Avainsana-arkisto: Lypsy

Lypsyasema prototyyppi yhdelle lehmälle.

Olemassa on monia kaupallisia termejä maidon tuotannolle. On vapaata lehmän, laiduntavan ja Luomu lehmän maitoa. Kauniita termejä mutta mitä on sen sanan takana ja kuinka toimitaan. Siihen en mene sen enempää, koska se on vain mainostoimiston keksimä hieno nimike. Itsellä on vaikea puhua samoilla termeillä koska tietää mitä termi pitää sisällään ja meillä ei pysytä siinä termin laatikossa.

Meillä lehmät ovat vapaita.

Monet tietävät, että lypsylehmä tiloilla vasikka erotetaan emosta lähes heti. Meillä ei ole tili kiinni maidonsta, joten vasikka jää emon alle. Vasikalla on maitobaari auki 24/7 vaikka lehmä on lypsyssä. Tätä ei pysty tekemään alkuperäis roduilla koska maidon tuotanto on pienempää mutta sekoitus lehmällä pystymme. Alkuperäis karjaakin on lypsyssä mutta kohtalo puuttui peliin virhe asennoilla, joten emme saaneet vasikoita.

Lehmät ovat ulkona koko vuoden ympäri ja mahdollisuus mennä sisälle. Eipä ole ollut montaakaan keliä kun pahnoja olisi kulutettu. Emme siis aja lehmiä sisälle huonollakaan kelillä vaan saavat valita milloin on niin huono keli, ettei ulkona enää voi olla.

Lehmillä on myös vapaa ruokailu eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämä helpottaa kovasti päivittäistä työmäärää. Lisäksi saavat viljaa lypsyn aikana kiitokseksi maidosta. Lypsyn aikana annettavaan vilja annokseen on helppo lisätä vitamiinit ja muutenkin tarkkailla terveyden tilaa.

Lypsyn ajaksi lehmät kytketään kiinni vanhaan parren pätkään. Lehmillä on kaikilla kaulapannat joista kiinnitämme hihnalla. Tämä takaa turvallisen toimimisen lehmän kanssa lypsyn aikana. Kiinni olo estää myös lehmän loukkaantumisen. Osalle kiinni laitto on vain muodollisuus, joka tehdään. On lypsy kertoja kun on unohtunut kiinni laittaa kun lehmä seisoo kuin patsas. Kiinni laittoa tärkeämpää on rutiinit ja rauhallinen ympäristö ilman suurempia häiriötekiöitä.

Mini lypsyasema.

Projekti vaiheessa kun vasta putkia suunniteltiin.

Valmiimpi ja täydempi.

Vielä tämä on vaiheessa ja palaset irti, jotta voidaan vielä muokata toimivammaksi. Tätä voisi sanoa 4D testaukseksi, ehkä… Suuria muutoksia etäisyyksiin ei olla jouduttu tekemään pieniä hieno säätöjä toki. Vielä on paljon tekemistä ennen valmista asemaa. Tietenkin on tullut vähän nälkä tehdessä joten on mietitty jo aseman isonnusta. Jätämme toistaiseksi aseman yksipaikkaiseksi ja mahdollisuuden lisätä paikkoja.

Vielä lehmät ovat puulavalla jotta saan selville parhaimmat etäisyydet.

Seinät eivät ole olleet suunnittelu vaiheen luovuuden tiellä kun on tehty asema taivas alle. Talvella konelypsykin on kylmäävää puuhaa.

Nyt kun routa on sulanut ollaan keskitytty siihen miten eläimet tulee ja menee. Ensimmäinen versio on nyt testissä.

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miten paljon tarvitsee tilaa.

Monelta osin kesken.

Tässä on vielä paljon muutoksia ennen kun ollaan valmiissa. Lypsyhuone on tulossa uusiksi kokonaan ja lehmien paikka tulee todennäköisesti betonilla jossain muodossa. Lattian muodoilla on suuri merkitys, jotta saadaan ulosteet kulkemaan helposti. Pesun ja puhdistuksenkin kannalta pitää pohtia kuinka leveitä ja syviä kaukaloita pitää tehdä.

