Avainsana-arkisto: Arki

Tarkastettu

Jotenkin on selvitty byrogratian kanssa ja siitä on tullut arkipäivää. Nyt meillä kävi tarkastaja ja kaikki oli hyvin. Tämä siis tarkoittaa, ettei hänellä ollut huomauttamista. Merkeistä tai eläinten olosuhteissa.

Kait se kuuluu jotenkin ihmisluontoon ,kun tuli puhelu, että tarkastus tehdään huomenna klo:10 tulee pelko persiiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun poliisiauto näkyy peruutuspeilistä ja pohdit huijaakohan mittari, onhan turvavyö kiinni… Samanlainen tunne velloi koko yön. Olipas helpottava tunne kun tarkastus oli ohitse ja puumerkki listoissa TARKASTETTU. Samalla sai hyviä vinkkejä tilan kehittämiseen ja miten he lukevat eläinrekisterin tietoja.

Jotkut on huomannut, että vähän sisällä remppasin.

Tuvanlattia sai uuden värin. Siitä tulikin ihan kiva. Meni tietysti ihan älyttömän monta yötä, kun osissa maalaili.

Tämähän tietenkin teki pieniä järjestyshäiriöitä tavaroiden suhteen. Nyt sitten sain karhukirjeen korvamerkki laskusta. Laskusta joka ei yleensä pääse koneen edestä minnekkään ennen maksua. Nyt se oli päätynyt laatikkoon, kun huonekaluja siirreltiin.

Perintätoimisto lähetti siis muikkarin. Jouduin tavaamaan lappua moneen kertaan, jotta ymmärsin. Tavaamisesta päästyäni en uskonut tätä edes mahdolliseksi. Lasku oli siis 11.90 ja nyt se on kaikkien kulujen kanssa 95€. Perintäkulut on 75€, joka on aika paljon minusta. Otinkin siis puhelimen kauniiseen käteen ja soitin perintätoimistoon, että miten tämä on mahdollista, kun laki sallii paljon pienemmät kulut.

 

“Maksumuistutus

Maksumuistutuksen kulut ovat lakisääteisesti kuluttajille maksimissaan 5 € / muistutus.

Maksuvaatimus eli perintäkirje

Yhdestä kirjallisesta maksuvaatimuksesta tulee perintäkuluja seuraavasti:

  • 14 € jos maksamattoman laskun summa on enintään 100 €
  • 24 € jos maksamattoman laskun summa on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • 50 € jos maksamattoman laskun summa on yli 1000 €
  • 14 € jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Toinen maksuvaatimus eli perintäkirje

Toisesta kirjallisesta maksuvaatimuksesta veloitetaan kuluja puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen määrästä.

Kulut kokonaisuudessaan

Saman velan vapaaehtoisesta perinnästä saa laskuttaa kuluja yhteensä seuraavasti:

  • Enintään 60 € jos saatavan pääoma on enintään 100 €
  • Enintään 120 € jos saatavan pääoma on yli 100 euroa, mutta enintään 1000 €
  • Enintään 210 €, jos saatavan pääoma on yli 1000 € (Jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa eivätkä toimet ole olleet suhteettomia saatavan pääoma huomioiden, velkoja voi vaatia kuluja yli enimmäismäärän.)
  • Enintään 51 €, jos saatava on suoraan ulosottokelpoinen

Yritysperinnässä kulut ovat tapauskohtaiset  ”

Linkki sinne mistä lainasin yllä olevan tekstin.

Soitto tuotti hetkellisesti tulosta.

Asiakaspalvelia oli erittäin ystävällinen ja sanoi teidän lasku on tullut meille yritys laskuna, joten perimme teitä kuin yritystä. Tässä vaiheessa sanoin STOP ei minulla ole yritystä eikä nautani ole kenenkään yrityksessä. Tarvitsin vain merkit, koska ollaan suomessa ja ne on tuotantoeläimiä.

Hän ymmärsi ja sanoi, että laitappa vielä kirjallisena reklamaatio niin hän katkaisee nyt perinnän ennen kun kaikki on selvillä.

Ajattelin olla sitten seuraavana päivänä näppärä ja laitoin sähköpostia sinne mistä tilasin merkit. Ilmoitin, että teillä on myös yksityishenkilöitä asiakkaana kaikki ei ole yrityksia.

Vastaus oli hmm mielenkiintoinen:

Hei,

Kiitos palautteestanne. Pahoittelen teille aiheutunutta harmia.

Verovelvolliset karjanomistajat tarvitsevat toimintaansa Y-tunnuksen. Y-tunnus määrittää yrityksen/yksityisen elinkeinoharjoittajan ja  yksityishenkilön eron kaupankäynnissä.

Alla Ytj.fi –sivulta ote.

 

Tästä vastauksesta sain vettä myllyyn soitin lähettäjälle. Hän toisti ja toisti sinulla on yritys ja sillä yritys perintä. Teethän alv:i ilmoituksenkin, kun sinulla on nautoja. Kuinka nyt voit edes todistaa, ettei sinulla ole yritystä?  Vastasin: En tee, koska ei ole yritystoimintaa ja annoin laskun numeron ja kysyin onko tiedoissani Y-tunnusta? Hän vaihtoi vastausta: En kommentoi yksittäis tapauksia ja lähetän asian eteenpäin.

Päätimpä sitten vielä kysyä yhdestä paikasta.

Otin siis yhteyttä Kuluttajaneuvontaan siellä ilmoitettiin, että saan heiltä apua. Perintätoimiston olisi pitänyt selvittää onko perittävä yritys, vaikka olisi tullut heille yritysperintänä. YTJ:stä kuulemma voi nimellä hakea onko yritystä. Tarkathan huomaa, että sain siihen hakuun sähköpostitse linkin laskun alkuperäiseltä lähettäjältä. Olisikohan hänen tarvetta käyttää kyseistä hakulinkkiä?

