Avainsana-arkisto: Matoja

Omavaraistelua 2018 osa 5. Tilanneraportti

Tämä on jo viides tätä sarjaa. Hienosti on blogien kirjoittajat sitoutuneet, vaikka tiukolle on vedellyt välillä valmistuminen.

Aloitan tämän kirjoittamisen nyt ja eletään toukokuun puoltaväliä. 

Kirjoittaminen vaatii tietyn fiiliksen, jotta jotain saa kirjoitettua. Yleensä pohdin ja kirjoitan sitten päivässä tai kahdessa julkaisun kuntoon. Nyt tulen siis kirjoittamaan paljon pidempään enkä tiedä osaanko upota siihen ajatukseen, jolla lähden kirjoittamaan uudestaan.

Suunnitelma vuodelle 2018:

  1. Kasvihuone
  2. Vesiviljely
  3. Aurinkoenergia
  4. Kalankasvatus
  5. Omenapuut
  6. Maito
  7. Liha
  8. Kompostointi
  9. Puutarhakasvit

Onnistumiset ja toteutuneet

Omenapuut ovat heränneet kevääseen hyvin. Vielä ei tarvinnut suorittaa leikkauksia eikä juuri mitään muutakaan. Palaan asiaan syksymmällä sadon suhteen. Kuivuus tuntuu vähän vaikuttavan näiden kunnolliseen heräämiseen. Jännityksellä odotamme kuinka moni selviää.

Omanapuista osa kärsii jo tästä kuivuudesta. Kastelua ei voida aloittaa, koska kaivokin alkaa näyttämään tyhjältä. Se vähä mitä on jäljellä on nyt säännöstelty vain eläinten juomiseen.

Puutarhakasvit on työllistänyt tässä keväällä. Laitettiin jakoon edellisvuonna nostetut viinimarjapensaat ja samalla tuli tyrniä. Mansikka on vielä väliaikaisessa paikassa joka on myös “uusi puutarhakasvi” meillä. Raparperi on noussut ja kohta tehdään piirakkaa.

Marjapuskat ovat nyt todella työllistäneet meidät. On tehty tukia ja kitketty. Kuumuus tuntuu hidastavan jo kaikkea tekemistä.

Pohdin lannoitusta ja lannoituksen ajoitusta. Tämä on yleensä hoidettu, kun on aikaa tehdä se. Venynyt yleensä kesään, koska keväällä ei vaan ehdi.

Nyt kun on puskien juurella kykkinyt ja putsannut puskien alustoja syttyi lamppu. Lannoitus on ajoitettava ennemmin sään, kun ajankohdan mukaan. Tänä keväänä tämä korostuu entisestään. Suomen kesät on yleensä enempi tai vähempi mutta vetisiä kuitenkin. Lannoitus siis kannattaa ajoittaa ennemmin ennen sadetta kuin roiskia menemään, kun on aikaa.

Näille puskille on roiskaistu keväällä lannoitetta. Ne on nyt käsittämättömän tiiviin rikkaruohon vallassa, koska lannoitus ei ole imeytynyt marjapuskalle vaan antaa pintamaan rikkaruohoille valtavasti voimaa kasvaa.

Toki näidenkin puskien juurella oli rikkaruohoja aivan riittävästi. Nyt ne on nyhdetty ja odotamme sopivaa säätä ennen, kun menemme lannoittamaan, jotta voima menisi marjapuskan hyödyksi eikä tukahduttavalle rikkaruoholle.

Kesken mutta ei kuopattu (vielä)

Kasvihuone tämä ykkössijan saanut asia. Nyt tosiaan on jo toukokuun puoliväli eikä valmista ole mitä ihmettä täällä kupataan. Se on aloitettu mutta tehdään meille vieraalla rakennustavalla, joten testailua vielä.

Kasvihuoneen kasvit on kuitenkin olemassa ja voivat hyvin lypsypaikalla. Tämä on odotettua isompi projekti ja on tullut muutamia hidasteita. Kevät puuttuu ollaan menty suoraan kesään ja kesän hommiin.

Toukokuun kuivuus on alkanut myös vaikuttamaan. Tarkoitus oli tehdä kaaria mutta kuivuus estää rimojen liotuksen ja taivutuksen.

Yksi kaari on nyt ollut hetken valmiina noin kuukauden. Se on ollut hyvä juttu, koska pientä viilausta tiedettiin siinä vielä olevan ennen, kun tehdään enempää.

Ajatus on siis tehdä jokaisesta kaaren puolesta mahdollisimman valmis ennen, kun aletaan kasaamaan palapeliä. Eri puolilla on muutaman sentin eroja, jotta kaikki loksahtaa paikoilleen. Välipuiden paikat tarkalleen samoiksi, jotta vaaka tuki menee suoraan. Näitä pieniä juttuja, jotka vaikuttaa sitten kasaamiseen käytettävään aikaan paljon.

