Avainsana-arkisto: Lampaat

Taas kerätään voimia jotta pystyy hoitamaan teurastuksen

Teurastus kuulostaa kamalalta sanalta

Pitäisikö sitä jotenkin kaunistaa ei varmaankaan. Se on kuitenkin tilanne, jossa riistetään henki. Elävästä olennosta tulee pala lihaa.

Joskus aikoja sitten ei tähän sanaan liittynyt juuri mitään tunteita. Se sai olla ihan oma sanansa ilman mitään mielikuvaa. Nykyään sanalla on vahvat mielikuvat ja jo pelkkä sana saa kuvia mielestä esiin.

Vaikka tapahtuma on rauhallinen ja läheinen eläimen kanssa. En usko, että lammas ehtii kuolemaa ajattelemaan. Kaikki tehdään kuitenkin saman tapaisella kuljetuksella ja rauhallisuudella kuin kerintäkin tai punnitus.

Teurastus ja lopetus ovat eriasia

Nämähän kuulostavat ihan samalta tai lopputulos on sama. Nämä ovat kuitenkin monelta tavalla erilaiset. Olen sitä mieltä, että kaikkien eläinten pitäjien pitää pystyä lopettamaan. Joskus tilanteet vaativat, että eläin on lopetettava nopeasti, jotta pääsee kivuista heti.

Teurastus on lähtökohtaisesti tarve saada lihaa syötäväksi. Ilman teurastusta lauma kasvaisi ja tilat loppuisi. Varsinkin jos ne saavat lisääntyä. Ajankohta määräytyy monesti, koska teurastettava eläin on sopivan painoinen, jotta riittävästi lihaa saadaan mahdollisimman vähästä määrästä eläimiä. Ilman lämpötila myös vaikuttaa ja laitumien loppuminen. Kun aloitetaan kuivan heinän käyttö, joudutaan laskemaan kasvu nopeutta menetettyyn määrään heinää. Onko siis järkevämpää teurastaa ennnen kun aloitetaan “sisäsyöttö kausi”. Jokainen eläin kuluttaa tietyn määrän heinää talven aikana, joka maksaa tavalla tai toisella jonkun verran.

Mikäs tässä on sitä rankinta? Ensinnäkin lopetetaan hyvä eläin, jotta saadaan sitä lihaa. Lopetus on nopeasti ohitse mutta sitten tulee avaus ja lihojen leikkaus. Sairaan eläimen lopettaminen on paljon perustellumpaa kuin hyvän, vaikka hyvästä ne lihat on otettava.

(Hätä) Lopetus on siis eläimen kunnon vaatima toimenpide, jotta eläin ei kärsi. Tämä on nopea toimenpide ja pitää pitää itsensä kasassa vain hetken. Toimenpiteeseen ryhdyttäessä on hyvä olla rauhallinen ja harkita tarkasti kuinka sen tekee ja missä. Jokainen tilanne on erilainen koska se tulee nopeasti eteen ilman viikkojen harkinta-aikaa. Olen ohjeistanut ihmisiä ensin rauhoitat itsesi, hoida lopetus ja poistu paikalta nopeasti. Tässä vaiheessa on aika niille kyynelille, kun ruho on jäähtynyt siirrä noutopaikalle josta raatoauto hakee.

Lopetuksen voi joutua tekemään melkein missä tahansa. Elävät voi olla joissain tilanteissa helpompi siirtää paikalta pois kuin lopetuksen tarpeessa oleva.  Annetaan siis lopetettavalle mahdollisimman rauhallinen lähtö. Eläimella voi olla jo niin kovat kivut, ettei voi liikkua tai liikkuminen tuottaa kipua. Kun lopetus on suoritettu, on kuljettaminen kaikkien kannalta helpompaa.

Lisäsin tuohon sulkuihin tuon sanan hätä, koska kummassakin eläin lopetetaan mutta syy on eri. Hätä sana kuvaa kuitenkin syytä paremmin ja helpompi käsittää. Huvikseen tai turhaan ei eläimiä lopeteta. On vain kaksi syytä ihmisen tarve saada lihaa tai eläimen terveydentilan vaatima lopetus. Lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto ja kaikki kortit on jo käytetty ennen kuin tähän päädytään.

Kuvaaja: LH 4v.

 Omia ajatuksia lihan tuotannosta

En ole, enkä pysty olemaan puolueeton lihan tuotannosta puhuttaessa. Joku joskus pyysi vertailemaan tehotuotantoa omaani. Ei niitä voi verrata keskenään mitenkään. Enkä tarkoita sitä, että tehotuotettu olisi jotenkin pahempaa tai huonompaa. Pääsen tai saan toimia myös tehostetummilla tiloilla, joten osaan katsoa myös siitä toisesta näkökulmasta asiaa. Paljon olen näiltä tiloilta saanut oppia myös omalle tilalle.

Onhan siinä jo lähtökohtana ero meillä liha on sivu tuote ja jollekkin liha on pää tuote. Eikä näin ollen ole edes mahdollista suora vertailu ja kenen edun mukaista se olisi. Sillä keskitynkin vain kirjoittamaan omistani ilman vertailua muihin.