Kuluttajaneuvonnan asiakaspalvelia sanoi, että harvalla on nauta lemmikkinä. kun asian hänelle kerroin. Totesi kyllä, että niin onhan lampaitakin ihmisillä lemmikkinä. Merkkejähän nekin tarvitsee, joten mailman pitäisi muuttua asenteistaan.

Olikohan tämä tässä?

Sitähän en vielä tiedä mutta jos joudun turvautumaan Kuluttajaneuvontaan. Silloin otan yhteyttä myös AVI:n sehän ei auta rahan kanssa mutta tarkistetaan perintätoimiston käytännöt.

Peritätoimisto yllätti

Nyt ollaan samalla aaltopituudella todellakin. Todella nopeaa oli toiminta kerrankin. Pisteet nousi perintätoimistoja kohtaan roimasti. Tällä hetkellä summa on 43€. Kallishan se on edelleen mutta tämähän on omamoka, jota en kiistä missään tapauksessa. Lähtihän siitä kuitenkin 52€ pois.

Puolen vuoden kuvat 2017 kevät

Lunta saattoi viime talvena yössä tulla ihan riittävästi.

 

Tuulenkaatoja tuli myös tontille. Näistä saa kesällä sitten lautoja.

 

Lehmät alkavat poikia mutta lypsypaikkaa ei ollut. Piti tehdä pieni siirrettävä prototyyppi omiin tarpeisiin.

 

 

Vaikka kuinka on pakkasta ei talvitiet aina jaksa kantaa.

 

 

En aikaisemmin edes osannut ajatella, että vanteekin voi ajaa loppuun.

 

 

Karitsoinnit alkoivat keväällä.

 

 

Lehtikuvaaja kävi muutaman kuvan meistä nappaamassa.

 

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Talvi tuli keväällä uudestaan ja uudestaan.

 

Kaapo auttaa lampolassa, ettei ahneet mammat hypi yli.

 

Lankoja tuli myös kehräämöltä takaisin.

 

 

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja. Vielä ei pelto ollut herännyt.

 

 

Kardemumma (Mumma) sai myös terhakan vasun.

 Mumma ensikkona lypsyllä.

 

 

Kuljetusalan messuilla tutustumassa erilaisiin kuljettimiin.

 

 

Messuilta saadulla innolla vähän omankin vehkeen kunnostusta.

 

 

Vähän väsyttää kun alkaa aitojen teko urakka. Lopettavalta tilalta käytiin hakemassa pari aitapylvästä.

Samalla reissulla tutustuttiin tyttöjen kanssa puolustusvoimien kalustoon. Tyttöjen olisi helppo tehdä huollot, kun maavaraa on riittävästi. Huutokaupasta tarttui mukaan muutama lapio ja soppatykin kattila.

 

Sahuri saapui tontille ja lautaa alkaa tulemaan.

Hulluhan se on joka ei puolella lisää kesken urakan.

 

Valmista lautaa, lankkua ja parrua matkalla taapeliin.

Serkukset hyötykäyttivät pinnat. Tälläistä tulee, kun neljä alle 12 vuotiasta lasta saavat sahan, vasaran ja nauloja.

Emannän ja isännän laatuaikaa. Tielle lisää kantavuutta ennen, kun heinä sirkus alkaa.

Heinät on pyörätäneet valkoisiksi palleroiksi, joten sato on valmista korjattavaksi.

Karhotin eksyi pienien teiden sokkeiloissa.

Hyvänkokoisia kuormia saatiin kerralla tulemaan.
Vaikka ajomatka ei ollut kuin muutama kilometri meni siinä illan hämärään asti.

 

Koppi oli laskettu väärään paikkaan, joten se piti siirtää.

 

Pikkuhiljaa se sieltä tulee kyytiin. Siirrettiin se tuon harmaan kaarihallin taakse.
Sinne se saatiin muutaman laskelman jälkeen.

 

Ehdittiin sitä puihinkin kiipeilemään. Laajis on huippu paikka käydä tuulettumassa kesä vieraiden kanssa.

Pitihän sitä käydä myös kesäteatterissa pyörähtämässä.

 

Hirsien kaivamista metsän siimeksestä.

Joku ei ehkä menisi mutta kun on tie niin sitä käytetään. Tämä on hirsien hakureissulta.

 

Jotkut kesän vieraista tulee omankodin kanssa käymään.

 

Sieniäkin käytiin katselemassa ja olihan niitä siellä reilusti.

Syksyn hommiin kuuluu myös veneen kääntö.

Syksyn tullen löytyi pehmeitä kohtia kaikesta huolimatta.

Lypsyhuoneelle vettä ja sähköä.

Samalla ohjailtiin muitakin vesiä parempaan suuntaan, jotta ei olisi enää niin pehmeätä.
Pihan mylläyksen aikana lypsy suoritettiin käsin laitumella retki olosuhteissa.
Aamun valjettua voi ihastella limaista pihaa.

 

Lisää kahvia, jotta jaksaa öisin tuvan lattiaa maalata.


Aamun kulkijoille oli jätettävä pieniä kulkuväyliä.

 

 

Mitäköhän sitä tekisi sitten seuraavaksi?

 

Tervetuloa meille avaamme oven teille kaikille.

Sisustus blogia tästä ei ole tulossa. Kotimme on karu ja elämä näkyy. Joku voisi sanoa, että kaaos no olkoon mitä tahansa. Avaamme kuitenkin erilaisen elämämme teille myös tältä saralta.

Kun näin nämä kuvat ajattelin, että voi apua. Näitä ei kyllä voi julkaista yhtään missään. Sitten pohdin uudestaan, että mitä hittoa sillä on väliä, ettei meillä ole valkoista tai putisen puhdasta. Jossain tapetitkin vähän repsottaa ja maalit hilseilee. Me olemme täällä onnellisia juuri tälläisenä kuin tämä on.