Lypsyhuoneen muutoksen suurin syy on, ettei tähän lypsyhuoneeseen mahdu meidän maitotankki vaikka on pienimmästä päästä tankkeja.  Kylmäkaappikin oli liian korkea sisälle ja liian leveä oviaukolle.

Suosittelen kaikille, jotka aloittavat maitohuoneentekoa, että maitohuoneeseen pari ovet jotta kaiken mahtuu tuomaan sisälle.

 

 

 

Innovaatio 1 kesä 2017

Nyt rykästään käyntiin myös innovaatio sarja. Lyhyitä arkea helpottavia vinkkejä.

Laidun juotto automaatio.

Vanhoja automaattikuppeja löytyy eri myynti foorumeilta halvalla. Puutarhaletkua löytyy nykyään joka kaupasta.

Tarvike lista:

  • Vihreä letku on normaali puutarhaletku.
  • Musta mutkalla oleva letku on lypsykoneesta jäänyt eläkkeelle.
  • Yksi tulppa.
  • Kolme letku liitintä.
  • 4 kpl 8mm pulttia + mutterit. (pituuteen vaikuttaa tolpan paksuus)
  • Automaattikuppi tai kaksi.

Vastaavanlainen järjestelmä on käytössä myös talvella. Silloin on lämmitys kupeissa.

Naudat tuntuu olevan laiskoja ja laumasieluja. Siitä syystä laitumella kulkee nykyään nämä kupit, koska osa ei ehdi juomaan kun lauma kääntyy takaisin.

Imemisen estäjä kokeilussa.

Joskus voi tulla ongelmaksi lehmä, joka tyhjentää utareet ennen lypsäjää. Lehmä on myös notkea ja voi juoda itseään. Tähän on kehitetty imemisenestäjä.

Näitä on erikokoisia ja näköisiä olemassa. Uskon, että näistä on joillekkin apua ongelmaansa.

Harkitsin tälläisen käyttöä ja kokeilin.

Meillä on lehmä, joka imee itse yhden neljänneksen tyhjäksi. Ajattelin, että kokeillaan tälläistä jos saisi opitun tavan pois. Illalla sitten lypsyn yhteydessä laitoin tämän sieraimiin. Lähdin viemään takaisin laumaan. Tämä kumma härpäke ei ollut lehmän mieleen. Otti hurjan vauhdin ja kirmasi lumet pöllyten pitkin peltoja. Minä kirmasin taas kuuluisan surullisesti siellä umpihangessa iltatreeniä lehmän kanssa. Kunto alkaa olemaan jo kohdillaan kaikenmailman juoksujen suhteen.

Lehmä pysähtyi, koska seisoi itse talutus narun päällä eikä tajunnut sitä jalkaa nostaa. Otin samantien tämän imemisenestäjän pois. Huomasin, että lehmä rauhoittui välittömästi, eikä enää ollut meno haluja.

Päätin heti tämän jälkeen, ettei tämä ole meillä se keino jolla imemistä estetään. Vielä en ole varma haluanko edes estää. Tietysti näissä asioissa on lehmän terveys etusijalla.

Seuraavaksi kokeillaan sitten utareliivejä, jos näyttää tarvitsevan. Liivikaupoilla olen onneksi ollut ennenkin, joten hyvin se menee. Vaimolle onkin sitten hankalampi niitä liivejä ostella.

Utareliivit

Ovat tarkoitettu yleensä helpottamaan utareisiin kohdistuvaa painoa. Toki niistä voi olla apua myös tähän. Ne ovat tukevat ja hihnoilla muokattavissa jokaisen lehmän koon mukaan. Teen niistä sitten uutta juttua jos ja kun niihin päädyn.

Käsinlypsy

Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.

  1. Utareliina
  2. Ämpäri tai kippo
  3. Lämmintä vettä
  4. Kuivauspyyhe
  5. Alkusuihke astia
  6. Lettupannu
  7. Solu-testi
  8. Lypsyastia
  9. Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
  10. Sihti tai siivilä

Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.

Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.

Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.

Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.

Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.

Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme  AUT(AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.

 

A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä. 

U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!

T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.

E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.  

Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.

Maidon solut

Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.

Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti

Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa

Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.

CMT 2 – lievä saostuma

pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.

CMT 3 – selvä saostuma

Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.

CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa

Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.

CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa

Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml. 

Lainattu kuvasta:
Luokka 1

8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes

Luokka 2

8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.

Luokka 3

8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.

Luokka 4

8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.

Luokka 5

8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.

Luokka 6

8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.

Luokka 7

Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.

Luokka 8

Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.

Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.

Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.

Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.

Mistä näitä voi hankkia?

Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain  maidon tuottajien auttamiseen.

Lähdetään sinne lypsylle!

 

Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.

Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.

Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.

  1. Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.

Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.

2. Kuivataan utareet.

3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.

Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla “normaali”.

3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.

4. Nyt on aika lypsää lehmä “tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.

Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.

Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.

5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.

6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.

Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun  ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.

7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.

Lypsäjän koottuja tunteita.

 

Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.

Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.

Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.

Lypsypaikka

Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.

Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.

Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.

Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.

Lypsyyn kuluva aika

Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.

Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.

Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone

Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.

Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.

Ihmisen ja eläimen rinnakkaiselo

Eläimen ja ihmisen rinnakkaiselo. Se on monelle hämärtynyt syynä näkisin olevan inhimillistämisen. Pohdin nyt omaa suhtautumistani eläimiin, joita meillä on.

En kuitenkaan mene säädettyihin elinolosuhteisiin ja pykälä viidakkoon.

Eläimet ovat tunteellisia ja tunteita herättäviä. Jokaisen mielestä se vastasyntynyt eläin on lutunen ja Super söpö. Niin on tarkoitettu, se herättää emossa ja ihmisessä hoivavietin. Mihin pitäisi sitten vetää se raja hoitaako emo vai ihminen? Aina etusijalla on emo. Ihmisen pitää olla kuitenkin hereillä seuratessaan tätä hienoa tapahtumaa. Voi olla, että jalostuksen ja muiden luonnon oikkujen takia vuonue on suurempi mitä emo pystyy hoitamaan. Tällöin ihmisen pitää auttaa. Meillä otetaan tällöin heikoimmat ihmisen hoiviin teemmeköhän oikein siitä en ole täysin varma.

Kuinka sitten eläimiä pitäisi kohdella, jotta ei liikaa inhimillistä?

 

Itse olen pitänyt ajatuksena, ettei ne ole minun vauvoja, ne eivät ole minulle mitään sukua. Jos pitäisi verrata niitä johonkin ihmismaailmassa, vertaisin niitä työkavereihin. Kummatkin elävät omaa elämäänsä omina yksilöinä omine ajatuksineen voimme kuitenkin oppia toisiltamme. Meillä on omat perheet siis omat laumamme, joihin me kulumme. Ihminen ei kuulu minkään eläimen laumaan minkäänlaisena osana. Emme ole eläimen yläpuolella lauma hierarkiassa. Laumamme on eläimen yläpuolella. Eläin hyötyy käytöksestämme ja me niistä. Elämme rinnakkain mutta omissa laumoissa.

Lypsyllä heränneitä huomioita.

Miksi lehmä tulee minua vastaan, kun on lypsyn aika? Ei se ei ole tissien pakotus. Olen opettanut, että kun mennään lypsylle saadaan normaalia ruokaa maittavampaa apetta. Ajattelen tämän vaihtokauppana minä otan maitoa ja annan lehmälle jotain, josta se tykkää palkaksi. Nopeasti lehmä oppii lukemaan milloin on herkku aika. Tulen ulos lypsykipon kanssa ja hetkenpäästä rapisee herkkupussi, joten lehmä lukee nämä pienet äänet ja eleet. Takaisin viennin pitää olla rauhallinen ja miellyttävä lehmälle, koska se jää sille mieleen.

En ole varma oppivatko ne kellon vain lukeeko ne ihmisen tekemisistä mitä tulee tapahtumaan jos se toistuu rutiinin omaisesti.

Miksi lammas seuraa paimenta?

Ne ovat oppineet, että kun ihminen liikuttaa niitä johonkin on siellä parempaa ruokaa. Aina ei siis tarvitse olla “herkkuja” vaan tuoreempi ruoho on myös herkku.

Laitumella oleva eläin on pienessä omassa maailmassaan. Tätä ei kannata häiritä. Niillä on kaikki tarpeellinen siellä aitojen sisällä. Herkkuja tai kontaktia ei kannata ottaa aidan yli, koska se rikkoo illuusion maailman loppumisesta siihen. Jos lisäruokit laitumella, se tapahtuu aina laitumelta. Jos laitumelle viedään vaikka kauraa, se ilmestyy sinne laitumen kippoon sitä ei kuroteta aidan yli. Eläin ei myöskään saa syödä suoraan siitä ämpäristä, jolla viet sen. Laitumelta poistuminen ämpärin kanssa hankaloituu, kun sinne ämpäriin tunkee päitä ja eläimet tulee perässä. Tämä juoksukilpailu voi myös sokaista eläimen, ettei se näe paimenen lankaa. Kun eläimeltä loppuu langan kunnioitus alkaa karkailu.

Yllä on video, jolla näytän kuinka suuri vaikutus on jos hieho hyötyy jotenkin toiminnastaan. Näillä lyhyillä harjoitteilla päästään nopeasti toivottuun tulokseen. Kun kiinniotto on varmistunut ja kuljetus varmaa, niin poistutaan aitauksesta. Opetellaan sen jälkeen reitti lypsypaikalle. Sitten aloitetaan lypsypaikalla harjoitukset utareiden puhdistuksella, jotta poikimisen jälkeen voidaan turvallisesti lypsää. Kyseessä on hieho, joka tulee keväällä poikimaan ensimmäisen kerran.

Talvi pakkanen ja ulkoilu.

Jokainen eläin on syntynyt ulkona elämään. Jos eläisimme täydellisessä maailmassa, kaikki eläimemme saisivat valita ollakko ulkona vaiko sisällä. Maailmaan on kuitenkin laitettu tasapaino, jota eläimenomistajat kääntää omalta kantiltaan suotuisaksi. Asiat joita vastaan eläinten omistajat taistelevat ovat näkyviä petoja, sairauksia, epidemioita ja “oma turvallisuus”. Omalla turvallisuudella tarkoitan sitä huolta, joka on yönsä ulkona olevasta eläimestä ja jännityksestä herätä seuraavaan aamuun.

Näen, että raikas ulkoilma tekee eläimille vain hyvää. Tässä voisi puhua sisäilma- tai sisätilaongelmasta. Syksyllä pitää tehdä päätös sisälle vai ulos. Sisälle laitetuilla eläimillä ei välttämättä ala kasvaa talvikarvaa ollenkaan, joten ovat sisällä koko talven. Ulos jätetyt eläimet taas kasvattavat talvikarvan ja kestävät hurjia pakkaslukemia kärsimättä. Näitä ei kuitenkaan voi pakkasesta pelastaa sisätiloihin, koska läkähtyvät. Tietenkin voi ajella talvikarvan pois, kun eläin alkaa hikoilemaan sisällä mutta silloin ei ole enää paluuta ulos edes pienellä pakkasella.

Syksyllä joutuu huomioimaan sen, että ne kohdat joita käytetään paljon pehmenevät. Tämä voi olla sellainen seikka, jonka takia nähdään helpommaksi jättää eläimet sisätiloihin jotta vältetään nivelten nyrjähdykset ja vääntymiset. Tähän voi auttaa salaojitus tai pinnan muodot, jottei vesi jäisi seisomaan siihen kulkureitille.

Juomavedet talvella ja pakkasella tulevat olemaan haastavia. Voisi luulla, että pakkasella ei paljoa vettä kulu. Kuitenkin on huomioitava ja tiedostettava, että kova pakkanen kuivattaa samalla tavalla tai pahemmin kuin helle. Ruokintaa kannattaa myös muuttaa pakkasen muutoksien mukaan, koska energiaa kuluu lämpimänä pysymiseen eli ennen kovia pakkasia pitää antaa heinän lisäksi myös viljoja. Säätiedotuksia pitää seurata ja lisärehun anto aloittaa ennen, kun pakkanen kiristyy. Vaikka olisi hyvä heinä, niin eläin ei ehdi syödä niin paljon, että energian saanti täyttyy.

Lähdetkö seuraavalla kerralla kanssani lypsylle?