Avainsana-arkisto: Lehmä

Kotitarvenautojen kasvatusta ja varauksia otetaan vastaan

Monen monta suuntaa on nyt katseltu, kyselty ja mietitty. Meinasimme jo maidon tuottajaksi ryhtyä mutta se ei ole mahdollista kun haluaa painia ISK Nenosten kanssa.
Esteenä on myös tie. Maitoauto kun huruttelisi tietämme kelistä riippumatta pitäisi siihen tuoda valtavasti maa-ainesta. Tien kunnostukseen uponneita rahoja on maidolla todella hankala saada takaisin.
 
Eläimiä pitäisi lisätä niin paljon, että emme siihen lähde.
Useat ovat huomanneet, että lauma on kasvanut kasvamistaan. Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että pari synnyttäjää palaa takaisin omalle tilalleen. Kesän aikana lähtee pari kasvatus sopimuksella ollutta. Huokaisen helpotuksesta ja kaiholla tulemme ikävöimään näitä kaikkia PERSOONIA.

 Tulevaisuus on erilainen mutta samanlainen

Päädyimme kasvattamaan omatarvelehmiä. Pyrimme vastaamaan kunkin tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Ensisijainen on tietysti Nenosten säilyminen puhtaana. Sillä käytämme Nenosen sonnia mutta lehmät antavat oman säväyksen, jos sille tarvetta on.

Isk:ta tulee Nenosena ja pelkkänä Isk:na.

Isk

Sitten tulee kolmirotuisia AY/LI ja HOL/LI lehmät, joita astuu Isk sonni.

AY/LI
HOL/LI ja kolmen rodun vasikka.

Tiedostimme missä ollaan hyviä

Ollaan onnistuttu tuurilla saamaan muutama erittäin helppo yksilö kesyyntymään. Joiden kanssa on ollut helppo kesyttää villimpiäkin yksilöitä. Tämä siis etenee vähän lumipallomaisesti eteenpäin.

Haaste on tietysti aina tämä kesytys ja siinä joutuu ajattelemaan paljon. Ei ole yhtä tiettyä kaavaa, jolla menisi homman läpi. Tästä pitkäjänteisestä ajatustyöstä me pidämme. Se luo tietysti rutiineita meille ja eläimille se on todella tärkeätä, mutta ei kuitenkaan saa urautua.

Päätimme pitää homman itselle mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Voisimme tietysti myydä vasikoita ja pyörittää lehmiämme aamusta iltaan. Elämässä pitää olla kuitenkin haasteita, joten leikimme tämän nuoruuden ja luovutamme valmiita lypsettäviä.

On joitain yksilöitä, jotka pidämme itsellämme hamaan tappiin. Niillä on kuitenkin täällä omatehtävä.

Mumma on yksi näistä, jotka on ja pysyy. Hän on helppo kaikessa toimii kuin ajatus, jota ei ole ehtinyt edes ajattelemaan. Toisekseen on todella kova tuottamaan maitoa, että vasikat saavat kasvamiseen oikeata lehmän maitoa. Samalla itse pysytään maidossa.

Kasvatusaika

Nopeata tämä homma ei ole. Kun vasikka syntyy, alkaa kasvatus, opettelu, tutustuminen ja kesyyntyminen kaikki tekeminen vaikuttaa onnistumiseen.

Astutamme tämän pienokaisen noin 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Odotamme 9 kuukautta tulevaa vasikkaa.

Poikii 2 vuoden tietämillä. Lypsylle opetellan kuukausi tai kaksi. Otetaan kaikki ensi potkut vastaan ja luodaan lypsyllä käynnistä hänelle mahdollisimman mukavaa ja miellyttävää. Luodaan rutiini tulla lypsylle.

Harjoitellaan jo pienenä lypsypaikalla seisomista ja käsittelyä.  Aina ei ihan onnistu.

Tämän jälkeen luovutamme lehmän uuteen kotiin ja hänen vasikkansa aloittaa homman alusta.

Ensimmäisiä tulossa myyntiin vuoden vaihteessa

Saattaa tulla muitakin mutta varmasti yksi.

Tulossa myyntiin joulu/tammikuussa ISK ensikko. Poikii marraskuun puolenvälin tienoilla. Vasikka siis jäisi meille mutta lehmän saisi heti lypsettäväksi.
 
Kahdesta syystä emme anna heti poikimisen jälkeen:
1. Ensikosta ei koskaan tiedä miten sen lypsy alkaa sujumaan haluan luovuttaa vain kesyn eläimen.
2. Jos tuleva omistaja haluaa kantavana niin ensimmäinen tärppi on 7 viikkoa poikimisesta. 
 