 Olemme omanlainen perhe

Perheeseemme kuulu isäntä, emäntä ja kaksi tytärtä. Monet puhuvat tasa-arvosta miesten ja naisten töistä. Meillä ei ole miesten tai naisten töitä. Meillä homman tekee se, joka sen osaa paremmin tai ehtii sen tekemään.

Isäntä on nyt koti isänä ja hoitaa kodin töiden pyörityksen. Emäntä on opiskelemassa, kuitenkin ehtii auttamaan aamu- ja iltalypsyn kanssa. Viikonloppuisin painetaan rintarinnan projektien parissa.

http://www.kamera-petteri.fi/

 

Aloitetaan tuvasta

Tähän päädytään kun meille tullaan vasemmalla on puuhella ja leivinuuni, oikealla on naulakko. Tässä huoneessa tapahtuu lähes kaikki mitä sisällä tehdään. Tuossa tuvan pöydän ääressä tulee korjattua moottorisahaa talvella ja muutenkin näperreltyä kaikkea mahdollista.

http://www.kamera-petteri.fi/

Meillä mikään ei oikein toisiinsa mätzää. Suurin osa kalusteista on ollut jo täällä kun muutettiin. Tarvetta ei ole ollut ruveta uusimaan vaikka välillä tuskailaankin säilytystilan kanssa. Röykkiöt on hyvä ratkaisu ainakin siihen asti kun alkaa ärsyttämään röykkiöt.

 

kamera-petteri.fi/

Makuuhuone olohuone mikälie

Talvisin meillä on käytössä tupa ja huone. Tämä säästää monta puuta talven lämmityksestä. Kesäisin avaamme “kylmän kammarin” nukkumiselle. Sen avaaminen on kuin alkaisi loma.

Pääsee välillä piiloon loikoilemaan ja ottamaan rauhassa päivänokoset jos huvittaa. Huone on eristämätön joten kesällä siellä on ihan omanlainen ilmasto, joka nukuttaa hyvin. Eristeiden puute luo myös hienon äänimaailman kun sateellaa kuulee kuinka sade piiskaa peltikattoa tai kun aurinko lämmittää ja se alkaa elämään omaa elämää laajetessaan. Linnunlaulu kuuluu aamuisin ja pitkälle yöhön. Yöllä lepakoiden vinkuminen on huumaavaa unilääkettä kaikkien muiden äänien säestyksellä.

http://www.kamera-petteri.fi/

Yllä olevassa kuvassa näkyy uni kommuunimme. Ylhäältä alaspäin kertoen. Ylimmässä kerroksessa on kaikkien oma laatikko, joissa säilytetään käyttövaatteet. Keskimmäinen kerros on vanhemman tytön nukkuma paikka. Onneksi lapset nukkuvat hyvin ja verhon sulkeminen riittää, jotta voimme katsoa illalla telkkaria. Alin kerros on emännän ja isännän lepuutukseen. Nuorin tytär nukkuu pinnasängyssä kommuunin päässä. Kommuunin kellari taas kätkee laatikoissa lasten lelut.

Heipä hei!

Kiva kun kävit meillä. Nähdään taas uudestaan.

Usko itseesi ja toteuta oma unelmasi rohkeasti.

Tämä on osa meidän unelmaa

emmekä anna kaaoksen häiritä

unelman olemasta juuri tässä ja nyt. 

http://www.kamera-petteri.fi/

Suuri kiitos Petterille kuvista.

 

Omanlaisen isän arkea.

Jossain on jo huhuttu, että emäntä lähti opiskelemaan. Tämä tieto pitää paikkansa. Saattaapi hän jossain vaiheessa sanasen kirjoittaakkin opiskelijan arjesta.

Itse sain opiskelu mahdollisuuden emännältä, joten nyt on minun vuoro hoitaa kotia ja pitää se kasassa. Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä, joita en omakseni tunnista. Kontrolli ja organisointi kun olen saanut elää päivä kerrallaan nyt en elä. Elän kyllä ja suurella sydämmellä elänkin. Kuitenkin on hirmuisesti asioita, joita tehdä, limitellä, lomitella, pinota, koota ja järjestellä.

Olen päässyt hirmuiseen uuteen moodiin tässä järjestely jutussa. Tiukkaakin tiukemmat ajat ja käskyt. Voisin kuvitella, että armeejakin on helpompi paikka kun meidän aamu herätykset ja toimet.

 

Meidän tai siis minun ja tyttöjen aikataulu (Aikana jolloin oli päiväkoti herätys)

5:30 Nousen lämmittämään pataa ja laittamaan lypsypaikan kuntoon.

6:00 Alkaa lysy

6:30 Alkaa lypsykoneen pesu (kannan 3x 20litraa kuumaa vettä 50 metriä) ja maidot sisälle. Heinät lampaille. Tyttöjen herätys.

7:00 Pesu loppuu. Nuoremmalle aamupuuro ja vanhemmalle vaatteet päälle.

7:30 Lapset autossa ja matka päiväkotiin.

8:00 Päväkoti.

8:30 Kotona aamukahvi.

8:45 Kanalaan vedet ja ruuat.

9:00 Vedet lampaille.

9:30 Sekalaista juoksua ja ruuan valmistus.

11:00 Pienemmälle tytölle ruoka ja itselle myös.

12:00 Pienempi päiväunille ja omaa aikaa löhötä.

13:00 Kanalasta munat ja niiden pakkaus.

13:30 Heinää, kauraa ja vettä lampaille. Naudoilla automaatti kupit ja vapaa heinä isosta paalista.

14:00 Pienen tytön herättelyä ja välipalaa.

14:30 Lähtö päiväkodille.

15:00 Päiväkodilla.

15:20 Kauppa tai kotiin.

16:00 Pihaleikkejä ja eläinten tarkailua.

17:00 Lapset sisälle välipalaa kaikille.

17:30 Padan lämmitys

18:00 Lypsyn aloitus

19:00 Sisälle pesujen ja kaiken jälkeen. Iltapala.