Kokeilimme lihan tuotantoa kanien muodossa. Sehän meni oppirahojen maksuun. Ostettiin kaksi tiinettä kania mutta kuljetus aiheutti luomisen molemmille. Sitten urosta etsimään ja sehän löytyikin. Uros tuli reilut kuusisataa kilometriä porokuljetuksen kyydissä. Eipä ollut onnea tämän uroksen kanssa oli niin innokas, että toinen naaras kuoli innokkaan uroksen alle. Toinen tiinehtyi ja sai yhden poikasen. Eikä enää uudestaan tiinehtynyt. Tähän loppui huima kanin lihan tuotanto. Ei vaan jaksanut lyödä päätä seinään enempää.

Lihan kannalta olen ajatellut joskus kokeilevani sikoja. Nyt on kuitenkin sialla niin tiukat ulkonapito ehdot, että investointi ei kannata. Sisällä niitä voisi pitää mutta en haluaisi. Haluaisin käyttää niiden mylläys intoa ja päästää tekemään mulle kasvimaata. Tätä haluaisin mutta pitäisi tehdä muuri ympärille, ettei olisi missään kosketuksissa luonnon eläimiin.

Sonnit ovat tervetulleita, jos niitä lehmiltä syntyy. Näin saadaan naudanlihaa sivutuotteena mutta kasvu on suht hidasta. Tietenkin kun tulee omaan pakkaseen niin teurastuksen voi tehdä nuorempana.

Viime syksyn teurastus kertomus.

Liha ei ole enää vain ruokaa se on jotain paljon enemmän. Tätä on vaikea selittää…

ORF:in tarina meidän kohdalla.

Tietokirjastoahan en tästä alunperin ajatellut tehdä vaan kertoa meidän elämästä. Jotenkin on kuitenkin ollut helppo verhota elämä tiedon taakse. Nyt tuleekin sitten tekstiä meidän arjesta ja möröstä ORF.

ORF on lyhenne (contagious pustular dermatitis, contagious echtyma) lampailla esiintyvästä taudista  jota olen pelännyt kuin ruttoa. Tarkkailen eläimiä sen varalta ja ostoeläimissäkin olen todella tarkka tämän osalta. Lisätietoa Orf:ista Evirasta.

Karitsan suun ja nenän välissä rupi.

Iltakierrolla havaitsen ruven karitsan nenässä. Nyt nyt se sitten on meillä se ORF apua. Tänä keväänä piti vielä myydä eläimiä eloon ja teurastamolle. Voi apua MR. Google apuun ja varmistusta, että tulkitsin oikein. Juu näin se on se on ORF. Päädyin kuitenkin soittamaan eläinlääkärille ja sain ajan aamuksi.

Perus aamuhan on, että lehmien lypsy, eläimille ruoka ja lapset autoon. Nyt me otettiin vielä karitsakin kainaloon ja huristeltiin päiväkotiin. Tietenkin kaikista ajoista myöhässä. Matka meni keski-suomalaiseen tyyliin sorateillä joutuisasti tyttären lukiessa nuotteja. Tyttö nopeasti päiväkodin ovesta sisään ja matka jatkui kohti eläinlääkäriä. Tässä kohti ei enää kannattanut luottaa kartturin ohjeisiin, vaan oli selviydyttävä itse pintatie osuudesta.

Kuvitus kuva joltain eläimelliseltä reissultamme.

Siellä olikin jo porukkaa jonottelemassa ja puhelimessa neuvoja pyydettiin. Odotusta hetken verran ennen kuin päästiin itse asiaan. ORF:ista otetaan näyte Eviran labraan, joten pieni kirjallinen operaatio on lähetteen kanssa, joka on neljä sivuinen. Sitä sitten yksissä tuumin rustattiin oli niin eläinmäärät kuin ruokinta kysymyksiä. Tämä rumba, kun saatiin vihdoin päätökseen, oli potilaan vuoro.

Potilas esiin ja eläinlääkäri tuijottaa aivan ääneti karitsaa. Ei ei tämä ole kyllä ORF tämä on jotain muuta. Arvatkaa vaan olinko nyt ihan paskat housussa, että mitä hittoa se sitten on? Päädyttiin kuitenkin näytteen rapsutukseen ja nyt eläinlääkäri katsahtaa minuun. Voiko mitenkään olla mahdollista, että tätä olisi purrut joku eläin, jolla on kaksi hammasta? Hetken pohdin millä eläimellä on kaksi hammasta?!?! Kunnes keksin, tämä on siis se urpo, joka tutki kanin häkkiä liiankin läheltä. Kysyin sitten voisiko olla kanin purema? Eläinlääkäri hymyilee, ei paremmin voisi osua. Ole onnellinen teillä ei ole ORF:ia, vaan utelias karitsa.

Mitä tästä opittiin?

Voin sanoa nyt etten ehkä ihan niin nopeasti tiedota kaikille joidenka kanssa ollaan oltu kontaktissa. Olihan mulla yö aikaa näpytellä kaikille viestejä. En varmaan ole väärää tietoa muistanut edes kaikille oikaista.

