Tiedän myös, että tämä oli super huono aika näiden hankinnalle rahan suhteen. Tällä kertaa joutui pohtimaan sitä kovasti. Laskukone on ollut tiuhaan käytössä monessakin suhteessa. Hyvä tilanne on heinän suhteen eli paalit riittää, vaikka tuli pari lisä syöjää. Kuluja siis ruokinnan suhteen ei tule. Kauppa hinta oli alhainen ja takana on “kallis” aika (tai siis puolet siitä). Samalla hinnalla en olisi saanut edes yhtä maidolla olevaa vasikkaa.

Tietysti matkan teon autorikko kompensoi halpaa hintaa kummasti. 

Olin kuitenkin luvannut ne hakea niin kuluja tuli mitä tuli/tulee. Eläimet meni etusijalle ja auton romut sai jäädä tulevaisuuteen.

Kiitos aivan kaikille, jotka matkalla auttoi tai tarjosi apua!!!