20:00 Nukkumatti on jo todennäköisesti lapsilla kylässä.

21:00 Alkaa vanhemmatkin olemaan siinä pisteessä, että uni vie voiton.

Poikkeuksena karitsointiaika ja poikimiset. Silloin ollaan yö joko valveilla tai vuorotellen valveilla parituntia kerrallaan lampolassa.

Kesä ja laidunaika helpottaa.

Laidun aika lisää työtä aitojen kanssa ja eläinten siirtelyn muodossa mutta helpottaa ruokintaa. Päivästä vapautuu muutamatunti seurustelulle, talven aikana suunnitelluille brojekteille ja kasvien hoitoon.

Omia tuntoja ja ajatuksia.

Ei voi kieltää, etteikö aluksi ollut outoa aikatauluttaa aikaa ja päiviä. Välillä jopa turhauttaa koko aikainen kiire ja kellon tuijotus. Onneksi loma-aika antaa joustoa aikatauluun koska pakolliset aamu ja iltapäivä ajot jäävät pois. Useammin kuin kerran kävi mielessä päiväkodin pois jättäminen kuitenkaan se ei olisi lapsen edunmukaista. Sosiaaliset taidot kehittyvät kuitenkin eritavalla kun on oman ikäistä seuraa.

Olemme tälle matkalle lähtenyt sillä ajatuksella, että lapset ja heidän tarpeensa täytetään ilman ideologista estettä. Emme siis ajattele, että lapsiemme pitäisi olla omavaraisia kuitenkin heille tehtäviä hankitoja harkitaan. Palveluita joita he tarvitsevat ei estellä vaan annetaan heidän käyttää normaalisti lapsille kehitettyjä palveluita. Tarkoitan tässä kohti päivähoitoa, neuvolaa, rokottteita ja terveyden huoltoa. Heillä on oma elämä edessä ja meillä ei ole oikeutta estää heidän kehitystä tai terveyttä kehittymästä normaalisti.

Toki he joistain asioista jäävät paitsi ja kokevat jotain mitä muut eivät koe . Kaikilla lapsilla on hiukan erilainen lapsuus, joten tärkeintä on pitää se turvallisena.

Koti-isyys on varmaan ollut jollain tapaa sisään rakennettu juttu. Olen kirjoittanut esseen kahdeksannella luokalla koti-isyydestä ja silloin jo punninnut mitä muut siitä ajattelevat. Oli osittain rankkaa tekstiä kuinka koti-isyys silloin koettiin. Saattaa olla, että julkaisen sen tekstin vielä jonain päivänä. Tätä esseetä en kuitenkaan ollut palauttanut opettajan tarkistettavaksi koska oli poliittisesti kantaa ottava ja opettaja vanhollinen.

ORF:in tarina meidän kohdalla.

Tietokirjastoahan en tästä alunperin ajatellut tehdä vaan kertoa meidän elämästä. Jotenkin on kuitenkin ollut helppo verhota elämä tiedon taakse. Nyt tuleekin sitten tekstiä meidän arjesta ja möröstä ORF.

ORF on lyhenne (contagious pustular dermatitis, contagious echtyma) lampailla esiintyvästä taudista  jota olen pelännyt kuin ruttoa. Tarkkailen eläimiä sen varalta ja ostoeläimissäkin olen todella tarkka tämän osalta. Lisätietoa Orf:ista Evirasta.

Karitsan suun ja nenän välissä rupi.

Iltakierrolla havaitsen ruven karitsan nenässä. Nyt nyt se sitten on meillä se ORF apua. Tänä keväänä piti vielä myydä eläimiä eloon ja teurastamolle. Voi apua MR. Google apuun ja varmistusta, että tulkitsin oikein. Juu näin se on se on ORF. Päädyin kuitenkin soittamaan eläinlääkärille ja sain ajan aamuksi.

Perus aamuhan on, että lehmien lypsy, eläimille ruoka ja lapset autoon. Nyt me otettiin vielä karitsakin kainaloon ja huristeltiin päiväkotiin. Tietenkin kaikista ajoista myöhässä. Matka meni keski-suomalaiseen tyyliin sorateillä joutuisasti tyttären lukiessa nuotteja. Tyttö nopeasti päiväkodin ovesta sisään ja matka jatkui kohti eläinlääkäriä. Tässä kohti ei enää kannattanut luottaa kartturin ohjeisiin, vaan oli selviydyttävä itse pintatie osuudesta.

Kuvitus kuva joltain eläimelliseltä reissultamme.

Siellä olikin jo porukkaa jonottelemassa ja puhelimessa neuvoja pyydettiin. Odotusta hetken verran ennen kuin päästiin itse asiaan. ORF:ista otetaan näyte Eviran labraan, joten pieni kirjallinen operaatio on lähetteen kanssa, joka on neljä sivuinen. Sitä sitten yksissä tuumin rustattiin oli niin eläinmäärät kuin ruokinta kysymyksiä. Tämä rumba, kun saatiin vihdoin päätökseen, oli potilaan vuoro.

Potilas esiin ja eläinlääkäri tuijottaa aivan ääneti karitsaa. Ei ei tämä ole kyllä ORF tämä on jotain muuta. Arvatkaa vaan olinko nyt ihan paskat housussa, että mitä hittoa se sitten on? Päädyttiin kuitenkin näytteen rapsutukseen ja nyt eläinlääkäri katsahtaa minuun. Voiko mitenkään olla mahdollista, että tätä olisi purrut joku eläin, jolla on kaksi hammasta? Hetken pohdin millä eläimellä on kaksi hammasta?!?! Kunnes keksin, tämä on siis se urpo, joka tutki kanin häkkiä liiankin läheltä. Kysyin sitten voisiko olla kanin purema? Eläinlääkäri hymyilee, ei paremmin voisi osua. Ole onnellinen teillä ei ole ORF:ia, vaan utelias karitsa.

Mitä tästä opittiin?

Voin sanoa nyt etten ehkä ihan niin nopeasti tiedota kaikille joidenka kanssa ollaan oltu kontaktissa. Olihan mulla yö aikaa näpytellä kaikille viestejä. En varmaan ole väärää tietoa muistanut edes kaikille oikaista.

Todellakin haluan mielenrauhan ja kuskaan eläinlääkärille jatkossakin, jos epäilyttää.

Kuinka tulimme punaiseen tupaa.

Taisin jo mainita ,että yhteispostausta olisi tulossa.

Kuvaaja: LH 4v.

Ideana on kertoa kuinka kukakin on löytänyt tilansa.

Meillä taisi tila löytää meidät. Elämän tilanne oli ennen muuttoa suomen kiertäminen ja kesäisin se keskittyi järvisuomeen. Toinen meistä jäi eteläsuomeen. Puoli vuotta vuodesta näimme satunnaisesti kuitenkin koko ajan yhdessä töitä tehden.

Tätä jatkui riittävän pitkään ja alkoi turhauttamaan. Kesät siis asuin täällä äitini syntymäkodissa. Syksyt tulivat rankemmiksi joka vuosi. En halunnut palata eteläsuomeen. Siellä oli vain kiirettä ja tylsyyttä. En tuntenut enää lähteväni kotiin, vaan tunsin jättäväni kodin.

Aloin puhumaan, jos vaikka lähdettäisiin maalle. Enhän minä uskonut, kun puoliso oli valmis muuttoon, vaikka useampi vuosi oli puhuttu asiasta. En halunnut olla se joka painostaa metsään. Varsinkaan kun lapsi oli tällöin vasta syntynyt. Tutuista ympyröistä metsään, jossa ei ole tukiverkostoa.

Miten kaikki sitten alkoikaan?

Ensimmäinen kesä kahden osoitteen loukussa kuten olimme jo olleet muutaman vuoden. Täällä olo ei ollut nyt suomen kiertoa vaan saunan lattian avaus ja uuden valamista samalla vesipumpun letkut menivät maan sisään, jotta talvella saisi vettä saunalle pumpulla. Oli siis pientä remppaa. Talon hormeihin tehtiin valuja ja rappauksia, koska päivä paistoi vintille hormin tiilien välistä.

Asumiseen välttämättömin remontti tehtiin sukulaisten kanssa. Kiitos siskon pojan, joka ahkerasti jaksoi autella, vaikka ikää ei paljoa ollutkaan. Kävi siinä veljeä, äitiä ja isääkin auttamassa. Oli turhautumista oli ärräpäitä, kesä tuntui lyhyeltä. Kuitenkin syksyn tullen tuli perhe tänne.

Ensimmäinen vuosi

Kaikki oli opettelua ja tuskaisen hirveää opettelua. Oltiinkin tehty samalla aikamatka. Se ei ollut tarkoitus ei todellakaan. Pyykit pestiin käsin niin kuin astiatkin. Putket jäätyi nostettiin kaivosta riukuämpärillä vedet lämmitettiin padassa, pestiin pyykit ja  peseydyttiin.

Mikään ei toiminut oikein esimmäisenä talvena. Polttopuut loppuivat jo jouluna. Naapurilta sitten ostelemaan puita, kun ei ollut ehditty tälläistä huomioimaan. Tie hukkui nietoksiin olimme lumen saartamina viikon päivät ennen kuin nöyrryin ja pyysin naapuria avaamaan tien.

Epätoivoa oli välillä havaittavissa, kun oli tunne, että hukkuu lumeen.

Lähtisitkö uudestaan?

Tätä pohdin tässä eräänä päivänä. Aloittaisinko kaiken tämän uudestaan uudessa paikassa yli kolmentunnin päässä täältä? Joutuisin pohtimaan sitä todella kovasti. Täällä kuitenkin osa kyläläisistä oli jo tuttuja, koska olen koko ikäni ollut täällä kesät. Vieraaseen paikkaan muutto ja kaiken uudestaan aloitus tuntuisi hurjalta. Kuitenkaan en näe sitä mahdottomana.

Tämän paikka on kuitenkin etappi vielä en tiedä mille. Tämän paikan piti olla osa ihmiskoetta. Sitä se on ollutkin monessakin mielessä. Vielä kun tietäisi mitä varten sitä koetta tehdään ja minne se johtaa.

Paikoilla on oma historia.

Tälläkin talolla on omansa. Mitä kyläläisiltä kuultu ja muidenkin tarinoita kuunneltu. On tämän talon ovet olleet aina avoimia kaikille. Osin talon historialla suvaitsevaisuuden ansiosta olen päässyt hyviin väleihin naapureiden kanssa. Naapureissa kun ei ole vaihtunut kuin sukupolvet.

Talo myös yrittää kasvattaa suvaitsevaisuutta meissä. Se on ehkä jotenkin verrannollinen siihen, että itse on nyt niin erilainen kuin ennen. Sitten ei voi arvostella toisten erilaisuuttakaan. Tietysti on koko perhe omanlainen erilainen kuitenkin niin samanlainen.

Kuinkas muut ovat löytäneet tupansa voit lukea niistä näiden linkkien kautta:

Pienenpienitalo

Maa-tuskat

Vapaa vai täysin kahlittu?

Päädyin tälläiseen aiheeseen, koska aloin pohtimaan vapautta. Etupäässä tuli muistoja vuosien takaa facebookin ansiosta. Joitain vuosia sitten tekemiäni juttuja en voisi nyt toteuttaa en ainakaan yhtä helposti.

Arki aikatulutettua ja talutusnuorassa oloa.

Tältä se välilä tuntuu. On kadonnut se vapaus hypätä autoon ja mennä Ylläkselle laskemaan stigalla mäkeä ja siitä Rovaniemen kautta Kajaaniin lypsämään lehmiä. Sieltä sitten parinpäivän päästä Rovaniemen kautta kotiin keski-suomeen. Tälläinen road trip ei onnistuisi nyt. Aikaa on päivässä aamu- ja iltalypsyn väli.

Voisin toki pyytää lomittajaa lypsyille ja hoitamaan talon työt. Kuitenkin se tuntuisi jotenkin väärältä. 

Juhliminen on kaikista huippu kivaa eikö?

Juhlat ovat velvoitteita joista emme halua olla pois. Se ei kuitenkaan läheskään aina tarkoita, että koko perhe pääsisi lähtemään. Nyt lypsettävien lehmien takia vielä harvemmin. Mitä kauemmaksi joudumme menemään sitä varmemmin joudumme jakautumaan perheenä.

Märkä ilta baarissa. Olisihan se ihan mahdollista mutta aamulla on aina se lypsy. Baarit eivät ole vetäneet puoleensa enää vuosiin. Aikoinaan on saanut mennä ja koluta niitä niin paljon, ettei enää ole tarvetta.

Juju – Hullu on ollut voimaa antava voima tällä matkalla.

Mitäs tästä sitten saa?

Omanlaistaan vapautta ja kiireettömyyttä, joka on joku myytti jota en ole purkanut. Onnistumisia jossain jota ei olisi uskonut tai edes osannut odottaa. Ylittää itsensä asioissa joihin ei osannut varautua. Helpoksi en kehu tätä elämän muotoa ja aikataulujen yhdistämistä ulkopuoliseen mailmaan. Välillä saan olla ihan omassa aika universumissa joskus taas kovastikin muiden aikataulujen orjana.

Huominen on huomenna ja eilinen oli eilen. Sen tarkempaa ajan kulkua ei voi suunnitella. Joskus saan viestejä tai puheluita josko tekisin jotain. Soittaja tai viestin lähettänyt henkilö on yleensä yllättynyt. Syy yllätykseen on se, että jos sillä hetkellä ehdin tekemään sen asian jota pyydetään teen sen heti. Syy on se, etten aina tiedä ehdinkö tehdä sitä huomenna tai edes koko loppukuun aikana. On siis tuurissa kuinka vastaan erilaisiin pyyntöihin. Ulkopuolelle tehtäviä hommia harvemmin jää rästiin, kun haluan ne heti pois, jotta voin palata omaan kuplaani.

Osaanko sanoa EI?

Se on ollut vielä opettelussa ja opettelu jatkuu edelleen. Tosin kun en osaa sitä sanaa sanoa pääsen mitä kummallisimmille arkisille seikkailuille. Joskus ei ole tietoa edes mitä olen menossa tekemään. Sehän ei minua haittaa se tekee tekemisestä vain mielenkiintoisempaa.

Meneekö mikään koskaan pieleen?

Sehän olisi kiva jos kaikki menisi niin kuin on suunnitellut. Yleensä kaikki isommat hommat vastustavat jotenkin jossain kohdin. Monesti ulkopuolinen ei edes tiedä miten se menikään. Talven aikana olen huomannut, että luonto ja ilmasto voi muuttua nopeasti sellaiseksi, että kotiin ajo muuttuu vaaralliseksi. Näissä tapauksissa auto on jäänyt naapuriin ja kävelyä reilu kilometri. Pahin haaste onkin oma tie ja sen jyrkkyys.

Juju – Onnelliseksi Pitää sisällään sellaisen arjen hienouden tunteen.

“Oon hullu ja haluun olla sun kaa. Haluuk sä olla hullu mun kaa?”

Tätä lausetta tulee toisteltua kuin mantraa. Eihän tämä ole nyky normien mukaista elämää millään tasolla. Jotenkin sitä pitää olla hullu jotta uskaltaa lähteä omalle kummalle polulleen.

Mikä on ollut vaikeinta?

Vaikeinta oli alussa uskoa, että puoliso on ihan täysissä järjissään kun lupautui tälle kummalle polulle. Monesti sai vakuutella, ettei päätös ole vain minun. On myös hetkiä jolloin tulee pohdittua pitäisikö tämä ihmis koe keskeyttää ja yrittää olla normaali. Jotenkin sitä on mennyt jo niin syvälle, ettei osaa palata sinne pintaan jossa olisi helpompi uida.

Tällä hetkellä vaikeimmalta tuntuisi muuttaa kerrostaloon ja kuunnella iltaisin autojen hurinaa.

 

Uskon nimipäivänä 30.3 on tulossa yhteiskirjoitus. Silloin pääsette lukemaan kuinka tie tänne toi. Muillakin on mielenkiintoisia kirjoituksia kuinka ovat löytäneet tiensä kotiin. 

Odotus on päättynyt.

Yhdeksän kuukauden odotus on päätynyt.

Aloitetaan siis sieltä yhdeksän kuukautta sitten on sonni onnistunut astumaan Mielikin. Siihen loppui kiiman huudot. Vihdoinkin sonni on onnistunut.

Tätä rakkauden vasikkaa aloitamme odottelemaan. Viimeiset kolme viikkoa on ollut vahtaamista. On valvottu öitä vuoroissa. Juostu katsomassa kuinka homma etenee. On huomattu, että kalenterin merkinnät ovat väärin. Siirretty poikimis aikaa myöhäisemmäksi.

Tulee kuuluisa poikimispäivä vihdoin ja viimein. Kuitenkaan mitään ei tapahdu. Valvominen lisääntyy ja uni vähenee. Saa nukkua noin puolituntia ja nousta katsomaan kuinka meillä menee. Huomattavaa muutosta ei ole havaittavissa.

Menee päivä, menee yö. Ollaan jo viisi päivää yli ajalla. Alkaa olemaan hurjan väsynyt. Ei tiedä onko hirveämpi nukkua vai valvoa. Väsyttää, nukahtaa ajoissa jo iltasella kahdeksan aikoihin.

Valveilla vai unessa?

Kymmenen aikoihin herää painajaiseen, että kaikki ei olekkaan hyvin. Vaatteet päälle ja ulos. Kaikki näyttää rauhalliselta, lähemmässä tarkastelussa kaikki ei ole oikein. Poikivaksi odotettu on vapaana. Ihan siis pihassa.

Taskulampun valossa näkyy jälkiä, puhelin on tietenkin sisällä. Ensimmäinen ajatus nyt se perkele on mennyt poikimaan jonnekkin sivummalle. Seuraan jälkiä läheiseen pusikkoon jäljet jatkuvat sieltä eteenpäin. Jatkan seuraamista, lisään vauhtia kävelystä hölkkään. Jäljet vain jatkuvat syvemmälle metsään. Juoksen ja harhailen jälkien perässä aina vain kauemmaksi kotoa. Talon valot häipyvät jo näkyvistä. Jatkan kuitenkin jälkien perässä aina vain syvemmälle metsään. Onneksi alue on tuttu, koska taskulamppuni himmenee. Juoksen kompuroin, pohdin nukunko vai olenko hereillä. Totta vie olen hereillä. Enhän ollut mitään ulkovaatteita laittanut. Ohuet verkkarit ovat läpimärät ja saappaat täynnä lunta.

Pelkään löytäväni täältä jostain vasikan. Pelkään ja toivon sitten en enää toivokkaan. Olisinhan ihan yksin sitä kantamassa. Matkalla on muutamassa kohdassa ollut vyötäisille asti lunta. Miten ne vasikan kanssa ylittäisin. Jäljet kääntyvät kohti kotia. Lisään taas vauhtia. Huohotan olen jossain paniikin, pelon sekaisissa tunteissa. Kuitenkin joku pakottaa toimimaan. Pääsen takaisin pellolle huomaan vielä toiset jäljet. Ei en lähde niiden perään. Käyn sisällä herättämässä vaimon, joka lähtee seuraamaan jälkiä sillä aikaa kun korjaan aidat.

Öisiä päätöksiä

Teemme päätöksen, että tarkkailua on lisättävä. Loppu yö menee suhteellisen rauhallisesti. Aamulypsyn jälkeen, päätämme ottaa tämän tulevan lehmän kiinni.

Tämä oli kova päätös, koska en haluaisi rajoittaa poikivaa. Kuitenkin se pelko, että menisi metsään poikimaan oli niin suuri riski.

Peltoa tuli tallattua. Päätimme, että koko tulevat viimeiset tunnit joku on köyden päässä, jotta liikkuminen olisi mahdollisimmän vähän rajoitettua. Tulihan siinä peltoa kierrettyä ja luettua uutisia puhelimesta ääneen.

Poikiminen alkaa mutta ei mene sen kuuluisan ohjekirjan mukaan. Ei edes sen, jossa kerrotaan mikä kaikki voi mennä pieleen.

Puhutaan ensimmäisestä kalvosta, joka puhkeaa neste jota valuu muuttuu punaruskeaksi. Tämän näkeminen oli merkki nyt se alkaa. Odotamme, koska tulee se seuraava eli vesipää. Jonka pitäisi roikkua kuin laskuvarjo perässä. Sitä ei näy, eikä kuulu. On mennyt jo kauan. Liian kauan ja lehmäkin on sen oloinen, ettei mitään tapahdu. Mitä ihmettä imaisiko se sen takaisin? Tulee tunne, että ei sitä vesipäätä kyllä ole edes tulossa. Punnitsen vielä kokeilenko, onko tulossa vai odotanko. Kyllä päädyn kokeilemaan. Käsi ei mene edes rannetta myöden, kun tuntuu jo sorkat. Nyt on pakko pyytää apua. Tiedostan, että nyt se on saatava ulos tai sulkeutuu.

Saimme nopealla aikataululla rauhallisen ja naudoista paljon tietävän ihmisen avuksi. Kokeilimme ja totesimme pään puuttuvan jalkojen välistä. Vasikka piti siis työntää takaisin kohtuun, jotta saadaan pää jalkojen väliin. Oikeassa asennossa vasikka tuli liukkaasti.

Eloton vasikka ulkona. Limojen puhdistus hengitysteistä, painalluselvytys, takajaloista ylös ravistus, painalluselvytys jatkuu. Emo nuolee samalla vasikkaansa puhtaaksi. Kokeilemme refleksit silmästä niitä ei ole. Toteamme vasikan kuolleeksi. Emo saa nuolla vasunsa, koska se auttaa jälkeisten irtoamista ja näin paranee paremmin.

Mitä opimme?

Kaiken jälkeen on hyvä käydä läpi mitä tapahtui. Epäilen vahvasti, että ulomman kalvon puhkeamisen yhteydessä meni myös vesipää. Tätä kun en ottanut huomioon sai poikiminen jatkua liian kauan. Kuolinsyy oli virheasento mutta olisi ollut mahdollisuus selvitä, jos olisi aloitettu poikimisapu aikaisemmin.

Loppuiko tarina mielestäsi kesken?

Niin meistäkin valitettavasti aina ei ole onnellista loppua. Onneksi kuitenkaan kaikki ei lopu tähän. Emo pitää meidät liikkeessä ja lypsätyttää itsensä aamuin illoin. Lypsyjen väli on niin lyhyt, ettei ehdi menetystä murehtimaan, vaikka menetys tuntuu pahalta ja kyyneleet nousee kuopistaan. Emme mahda tapahtuneelle mitään. Voimme vain hoitaa niitä joita on parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Eläinlääkäri tykkää kun otetaan haasteita.

Remmiin on tullut uusi oppilas.

Jotkut projektit on toisia hitaampia ja kärsivällisyyttä vaativia. Kaiken mailman erikoistuminen on elinehto. Syksyllä päätimme vihdoinkin aloittaa myös vetohärän koulutuksen. Oikeastaan vielä se on kyllä sen kasvatusta.

 

Hei tää on meidän Tuhti siitä iskä meinaa tehdä vetohärän. En tiiä mitä se tarkottaa. Mä haluaisin hevosen. Kuva: LH4V

Kuvan oton jälkeen on massaa tullut jo muutama kilo. Kesällä päästään jo jonkin moisiin vetoharjoituksiin. Tällä hetkellä totutellaan liikkumuseen ja ympäristöön. Pieniä hitaita askelia mutta edistyminen on nopeaa.

Monet tilat keskittyvä tiettyyn lajiin

Se tuo omanlaistaan turvaa ja sitä spesiaalia tietämystä tietystä eläimestä. Meillä on ollut laajempikin kirjo eläimiä. Nyt on kuitenkin keskitytty kolmeen eli kanoihin, lampaisiin ja nautoihin.

Meille on osunut mahtava eläinlääkäri. Ei ole niin pientä eikä suurta kysymystä, ettei voisi kysyä. Yhteistyö ja toiminta malli on saatu ihanan joustavaksi. Ajattelemme toistemme aikaa ja mahdollisuuksia. Asumme eläinlääkäristä katsottuna sivussa ja harvemmin voidaan yhdistää käyntiä muiden kanssa. Kuitenkin viemme lapsemme viereen hoitoon. Tällä samalla kyydillä on mennyt sonni leikattavaksi häräksi. Tällä järjestelmällä on joustavasti onnistunut monet lääkkeen haut ja tarkistukset eri eläimille.

Haasteita on tullut matkan varrella erinäisissä jutuissa. Joskus ne on kasautunut yhteen ja eläinlääkärikin jo sanoi, ettei enää halua nähdä meitä. Syynä ei ollut haluttomuus auttaa vaan toivo, ettei tulisi enää mitään muuta.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa?

Lyhyesti kyllä! Se on jotenkin jännä refleksi. Kertaakaan ei olla ajateltu, että lopetetaan kun on käynnissä eläimen hoitotoimet. Vaan viikko sen jälkeen kun kaikki on saatu kuntoon tulee se hetki, mitä järkeä jatketaanko? Silloin tulee se ruutupaperi ja punnitaan mitä tapahtui, miksi tapahtui. Sen jälkeen tehdään muutokset ja jatketaan jossain muodossa. Se voi vaikka tarkoittaa, että se eläinlaji poistuu, jos nähdään se ainoana vaihtoehtona tai järkevimpänä. Poiston syynä on yleensä hyöty, vastaan kulut ja jaksaminen.

Kukaan ei jaksa vetää kivirekeä perässään kaikkia ylä- ja alamäkiä.

 

 

Käsinlypsy

Aloitetaan tämä lypsy ihan perus tarvikkeista mitä tarvitaan ennen kuin edes tissejä hiplaillaan.

  1. Utareliina
  2. Ämpäri tai kippo
  3. Lämmintä vettä
  4. Kuivauspyyhe
  5. Alkusuihke astia
  6. Lettupannu
  7. Solu-testi
  8. Lypsyastia
  9. Rasva tai suihkutettava utareen hoitoaine
  10. Sihti tai siivilä

Utareliina on iso, jotta jokaiselle vetimelle on puhdas kohta liinasta. Helpointa on löytää puhdas kohta käyttämällä liinan nurkkia. Liina jaetaan päässä neljään osaan ja pyöräytetään aina uusi kulma, kun vaihdetaan vedintä. Liinan voi taittaa lopuksi kahtia ja pyyhkiä utareiden välin jos likainen. Puhdas kohta takaa utareterveyden, jos joku lohko on tulehtunut ei siirretä sitä liinalla toiseen.

Ämpäri tai kippo on utareliinalle, jotta saadan se pysymään märkänä ja lämpimänä. Lämpö auttaa utaretta herumaan helpommin ja puhdistaa tehokkaasti ilman hankausta. Puhtaaseen veteen ei koskaan laiteta jo käytettyä liinaa.

Kuivauspyyhettä käytetän ennen kuin aloitamme lypsyn, koska vesi ei ole liukaste. Kuivausliinaan voi vielä tarttua likaa. Käytämme kertakäyttöistä repäistävää kestävää paperia imukyvyn, kestävyyden ja hygienian takia.

Alkusuihkeastiassa on musta alue, johon otetaan noin 4-5 suihkausta. Musta välipohja näyttää onko maidossa kökkösiä, jotka ovat merkki soluista maidossa. Soluja on aina maidossa mutta lisääntyminen on merkki utaretulehduksesta. Utareterveyttä seurataan myös haju- ja näköaistilla. Maito voi alkaa haista tai/ja väri muuttua.

Lettupannua käytetään solu-testin kanssa. Jos havaitsemme alkusuihkeastiassa kökkösiä niin jokainen lohko testataan. Terävä kärki on aina lehmän pää. Tällöin kuka tahansa tietää mikä lohko on mikäkin. Lohkot ovat OE= oikea etu OT= oikea taka VT= vasen taka VE= vasen etu.

Jos joku lohko tuottaa runsaasti soluja, kutsutaan eläinlääkäri hän hoitaa antibiotilla joko lohko kohtaisesti tai kaikkia, tapauksesta riippuen. Eläimen tietoihin merkitään, jos vaikka OE soluttaa ja oikea etu erillislypsyyn. Lehmät kun ovat meillä vapaana käytämme  AUT(AUTE)-menetelmää. Lehmä voidaan näin merkitä väri koodilla jalkoihin, koska niitä on yhtä monta kuin vetimiä. Järjestelmä on kaikilla Valion tiloilla käytössä. Tämä järjestelmä helpottaa lomittajia ja muita lypsäjiä.

 

A= Antibiottihoito Punainen EI SAA KÄYTTÄÄ!!! Koneella lypsettäessä viimeinen lypsettävä. 

U= Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Sininen EI LYPSETÄ TAI HARVENNETTU LYPSY!!!

T= