Avainsana-arkisto: blogien yhteistyö

Toinen vuosi blogia takana

“8.1.2016 Tämä siis alkoi. Aika on mennyt nopeasti.”

Lainattu täältä: https://www.korkeala.fi/vuosi-blogia-takana/

Vuosi sitten kävijöitä oli:  73141

Tänään kävijoiden määrä on: 297 442

Tuosta kun laskeskelee lyhyellä matematiikalla niin tänä vuonna kävijöitä on ollut yli 200 000. Se on hurja määrä.

Kiitos!

Kerrataanpas vähän mennyttä vuotta

Nyt myydään lampaita tämä kirjoitus oli omaa luokkaansa. Se ei ehkä toiminut ihan niin kuin olin suunnitellut. Se toi meille kyllä hyviä hetkiä ja kiinnostavia keskusteluita. Kyllä se tavallaan myös  ajoi asiansa ja lampaatkin sai uusia koteja. Kirjoitus toi myös uteliaita ja tiedonhaluisia ihmisiä. Me ei olla paljoa matkusteltu vuoden sisällä mutta mailma on tullut meille. Olemme tavanneet useista maista ihmisiä erilaisilla taustoilla. Mielenkiintoisia keskusteluita eläinten pidosta ja hoidosta. Kuinka lehmä on kerrostalossa keskellä kaupunkia tai lampaat vuorilla. Kieli meitä ei aina edes yhdistänyt. Meitä yhdisti eläinten kunnioitus.

Omanlaisen isän arkea. Tätä on kiva lukea näin jälkikäteenkin. Tosin huomasin, että laiskuus on iskenyt minuun. Oikeastaan se taisi olla aikataulut. Muutosta on tullut sen verran, että nyt lampaillakin on automaatti vedet. Ai niin ja onhan sekin muutosta, että emäntää näkee taas enempi täällä kotona. (Emäntä ei siis ole se lampaiden juoma-automaatti) Oli se kyllä jotenkin myös rankkaa. Onneksi oli äitini, joka auttoi tyttären päiväkoti päivinä. Kiitos äiti! 

http://www.kamera-petteri.fi/

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille. Tämän julkaisu ei ollut helppo. Vieläkin tämä menee johonkin omiin tunteisiin. Syy on varmaankin se, että koti on mulle se paikka, jossa saa olla mitä on. Julkaisu on tosin toiminut myös kynnyksen alentajana. Vierailukyselyitä kun tulee niin pyydän lukemaan tämän. Näin näkee vähän miltä meillä näyttää niin tietää mitä odottaa.

Aina hera ei pääse nousemaan massan päälle.

Juuston tekoa syksyn sateissa. On ollut suosittu, joten jatkossakin taidan tehdä vastaavia kirjoituksia.

Joulukalenteri 2017 Tätä ei voi unohtaa. Joskus tulee vaan mielenhäiriö ja alkaa tekemään. Tätä piti koko vuosi suunnitella mutta kuinkas kävi, joulu yllätti ja tehtiin tyhjästä. Suosio ylitti kaikki odotukset, vaikka teknisiä ongelmia oli matkassa rutkasti. Oikeastaan ei ne ollut ongelmia vaan tietämättömyyttä kuinka teknisesti pystyy edes toteuttamaan. No nyt ne on opittu kantapään kautta ja nopeasti kiireessä. Muutaman kerran tuli yöllä juostua eläimiä kuvaamaan, kun päivällä oli unohtunut. Hirmuinen sirkus ja säheltäminen kuului tämän tekemiseen.

Voisin tietysti kaikki kirjoitukset tähän linkitellä mutta en sitä tee. pitää mennä eteenpäin ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Tulevaisuus tuo tullessaan uutta

Kaikki ei siis ole vieläkään kirjoitettu. Kevät on tulossa ja tämä vuosi keskitytään kasvuun.

Tänään kun tätä kirjoitan on se päivä kun lähden hakemaan matokompostiin matoja. Siitä pitää tietenkin kirjoittaa, koska olen ihan innoissani tästä jutusta. Enhän sitä tekisi jos en olisi innoissani.

Toinen mistä tulen kirjoittamaan on aquaponics. Tätä ollaan nyt emännän kanssa kilpaa opiskeltu, jotta oltaisiin valmiita kun lumet sulaa. Ehkä hiukan outoa, että kala-allergikko alkaa kasvattamaan kaloja mutta onhan sitä villa-allergiakin ja kuitenkin lampaita. Tähän innostus tuli, kun kasvihuone romahti ja uusi pitäisi kyhätä kesäksi.