Vesiviljely on edelleen tulossa ja tarvikkeita hommailtu ja sitä kuuluisaa suunnittelua. Olemme aika valmiita lyömään kaiken kasaan, kun kasvihuone valmistuu.

Aurinkoenergia tämän pitäisi tulla kasvihuoneesee. Vielä epävarma toteutuuko ihan niin kuin suunniteltiin. Nyt on kuitenkin jo jemmailtu autosta otettu flekti en nyt saa päähän mikä on suomeksi. Olisiko syylärin jäähdyttäjä? Oli mikä oli mutta siis 12v virralla toimiva ropelli, jotta saadaan ilma liikkumaan kasvihuoneessa pienellä virralla.

Kalankasvatus on todella epävarma ehkä. Kasvihuoneessa on mennyt odotettua kauemmin valmistua, joten avoimena vielä.

Kompostointi tämä ehkä kuuluisi toteutuneisiin mutta kun on vielä tulossa uuttakin. Matokomposti on laajentunut jo ulkotiloihinkin.

 

Tavaraa on kuutio tolkulla nyt vasta osa siirretty madoille. Näillä keleillä vaatii kastelua, kun on umpilavalla, jossa on katto läpinäkyvä.

Etelänmatka pistää toimimaan

Puolessa välissä kuukautta sovin, että pari emoa viedään takaisin omalle tilalleen. Kyseessä on päivän reissu mutta tilalla tehdään kummasti enemmän töitä, jotta päivän pystyy olemaan poissa. En oikeasti ymmärrä miten se on mahdollista, että yksi vapaa päivä tuottaa töitä kahdeksi viikoksi tuplasti tai triplasti päivää kohden.

Sinne jäivät koti laitumelleen tyytyväisinä.

Tällä kerralla tehdään myös paljon varmistuksia, että reissuun ei tulisi katkoksia vaan menisi sujuvasti niin kuin kaikilla muilla tuntuu menevän. Tällä reissulla on taas tuttuuntapaan useita pysähdyksiä ja tapaamisia.

Hitaudelle on aina jokin syy

Kaikkia hommia ei vaan muista huomioida, jotka tulee keväällä eteen.

Maalaushommia lypsyrakennuksessa, kun kerran sää salli. Portaat piti laittaa uusiksi, jotta arki nopeutuisi.

Onneksi laidun kasvaa vaikka on kuivaa.

Laitumien kunnostus, vaikka kaikki on muka kunnossa niin kuitenkin saa hukkumaan toistapäivää ihan vaan lankoja seuratessa. Samalla tietty kiristelyä ja vaihtaa väliaitojen paikkoja ja ja ja. Toki tähän kuuluu myös lampaiden siirto, joka meni “niin kuin korkealassa”. Veimme lampaat uudelle alueelle pihan läpi. Kaikki meni todella hyvin. Kaikki rauhallisia ja tyyntä. Se oli se tyyni, joka on ennen myrskyä. Nehän poukkasi meinaan pellon kautta takaisin sinne mistä siirrettiin.  Tämä hölmöily aiheutti neljän väliaidan katkeamisen ja tolppien kaatumisen. Varsinkin sitä työtä lisää. Tämä tietenkään ei riittänyt meille eikä lampaille vaan toistimme tämän uuden leikin neljä kertaa. Pidimme päivän kaksi tässä välissä taukoa, että ehtii kaiken korjaamaan kunnolla. Lopulta keksimme, että lauma tarvitsee ankkurin, jolla saadaan se pysymään uudella laitumella. Tämä “ankkuri” on meidän pässi Jytinä. Hän on ollut talven ja kevään sisäruokinnassa. Kun hän pääsee vihreälle ei hänellä ole mitään intoa poistua vihreältä laitumelta. Onneksi tämä toimi, suurkiitos taas Jytinälle rauhallisuudestaan, joka tarttuu.

Kevät on myös kerinnän aikaa. Vaikka osa on jo keritty kevät talvella mutta nyt pitää kaikki lampaat keritä ennen lohkolta toiselle siirtymistä.

Kaikki kuljettimet on myös vaatinut omaa-aikaa. Vaikka kuvittelin, että talvella ja kevät talvella on käyty kaikki läpi. Tulee aina jokin uusi juttu ja moottorikuume siihen päälle, kun haluaakin mahdottoman takaisin toimintaan. Turhia tunteja ja turhautumista. Lopputulos kun ei sittenkään miellytä kun tuleekin jo seuraava vika… Aivan jatkuva kierre eli nyt on missio poistaa muutama aikaa ja rahaa kuluttava “harrastus” ajoneuvo. Samalla lähtee se hätävara-autokin, joka on monesti pelastanut kun mikään muu ei enää toimi…

Metsäkin vei oman aikansa tältä olemattomalta keväältä.