Todellakin haluan mielenrauhan ja kuskaan eläinlääkärille jatkossakin, jos epäilyttää.

Nyt myydään lampaita.

 

Nyt on tullut niin paljon karitsoita, että luovutaan osasta lampaista. Aikaisemmin siitä jo kirjoitin. Nyt tulee sitten se myynti ilmoituksen aika ja kuinka paljon jätetään vielä lampaita.

Lampaat ovat hoitaneet meillä kuusi taimikkoa ja vanhempaa männikköä. Karitsoita on tullut tänä vuonna hyvin. Joten pääsemme valitsemaan mitä haluamme ja poistaa osan niistä, jotka on saanut olla “huvin vuoksi”.

Myydään:

 

Karitsoita uuhia ja pässejä. 1-3kk tuttipullollisia heti ja emon alla olevat kesäkuussa.

Siitos pässi vm:2014 edustaa Kainuunharmasta. Tästä kaverista on tullut paljon kyselyitä. Korostan siis sanoja siitos on siis erittäin aktiivinen ja agressiivinen toimintaan. Pässi toimii haukkumasanana, itseppäisyyden merkkinä, lauman kuningas ja vartia. Todellakin vartioi uuhiaan ja puolustaa niitä näkemiltään vihollisilta. (Voi välillä olla myös ihminen) Tämä tykkää rapsuttelusta mutta mikään ei riitä ja puskemalla saa lisää vai miten se nyt meni.

Vanhoja nuoria rouvia. Kerran tai useammin karitsoineita uuhia. Syynä sukulaisuus suhde pässiin, joka halutaan säästää.

Hinta on neuvoteltavissa tapauskohtaisesti.

Luopumisen syy.

Luovumme muttemme luovuta.

Ensinnäkin nautoja on tullut lisää samalla on tullut lypsyt. Työmäärä on lisääntynyt jonkin verran, joten haluamme kohtuullistaa työmäärää.

Toseksi haluamme remontoida hiukan lampolaa ja tehdä siitä toimivamman. Kun teemme siitä toisenlaisen niin lampaiden määrää on vähennettävä tilan takia.

Kolmanneksi tilamme on nyt väljät emo karitsa neliöissä. Kuitenkaan kaikkia näitä uuhia se ei pysty ottamaan syksyllä sisään jos kaikki karitsoi. Neliöt loppuvat keväällä kesken.

Neljänneksi väljät tilat ovat olleet turvalliset meille hoitajille kuin myös lampaille. Emme halua vaarantaa itseämme emmekä lampaita.

Viidentenä rehu kulut ovat kuluerä. Tätä kuluerää on pakko pienentää, jotta järkevä taso säilyy.

Aikataulu on kiinnostanut monia.

Siinä ollaan pysytty todella hyvin. Aikataulu on syksyyn mennessä. Vähennys on merkittävä, joten sille on annettava hiukan jopa aikaa.

Tavoite olisi saada lauma pienenemään noin kymmeneen uuheen ja muutamaan ihanaan pässiin. Vähennystä siis tulee noin kaksikymmentä eläintä.

Omavaraisuus on meillä se ajatus.

Suomenlammas on sikiävää sorttia ja kaksoset tulevat vähintään. Sillä laskeskeltiin, että kymmenen emoa riittää meille meidän lihojen tuottamiseen. Onhan siinä muutama liikaa mutta voidaan edelleen ottaa sitten vanhusten korvaajia tulevista.

Tähän mennessä on syöty pässejä ja jätetty uuhet. Nyt on pässejä todella paljon niin on uuhiakin. Pakastin ei vaan vedä kaikkia ja me ei ehditä kaikkia syömään.

Eteen on tullut myös se tosiasia, että tarvitsemme lisää maata, jos laumaa kasvatetaan. Emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisimme siihen valmiita. Maa olisi halpaa mutta silloin tarvitsisi investoida myös koneisiin ja laitteisiin. Tilan koon kasvattaminen ei kuitenkaan ole nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Haluamme kasvun olevan harkittua ja hallittua ilman suuria lainasummia.

Luopuminen on aina tietenkin myös tuskaista. Kuten jo alussa kirjoitin emme ole luovuttamassa vaan järkeistämässä. Nyt on laitettu pää kylmäksi ja tehdään vähentäminen laskelmoidusti.

Emme ole minkään maataloustuen piirissä, joten meidän on helppo vähentää eläinyksiköitä. Tuettomuus on ollut tietoinen valinta ja siitä pidetään kiinni niin pitkään, kun tiedetään aijotaanko siitä tehdä elanto. Niin kauan, kun emme ole tuen piirissä voimme tehdä nopeitakin muutoksia tuotannon suhteen.

Jos alkoi kiinnostamaan lampaat niin ota yhteyttä:

FB/Korkeala Sieltä sitten lähetä viesti.

Ai niin koska myynnissä on useampi eläin helpointa on valita paikanpäällä se sopivin. Alkutietoja kuitenkin mielellämme kerromme ja kuvia lähettelemme.