Avainsana-arkisto: Hieho

Kotitarvenautojen kasvatusta ja varauksia otetaan vastaan

Monen monta suuntaa on nyt katseltu, kyselty ja mietitty. Meinasimme jo maidon tuottajaksi ryhtyä mutta se ei ole mahdollista kun haluaa painia ISK Nenosten kanssa.
Esteenä on myös tie. Maitoauto kun huruttelisi tietämme kelistä riippumatta pitäisi siihen tuoda valtavasti maa-ainesta. Tien kunnostukseen uponneita rahoja on maidolla todella hankala saada takaisin.
 
Eläimiä pitäisi lisätä niin paljon, että emme siihen lähde.
Useat ovat huomanneet, että lauma on kasvanut kasvamistaan. Meillä on tällä hetkellä se tilanne, että pari synnyttäjää palaa takaisin omalle tilalleen. Kesän aikana lähtee pari kasvatus sopimuksella ollutta. Huokaisen helpotuksesta ja kaiholla tulemme ikävöimään näitä kaikkia PERSOONIA.

 Tulevaisuus on erilainen mutta samanlainen

Päädyimme kasvattamaan omatarvelehmiä. Pyrimme vastaamaan kunkin tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Ensisijainen on tietysti Nenosten säilyminen puhtaana. Sillä käytämme Nenosen sonnia mutta lehmät antavat oman säväyksen, jos sille tarvetta on.

Isk:ta tulee Nenosena ja pelkkänä Isk:na.

Isk

Sitten tulee kolmirotuisia AY/LI ja HOL/LI lehmät, joita astuu Isk sonni.

AY/LI
HOL/LI ja kolmen rodun vasikka.

Tiedostimme missä ollaan hyviä

Ollaan onnistuttu tuurilla saamaan muutama erittäin helppo yksilö kesyyntymään. Joiden kanssa on ollut helppo kesyttää villimpiäkin yksilöitä. Tämä siis etenee vähän lumipallomaisesti eteenpäin.

Haaste on tietysti aina tämä kesytys ja siinä joutuu ajattelemaan paljon. Ei ole yhtä tiettyä kaavaa, jolla menisi homman läpi. Tästä pitkäjänteisestä ajatustyöstä me pidämme. Se luo tietysti rutiineita meille ja eläimille se on todella tärkeätä, mutta ei kuitenkaan saa urautua.

Päätimme pitää homman itselle mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Voisimme tietysti myydä vasikoita ja pyörittää lehmiämme aamusta iltaan. Elämässä pitää olla kuitenkin haasteita, joten leikimme tämän nuoruuden ja luovutamme valmiita lypsettäviä.

On joitain yksilöitä, jotka pidämme itsellämme hamaan tappiin. Niillä on kuitenkin täällä omatehtävä.

Mumma on yksi näistä, jotka on ja pysyy. Hän on helppo kaikessa toimii kuin ajatus, jota ei ole ehtinyt edes ajattelemaan. Toisekseen on todella kova tuottamaan maitoa, että vasikat saavat kasvamiseen oikeata lehmän maitoa. Samalla itse pysytään maidossa.

Kasvatusaika

Nopeata tämä homma ei ole. Kun vasikka syntyy, alkaa kasvatus, opettelu, tutustuminen ja kesyyntyminen kaikki tekeminen vaikuttaa onnistumiseen.

Astutamme tämän pienokaisen noin 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Odotamme 9 kuukautta tulevaa vasikkaa.

Poikii 2 vuoden tietämillä. Lypsylle opetellan kuukausi tai kaksi. Otetaan kaikki ensi potkut vastaan ja luodaan lypsyllä käynnistä hänelle mahdollisimman mukavaa ja miellyttävää. Luodaan rutiini tulla lypsylle.

Harjoitellaan jo pienenä lypsypaikalla seisomista ja käsittelyä.  Aina ei ihan onnistu.

Tämän jälkeen luovutamme lehmän uuteen kotiin ja hänen vasikkansa aloittaa homman alusta.

Ensimmäisiä tulossa myyntiin vuoden vaihteessa

Saattaa tulla muitakin mutta varmasti yksi.

Tulossa myyntiin joulu/tammikuussa ISK ensikko. Poikii marraskuun puolenvälin tienoilla. Vasikka siis jäisi meille mutta lehmän saisi heti lypsettäväksi.
 
Kahdesta syystä emme anna heti poikimisen jälkeen:
1. Ensikosta ei koskaan tiedä miten sen lypsy alkaa sujumaan haluan luovuttaa vain kesyn eläimen.
2. Jos tuleva omistaja haluaa kantavana niin ensimmäinen tärppi on 7 viikkoa poikimisesta. 
 
Olemme ajoissa liikkeellä, koska silloin on talvi. Ei voi vaatia, että kukaan alkaa paikkaa lehmälle silloin tekemään. Tietenkin se myös syö heinää ja heinänteko on vasta edessä, joten voi laskea jo talven kulutukseen.
 
Tarvittaessa tullaan käymään, jos haluaa apua lehmän asuin/lypsy paikan suunnitteluun.
 
Meille saa tulla myös katsomaan kuinka me ollaan toteutettu.
 
Opetamme ja opastamme käsinlypsyyn, jos siihen tuntee tarvetta. Lypsykoneen hankinnassa ja asennuksessa voidaan myös auttaa.
Hinta ei ole “halpa” emme poista pakon edessä, joten olkaa yhteydessä, vaikka facebookin yksityisviestillä.

Metsälaitumen ihana keväinen avaus

Kevät mitä ihaninta aikaa. Saa nauttia kuinka kaikki herää taas eloon ja eläimetkin pääsevät isommalle alueelle. Alue on ollut koko ajan heidän käytössä mutta lumi on pitänyt heidät pienemmällä alueella.

Se kun iltalypsyn alussa huomaat, että porukka on innoissaan löytänyt uuden alueen ja hyppivät innoissaan pitkin taimikkoa. Se on jotain niin vilpitöntä riemua mitä harvoin pääsee todistamaan.

Iltalypsy ohi ja päätät ottaa aikaa seurataksesi tätä ihanaa riemua. Ei aikaakaan kun tajuat, että näet vain ne jotka kävi lypsyllä. Mitä hittoa ne on menneet vielä pidemmälle.

Enää ei nautikkaan tästä riemun hetkestä vaan tulee huoli. Niin ne aitalangat… Ei niitä nyt kukaan ole vielä käynyt tarkistamassa. Ne on varmasti lumen painosta maassa ja eihän nuo intoilijat niitä huomaa.

Tutkimusmatkailijan asenne

Sitä todella tarvitaan, kun pukee pilkkihaalarit päälle ja lapion heittää olalle. Siellä on lunta mutta kuinka paljon. Lahkeita saappaiden sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta saapas ei haukkaa lunta kenkään.

Kyllä sitä lunta riittääkin ihan omiksi tarpeiksi. Ensimmäiset metrit menee motivaatiota hakiessa. Tiedossa on siis lähes kaksi kilometriä kahlaamista ja lapiointia.

Muistelen kuinka lääkäri kysyi käytkö kuntoilemassa vaikka kuntosalilla? Onko tämä nyt sitten se sellainen stepperi treeni. Aloitetaan ensin kevyesti tasaiselta ja laskeudutaan sitten satametriä alaspäin, tasaista ja taas muutama sata metriä ylöspäin.

Ylöspäin kavutessa saan myös kannustus joukkoja uurastuksen laidalle. Ne kulkivat vain alueita, joissa ei ollut lunta ja tuntui ihmettelevän miksi minä rämmin umpihangessa, kun vieressä on vihreitä mättäitä.

Manaan itseäni, kun olen mennyt tekemään langalle kunnon väylän, jotta tarkistus olisi helpompaa. Nyt tuntuu, että urallani on kaikki pöheikön lumet.

 

Pari hiehoa ja muutama muuttuja.

Tiedän, että tämä on monelle ihan läpihuuto juttu. Niin minäkin kuvitelin.

Matkan päivä 1

Lähtö tuli alkuperäistä suunnitelmaa päivää aikaisemmin. Heppakoppi lainaan ja ajatus hitaammasta liikkumisesta viehätti. Sehän menikin ihan sujuvasti todella pitkään. Olin päättänyt matkalla yöpyä matkalla Lahden kupeessa.

Yllärinä siinä sitten ilta hämärässä pihaan käänsin. Kaikki tuntui lähes normaalilta mutta kun meinasin peruuttaa ei autossa ollut pakkia. Siinähän hetken sitten pohdin, että mitäs nyt kun olen pääkadulla poikittain heppakärryn kanssa. Onneksi vaihteet toimi eteenpäin. Sain ykkösen päälle ja poistuin tieltä. Pienen lenkin jälkeen uusi yritys laskeutua pihaan tällä kertaa etuperin. En sitä sen kummemmin siinä murehtinut, vaan painuin katsomaan telkkaria.

Illalla siinä jutellessa tunnustin, että taitaa auto olla hiukan rikki mutta katsotaan aamulla. Suunnitelmissa oli jatkaa matkaa heti seitsemän korvilla.

Matka päivä 2

Saapui aamu ja matkan pitäisi jatkua Loviisaa kohti. Ensin kuitenkin oli auton tsekkaus. Niin no oli pahempi kuin illalla. Vapaalla oli vaihde päällä ykköselle ja kakkoselle meni keppikin. Poissa käytöstä oli 3, 4, 5 ja pakki. Pohdittiin ensin korjaajia ja korjausta. Muutaman neuvoa antavan puhelun jälkeen se muuttui auton metsästykseen. Yksi jolta oltiin apua pyydetty vian selvitykseen suostui lainaamaan autoa.

Useita viestejä myös hiehojen myyjälle. Tunne oli itsellä ihan paska ja jokainen viesti tuntui niin uskomattomalta, että epäilin myyjän jo ajattelevan homman peruuntuneen. Tarukin olisi ollut selvempää kuin meillä todellisuus.

Ystävän autolla pieniä liukkaita lumisia sorateitä pitkin autoa hakemaan. Siellä odotti pihassa lämmin auto, jolla matka jatkuisi. Takaisin ystävän pihaan hakemaan heppakoppi perään ja nokka kohti Loviisaa.

Meinasi tuossa vetäjän paikalla olla jo linja-autokin…

Sujuvasti reilu satakilometriä taittui nopeasti ja päästiin perille. Juotiin kahvit, syötiin niin maukkaat leivät ja paperit vaihtoi omistajaa. Alkoi hiehojen autoon pakkaus. Ensimmäinen meni helposti koppiin kuin unelma. Toinen hieho sitten päätti, että hän ei olekkaan lähdössä ja kolmen henkilön voimin painittiin sen kanssa kopin ympäristössä. Kyllähän se vihdoin päätti kyytiin tulla.

Päästiin lähtemään Loviisan saaristosta kohti Jyväskylää. Matka tuntui menevän hyvin kello tosin tuntui menevän nopeammin kuin kilometrit.

Päästiin perille ja hiehojen purku tapahtui nopeasti, koska pystyi päästämään suoraan paikoilleen. Kopin siivous kesti ja kesti. Yllättävän kauan alku yön pimeydessä. Koppi palautettiin saman tien, koska koukullista autoa ei nyt hetkeen ole käytössä.

Päästiin lähtemään paluumatkalle ja koppi palautettiin matkalla omistajalleen. Kuu valaisi matkaa eteläsuomaan takaisin autoa palauttamaan.

Kun matkaa oli takana lähes 700km oli lappuja putsattava.

Matka meni sujuvati taas sillä kellolla oli kova kiire. Saatiin auto palautettua ja otettua ystävän auto, jolla pääsi nukkumapaikkaan. Uni olikin jo tarpeen, kun aamu neljältä aloimme kokkaamaan iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

 

Matka päivä 3

Aamu valkeni silloinkin Lahden kupeessa. Soittelua eri huoltoihin ja vertailua pienesti. Yksi huoltomies kävi potilasta katsomassa ja pistää kuntoon. Auto haetaan kun taas omin voimin liikkuu. Nyt piti vielä itsensä selvittää kotia.

Päädyin bussikyytiin ja sää oli muuttunut kamalaksi. Lahdesta nousin bussiin, joka oli säästä huolimatta vain muutamia minuutteja myöhässä. Vaimolle viestiä, että tulee iltalypsyn jälkeen hakemaan Jyväskylästä. Meidänkin päässä oli lunta tullut ihan kiitettävät määrät ja liikenne osin puuroutunut.

Yhteenveto:

  • Kiva nopea trippi.
  • Tarvitsin matkan tekoon 5 eri autoa.
  • Matkaa tuli noin 1200km (piti tulla 7-800km)
  • Kaikki meni todella hyvin vaikka suunnitelma muuttui.

Hiehot totta tosiaan

Meinasin aluksi tehdä reissu postauksen mutta niin siis hain hiehoja. Reissusta siis tuli tuomisina kaksi ISK tyttöstä. Ne ovat nyt reilun vuoden ikäisiä. Vähän aran oloisia mutta ovat nyt Tuhdin koulutuksessa, jotta tottuvat lauman mukana ihmisiin. Hidastahan on niitä kesytellä mutta vuoden verran on aikaa rakentaa luottamusta puolin ja toisin.

Sonnille ne menevät tämän kevään aikana ja vasikat tulee viimeistään tähän aikaan ensivuonna.

Toukokuun alkupäivinä jos ovat sonnilla niin synnyttävät helmikuun 2019 alkupäivinä. Parempi olisi jos vähän aikaisemmin niin ei syntyisi pahimpana pakkaskautena.

Tiedän myös, että tämä oli super huono aika näiden hankinnalle rahan suhteen. Tällä kertaa joutui pohtimaan sitä kovasti. Laskukone on ollut tiuhaan käytössä monessakin suhteessa. Hyvä tilanne on heinän suhteen eli paalit riittää, vaikka tuli pari lisä syöjää. Kuluja siis ruokinnan suhteen ei tule. Kauppa hinta oli alhainen ja takana on “kallis” aika (tai siis puolet siitä). Samalla hinnalla en olisi saanut edes yhtä maidolla olevaa vasikkaa.

Tietysti matkan teon autorikko kompensoi halpaa hintaa kummasti. 

Olin kuitenkin luvannut ne hakea niin kuluja tuli mitä tuli/tulee. Eläimet meni etusijalle ja auton romut sai jäädä tulevaisuuteen.

Kiitos aivan kaikille, jotka matkalla auttoi tai tarjosi apua!!!