Sitten se siivous kaikista ihanin, hirvein, tylsin ja negatiivisin vapauttavin homman. Katon alle on tullut syksyllä tungettua milloin mitäkin lumelta suojaan. Nyt ovet auki ja kaikki ulos ja se vapauttava tunne, kun jotain saa pois. Tämän mukana tietysti tulee aina se tyhmä ajatus: miksi olen tämänkin säästänyt? Tästä tulee niin vapauttava tunne, kun saa tilaa takaisin. Se on rankkaa mutta sen jälkeen on taas helpompi hengittää.

Kuivuus hidastaa monella tavalla nyt kyllä jopa oman jalan nousemistakin. Kuitenkin on pitänyt jo kartoittaa lähi lähteiden tilanne, jos kaivosta nyt loppuukin vesi. Samalla tehdä suunnitelmaa, joka on jo aakkosten loppupäässä miten vesikriisistä selvittäisiin. Pitää valjastaa kärryjä ja autoja veden haun onnistumiseen, koska nauta juo lähes sata litraa vuorokaudessa. Mahdollista on myös kuljettaa naudat veden luokse, josta tosin voisi tulla täysipäiväistä hommaa hetkeksi.

Yhteispostauksessa mukana:

https://mrssinn.blogspot.com/2018/06/kuivuutta-muttei-kurjuutta-so-dry-but.html

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraistelussa-62018.html

https://olipakerranarki.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraisuudessa-aina-ei.html

https://kiireetonelama.blogspot.com/2018/06/omavaraista-elamaa-lintujen-kasvatus.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/06/kuulumisia-tuvan-pihapiirista.html

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/06/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2018/06/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html 

https://kah-villakoira.blogspot.com/2018/06/heinatoita.html

Matokompostin kuulumisia ja miten niitten kanssa leikitään

On kulunut muutama hetki, kun viimeksi madoista kirjoitin.

Madot ovat edelleen ja voivat hyvin. Osa pääsi nyt “kesälaitumelle” isompaa urakkaa aloittelemaan. Tätä seurataan mielenkiinnolla kuinka jaksavat hommansa hoitaa.

Olemme kehittäneet nyt omasta mielestämme hyvän systeemin, joka toimii tai sitten ei.

Matojen kolmiportainen järjestelmä

  1. Madot ovat sisäkompostissa tuhoamassa ruokajätettä. Sisältäen kuoria, pilaantuneita ruokia ja muutenkin biojätettä.

2. Siirtyvät välikompostointiin, jossa tavara muuttuu mullan näköiseksi tavaraksi ja madot kasvaa.

3. Loppukompostointi, jossa saavat työstää heinää ja lantaa.

Monimutkaisempi selvitys

Madot siis tekee ensin töitä keittiökompostissa. Josta siirretään “jäähylle” toiseen astiaan ja siitä suurelle työmaalle.

Kippaamme ensimmäisen kompostin lajitteluastiaan, josta keräämme madot talteen noin suurinpiirtein. Eli ei ole hätää, vaikka eteenpäin menisi matoja. Kunhan tähän ensimmäiseen tulee jonkin ver ran “aikuisia” matoja. Nämä madot syövät meiltä tulevaa jätettä jonkin aikaa riippuen ihan viitseliäisyydestä. Kuitenkin noin kuukauden tai pidempään.

Kerätessä saa jäädä myös vanhaa pohjaa.

Kippoakaan ei pahemmin putsailla.

Pohjalle munakennot, pikkasen multaa ja heinää. Madot takaisin ja taas saa laittaa keittiön biojätettä.

2. Astia toimii väli ruokalana ja kasvu alustana

Vihreä astia on lajittelu keinu. Ensin siihen on kumottu tämä kakkos astia ja kerätty madot pieneen kippoon.

Multa joka tästä vaiheesta on tullut kumottiin kuljetus saaviin, jolla kuljetettiin multa kolmos vaiheeseen. Mullan joukossa on pieniä valkoisia “vauva” matoja ja saa jäädä aikuisiakin.

Ykkös vaiheen astia kumotaan keinuun ja kerätään isot madot pois. “Vauvat ja muutama iso siirtyvät tähän kakkos vaiheen kippoon.

“Vauva” madot jäävät siis tähän kasvamaan. Heitetään vähän maata päälle niin ei haise ja kosteus säilyy. Toki täällä on myös aikuisia, jotka tekevät lisää matoja.

Tämä vaihe kestää reilun kuukauden, koska matojen kasvu kestää munasta madoksi kaksi kuukautta. Meillä tosin ne on jo kuoriutunut, joten reilu kuukausi riittä siihen, että ovat kasvaneet punertaviksi “aikuisiksi”, jotka on helppo kerätä talteen.

Munia ja pieneniä matoja toki menee vaiheeseen kolme, joka ei haittaa vaan on toivottavaa.

3. Vaihe

Tämä mullalta näyttävä ja tuntuva aines viedään lavalle, jossa on lantaa ja heinää. Heinä on ollut meillä se ongelma joten toivotaan, että saisimme sen matojen avulla nopeammin katoamaan. Tässä mullassa on pieniä “vauva” matoja runsaasti ja muutamia”aikuisia” matoja. Näiden olisi tarkoitus syödä tämä parempaan muotoon. Samalla olisi toivottavaa, että myös lisääntyisivät. Näin ollen prosessi nopeutuisi ja saisimme hyvää lannoitetta nopeammin ja maahan pääsisi muuutama muokkaaja.

Lopputuotteena pitäisi olla mustaa ravinteikasta multaa. Hippuset mullassa on kananmunankuoria, joiden tarkoitus on olla kalkin lähde.

Jatkuvuus

Toki tässä on jokin verran tätä pyöritystä mutta matojen keräys välissä luo sen, että saamme uusia matoja. Matojen määrä vaikuttaa siihen kuinka nopeasti biojäte katoaa.

Kohta on mennyt puolivuotta matojen kanssa ja tämä nelihenkinen perhe on pistänyt kaikki kuoret tuonne kompostiin. Sanoisin siis, että todella tiiviiksi ne menee. On välillä näyttänyt, että enää ei mahdu mitään. Tässä puolessa vuodessa on tullut multaa 45 litraa. Toki vielä on kakkos vaiheessa vähän eli karkeasti 60 litraa. Ääriään myöten täynnä 45 litran astia on ollut useasti mutta sitten se vaan vajoaa ja taas mahtuu.

Nyt oli siis ensimmäinen kerta, kun jotain lähti ulos.

Matokomposti 2 viikkoa takana

Nyt on komposti ollut kaksi viikkoa. En ole havainnut hajuhaittoja, vaikka sitä vähän odotin, koska oli niin vähän matoja.

Kompostiin on mennyt etupäässä kuoria.

Huomasin sen täyttyvän nopeasti banaanin kuorilla, joten aloin niitä pilkkomaan saksilla. Luin vinkin jolla populaatiota saa kasvamaan nopeasti. Vinkissä neuvottiin laittamaan kaurapuuroa kompostiin ja märkää paperia.

Valkoiset nauhat ovat uusia matoja.

Kosteus on raju jossa viihtyvät. Massa on käteen huomattavan märkä. Nuo valkoiset nauhat kuvissa on pieniä uusia matosia ja niitä on astian ulkopuolelta laskien jo noin 150. Eli populaatio on todella nopeasti lähtenyt kasvamaan.

Tältä se näytti kun aloitettiin kaksi viikkoa sitten noin 70 madolla. Matkan varrella on kosteutta lisätty, jotta olisi viihtyisä madoille.

Yllä oleva kuva:

Tältä se näytti kun en pilkkonut kuoria. Tosin madot tykkää näistäkin.

Yllä oleva kuva:

Pakkohan sitä oli teille tönkäistä, jotta pääsen näyttämään kuinka hienoja matoja siellä työskentelee.

Yllä oleva kuva:

Minulla ei ole mato kerrostaloa joten täytän vuorotellen kumpaakin päätyä. Nyt täytössä on tämä pääty, jonka täyttyminen on vienyt aikaa. Syy on se, että aloin pilkkomaan kuoret niin mahtuu enemmän. Ei ole ollut banaani kärpäsiäkään.

Matokomposti  tästä linkistä pääsee katsomaan mistä tämä alkoi.

Edellisessä pohdin lisätilausta ja lähellä oli enterin painaminen mutta näillä tuloksilla en tilaakkaan (vielä).

Lisätty seuraavan päivänä julkaisusta:

Eilen olin innoissani madoista. Tänä aamuna, kun taas aloitin tämän laatikon tuijotuksen kauhistuin. Enää matoja ei lasketakkaan niin helposti ovat lisäätyneet hurjasti. Madot muodostavat jo nauhoja joista ei yksilöitä erota. Tämä todellakin toimii ja lisääntyminen on hurjaa, kun vähingossa luo oikeat olosuhteet.

Uusia kuvia seuraavalta aamulta

Eilinen oli siis vain esimakua siitä mitä tuleekaan tapahtumaan. Vähensimme kosteutta avaamalla kannen kokonaan jotteivat kosteaa seinää pitkin tulisi pois. Sanomalehti on edelleen ruokajätteen päällä, jotta massassa säilyisi kuitenkin kosteus.

Tämä meni nyt niin kun toivoin mutta en osannut odottaa näin nopeasti.