Lautta ja vesiviljely on nyt muutenkin meillä herännyt vaihtoehdoksi. Emme voi ummistaa silmiämme tältä asialta, vaan kokeilla sitä. Alkukasvatuksessa ja sitten myös isommille kasveille. Tovomme tietenkin hyviä tuloksia, joten opiskelu on tärkeää.

Tärkein jää taas viimeiseksi

Kiitos vertais tuesta: http://www.harmaatorppa.fi , http://www.maa-tuskat.blogspot.fihttps://www.maatiaiskananen.blogspot.fi, https://riippumattomammaksi.blogspot.fihttps://olipakerranarki.blogspot.fihttp://www.kah-villakoira.blogspot.fi/https://www.farmertobee.fi Lista on hiukan muuttunut vuodessa on tullut uusia ja jotkut ovat lopettaneet. Voimia teille seuraavaan vuoteen tehdään joku yhteis postaus tässä keväällä.

Kiitän myös kaikkia lukijoita. Ilman teitä en jaksaisi jatkaa. Ei siinä kyllä mitään mieltäkään olisi itselle kirjoitella. Teitä on tullut paljon uusiakin matkaan mukaan.

Vielä ei ole blogi mitään arponut historiansa aikana mutta pitäisikö? Tähän olisi kiva saada vastauksia.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

“Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla”

Tiimarin sedästä omavaraistumaan.

Entisellä ja nykyisellä elämällä on suuri ero. Omaperäisyys on aina viehättänyt minua monessakin muodossa. Jotenkin en ole koskaan löytänyt sitä muottia johon kuulun ja pursuan aina niistä yli. Elin aivan mahtavaa aikaa silloin kun olin Tiimarin palveluksessa. Tapasin ja tutustuin aivan huikeisiin ihmisiin. Rakastin ratkoa asiakkaiden ongelmiaan niin arjessa, juhlassa, sisustuksessa ja askartelussa. Tunsin välillä olevani väärässä paikassa “miesmyyjä rintaliivikaupassa” tuo lainaus on se olotila. Menen asiakkaalta kysymään voinko auttaa? Vastaus: Kyllä, pyydä tuo nais myyjä tänne. Se sattui, samalla päätin, että opettelen jokaisen tuotteen toiminnan ja testaan. Jopa sen shamppanja vispilän.

Tilpestä ja hööristä puun mailmaan

Pääsin tutustumaan mahtavaan ajatusmailmaan yritysmailmassa. Pääsin käymään tehtaalla joka valmistaa puisia huonekaluja ja ajattelee ekologisesti. Yhteisen taipaleen aikana luopuu lämmitysöljystä ja alkaa puristaa omasta purusta pellettejä lämmitykseensä. Suunnittelee uusia innovaatioita puusta. Kyseenalaistaa metallin tarpeellisuuden myös rakentamisessa.

Puusta pitkälle

Maatalous alkaa kiinnostamaan kun järvisuomea on kiertänyt ja nähnyt mahtavia koteja. Onko se hienoin kuitenkaan se kiiltävävalkoinen, onko se kuitenkin lämmin punamultamaali. Kesäisin pidin tukikohtanani reissuillani suvun tilaa. Syy oli, ettei lomaa ollut ja sukulaisia oli mukava nähdä.

Kotiuduin näihin kesän maisemiin ja syksyllä kotiin paluu tuntui haikealta. Olinko enemmän kotona punaisessa mökissä jossa ei ole vessaa, kuin harmaassa omakotitalossa kaupungissa. Puolisolle aloin ehdottaa muuttoa pimeyteen tähtien alle. Esikoista odottaessaan sanoi, että muutetaan ja kokeillaan. Meni kuitenkin puolitoista vuotta, että uskoin.

Sovinkohan tähänkään muottiin?

Omavaraisuus oli helppo sana kun meille sitä hoettiin.

Nyt olen ehtinyt sanaan perehtymään ja huomannut kuinka iso kakku on. Vaikka kuinka haluaisin toteuttaa kaikki ropellihattu jutut törmään omavarauteen. Onko minulla omasta maasta rautaa? ei ole… En siis pysty omavaraisesti toteuttamaan.

Olen tosissani kaupunkilainen ja hyppäsin maatalous kouluun. Sehän nyt oli monelle ihan liika. Nyt kun olen tiloja pyörinyt ja kyseenalaistanut lähes kaiken kahden vuoden ajan. On aika seisoa selkäsuorana ja olla juuri sitä mitä on.

Niin tässä piti kirjoitella jotain omavaraisuuden ja omaperäisyyden väliltä. Haluan olla kumpaakin mahdollisimman paljon.

Normaaliahan on jakaa makuuhuone rakkaan lemmikin kanssa. Meillä tämä lemmikki vaihtelee tipusta karitsaan. Vasikka ei vielä ole päässyt sisälle. Makuuhuoneesta on otettu peitot ja tyynyt kainaloon, jotta voi nukkua vieressä.

Tämä matka on kesken ja jotenkin minun normaali voi olla omaperäistä mutten sitä enää itse näe. Tämän postauksen olisi pitänyt tehdä joku sukulaisista.

Tärkeintä ei ole se paljonko sinulla on rahaa, vaan kuinka paljon elämää rakastat.

 

Samasta aiheesta:

http://farmertobee.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://maa-tuskat.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://sininentupa.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://epamoderniperhe.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://www.omavaraisuus.org/#!Ruokaa-ajatuksille-omavaraisuuden-omaperäisyydestä/jmpkf/5740b65e0cf28f6d2bcf9e58

Meidän top 10 syytä omavaraisempaan elämään.

1. Aika ja sen käyttö

Talvella on aikaa mm. tuijottaa palavaa tulta, laskea pulkkamäkeä, miettiä tulevan kevään/kesän projekteja. Istuskellaan miettimässä mitä kannattaisi muuttaa ja miten ajatellen seuraavaa talvea. Kesällä tehdään projekteja ja viihdytetään kyläileviä sukulaisia / ystäviä. Koska suurin osa töistä tapahtuu oman tontin sisällä, on aikaa perheelle / lapsien seuraamiseen ja yhdessä tekemiseen.

2. Historia ja vastuu sekä tekemisen merkityksellisyys

Tila on ollut pitkään suvun hallussa, joka luo oman näkökulman asioiden tekemiseen. Edelliset sukupolvet ovat käyttäneet maata kekseliäästi ja monipuolisesti. Toki on nähtävissä myös metsäteollisuudelle tehtyjä hakkuita. Kun tila on monia vuosikymmeniä kokenut ja isäntiä nähnyt niin kaikki kehityksen vaiheet löytyy. Tämä on suvun paikka ja tulee sellaisena myös pysymään. Tämä ajattelu tuo tilan hoitoon useamman näkökulman ja ehdotuksia mihin suuntaan maita hoidetaan. Kukaan ei maista odota suuria tuloja, joten ympäristö muokkaantuu puistomaisempaan suuntaan.

3. Vapaus turvallisuus

Monen mielestä voi kuulostaa kliseeltä sanoa, että lasten on parempi ja turvallisempi kasvaa täällä. On meillä toki monia vaaroja joita ei kaupunkilapset koe tai joudu niihin. Eläimet nostavat tapaturmariskiä ja niiden vakavuutta. Lapset ovat tietoisia kuitenkin kiimojen aiheuttamasta hulluttelusta ja karitsoiden/vasikoiden tuovasta ylimääräisestä puolustautumisesta.

4. Ilo

Vaikka välillä tuntuu, että elo koettelee niin meillä on suuret ilot pienestä. Nyt kirjoittaessa katson kuinka kevät aurinko paistaa ja valkoiset hanget hohtaa auringossa. Pian hanget alkavat sulamaan ja keväiset purot valtaavat alan. Kevään kukat ja taimet heräävät eloon. Kesällä saa nauttia kuinka oman maan kasvikset kasvavat. Sysksyllä nautitaan vesisateesta ja sadon tuloksista. Ensilumi tulee joka vuosi verhoamaan kaiken syksyn harmaan ajan valkoiseen vaippaansa. Talven pulkkamäet, hiihtoretket ja muut talven riennot.

5. Ympäristön viihtyvyys / väljyys /maisema

Ennen kun täällä tontilla käytiin vain kesäisin, aina kevään ensimmäisiin hommiin kuului raivaussahan käynnistys ja pihan avartaminen. Nyt kun on asuttu muutava vuosi lampaiden ja vuohien kanssa niin ojan penkat ei enään kasva pajua niin ettei koko ojaa nää. Ja muutenkin puita/pusikoita tulee kaadettua polttopuiksi. Myös maisema muuttuu, kun eläimet putsaavat hakkuuaukeita ja villivadelmatkin ovat saaneet kyytiä. Kaiken kaikkiaan pihasta on tullut vähitellen selkeämpi, kun kaikki löytävät oman paikkansa; laitumet, marjapensaat, kasvihuone, varasto, lastenleikkipaikka yms.

6. Tuoreus / puhtaus / kestävyys

On se hieno, kun huomaat tomaattien loppuneen sisältä ja kävelet vain kasvihuoneesta hakemaan lisää. Ei tarvitse pohtia kauppareissu vaan montaa mahtavaa vihannesta, tuoreita munia ja maitoakin saa omasta pihasta. Tietää mitä kasvattamiseen on käytetty ja mistä mikin tulee. Tietysti kanoja on välillä haudottava lisää, taimia/siemeniä istutettava mutta se on myös ihan kivaa puuhaa. Lapsien ilmeet, kun pieniä pehmoisia tipuja tai karitsoita syntyy on näkemisen arvoisia. Kyllä tässä tietysti joutuu myös välillä teurastuspuuhiin mutta oman tilan liha on oman tilan lihaa, olkoon se sitten kanaa, kukkoa tai lammasta.

Ravinteiden kierrätys takaa kestävää kehitystä ja kasvua. Pellot ovat olleet vuokrattuna useamman vuoden ja lannoitettu keinotekoisilla lannotteilla, muokkaustakin on laiminlyöty. Tämä oli osa syynä eläimien ottoon jotta saamme lannoitetta omasta takaa. Lannalla on helppo saada peltoon humusta ja kuivalanta muokattuun maahan antaa voimaa kolme vuotta.

Ihmis Urean kierrätystä aijotaan vielä tehostaa jotta saadaan lyhyt kestoista super voimaa ilman muokkausta. Samalla saadaan tehtyä täsmä lannoitusta samalla tavalla kuin kemiallisilla lannotteilla.

Kun on kotona tai lähellä tuotettua ei tule niin paljon pakkaus jätettä.

7. Elämänlaatu

Kun asiaa miettii lapsen kannalta on turvallinen leikkipaikka ja ihania eläimiä, joiden tekemisiä voi seurailla, leikkiä niiden kanssa ja muutenkin olla melkein päivät vapaasti pihalla touhuumassa ja tekemässä. Eihän tämä kiireetöntä elämää ole, kun tekemistä riittää ja välillä vietetään unettomia öitä, kun karitsoinnit on käynnissä mutta tämä on meidän valinta ja tärkeintä on onnellinen perhe.

8. Helppous / huolettomuus

Eihän elämä maalla ole helppoa ja huoletonta mutta tämä on ehkä enemmänkin asenne kysymys. Kauppaan on matkaa noin 20km suuntaansa niin ei siellä viitsi joka päivä käydä. On jotenkin kuitenkin oppinut itse ja myös opettanut lapset siihen että jos jotain ei ole eikä sitä omalta tilalta tai naapureilta just nyt saa me pärjätään ilman. Kyllä voi sanoa et joskus raskaan päivän jälkeen olis vaan kiva röjähtää sohvalle ja tilata pitsa mutta aina voi sitten tehdä vaihtoehtoista esim. täytetyt letut, munakkaan tai lämpimät voi leivät saa tehtyä nopeasti ja pienellä vaivalla.

9. Vaihtotalous

Tämä ei ollut suunniteltua toimintaa kun tänne lähdettiin. Puskaradion levittyä ja naapureihin tutustuttua on virennyt monen moista vaihtotaloutta.

10. Raha

Kun kevät tulee ja lähtee siemen kaupoille. Kun astun sisälle ja näen siemen hyllyt meno on kuin olisi mennyt Tokion pörssiin. Mihin sijoitan, mikä antaa rahoilleni suurimman kasvun. Tulee tehtyä varmoja sijoituksia ja sitten niitä uhkarohkeita. Uhkarohkeisiin tulee sijotettua siemen määrällisesti enemmän. Jotta saisi edes pienen maistiaisen ja samalla opettelee sen kasvurytmiä. Vakaat ja varmat siemenet otetaan oman kulutuksen mukaan. Kun oppii tietämään kuinka monta tomaatin tainta tarvitaan omiin tarpeisiin ei tule enää yli lyöntejä.

Teimme yhteisen postauksen joten käykää lukemassa muiden ajatuksia:

kotiva(a)ra

farmer to bee

maa-tuskat

pihlajamaenkotitila

sininentupa

pienenpienitalo

Mukana on tietenkin omavaraisuus.org ja viisi hyvää syytä omavaraistella.