Olemme ajoissa liikkeellä, koska silloin on talvi. Ei voi vaatia, että kukaan alkaa paikkaa lehmälle silloin tekemään. Tietenkin se myös syö heinää ja heinänteko on vasta edessä, joten voi laskea jo talven kulutukseen.
 
Tarvittaessa tullaan käymään, jos haluaa apua lehmän asuin/lypsy paikan suunnitteluun.
 
Meille saa tulla myös katsomaan kuinka me ollaan toteutettu.
 
Opetamme ja opastamme käsinlypsyyn, jos siihen tuntee tarvetta. Lypsykoneen hankinnassa ja asennuksessa voidaan myös auttaa.
Hinta ei ole “halpa” emme poista pakon edessä, joten olkaa yhteydessä, vaikka facebookin yksityisviestillä.

Nauta -Kiima-

Meillä puhutaan hulluista päivistä. Kun puhutaan kiima päivistä.

Sitä typeryyden määrää minkä kiima aiheuttaa. Onneksi se on ennustettavissa todella hyvin.

Kiiman kierto on noin 3 viikkoa +-4 päivää. Meillä on käytössä kolmenviikon kalenteri, johon tehdään kiima merkinnät. Kalenteria luetaan ylhäältä alas ja kiimat tekevät kalenterii vaakasuuntaisen jonon.

Väri vaihtuu kuukauden vaihduttua.

Kalaenterin vasemmassa alanurkassa on kehittymässä suora. Sinne on merkattu kolme viikoa aikaisemmin kiima. Tälle viikolle laitettu seuranta merkkiä. Tekstiäkin tälle viikolle on tullut, koska useampi on kiimassa samaan aikaan. 

 

 Kuinka nopeasti poikimisesta tulee taas kiima

Poikimisen jälkeen meillä on ollut hyvä tiinehtyminen. Ensimmäinen kiima on laimea 2-3 viikkoa poikimisesta ja oikea kiima tulee noin 7 viikon päästä poikimisesta. Tästä ne tulevat yleensä kantaviksi. Onnistuminen nähdään kolmen viikon päästä. Merkitsemme kiiman tai sonnin hypyn kalenteriin.  Odotamme kolme viikkoa, jos tulee kiima ei tiineys onnistunut, jos taas ei tule kiimoja voimme katsoa kiimamerkinnän kohdalta tulevan poikimispäivän. Tässä on mahdollista muutamien päivien heitto.

 

Kiimaisen naudan käytös

 

Meillä eläimet ovat vapaita. Joten aina ei ehdi näkemään limoja ja/tai veriä. Ensin tulee siis lima, joka näyttää kirkkaalta ja roikkuu noin sormen paksuisena. Tämän jälkeen tulee veret ja kiima on ohi. Kaikki tämä tapahtuu kolmessa päivässä.

Me seurataan käytöstä. Naudat hyppivät toistensa selkään kiiman aikana. Siis myös “kiimattomat” menevät sekaisin tästä. Kun selkään aletaan hyppiä, pitää hetki tätä toistumista seurata kumpi on kiimassa.

Muistisääntö:

  • Kiimassa oleva hyppää selkään, alla oleva pyrkii pois.
  • Ei kiimassa oleva hyppää selkään, alla olevalla kiima seisoo paikoillaan ja nauttii.

Tämän jälkeen on vielä hyvä varmistaa havainto peräpään limoista. Ne tosin voi olla pyyhkiytynyt pois tai nuoltu. Häntäkarvoihin jää merkkejä kuivuneesta limasta. Parin päivän sisällä pitäisi myös näkyä veret.

Verien määrä on yksilöllistä. Yllä pari kuvaa, joissa näkyy kohtalaisen selkeästi veret. Jos eläin siemennetään, niin verille siementämisen mahdollisuudet saada eläin kantavaksi on pienet. Hiehoilla on vähän suurempi todennäköisyys tulla tässä vaiheessa kantavaksi.

Kiimoilla voi leikkiä ja ajoittaa poikimista

 

Kiima tulee siis aina kolmen viikon välein. Niin kannattaa katsoa ajankohta, jolloin on poikiminen tulisi tapahtumaan. Kannattaa odottaa kolme viikkoa, jos poikiminen osuisi juuri kovimpaan pakkasaikaan.

Poikimisen ajoituksesta kirjoitan jossain vaiheessa lisää.

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…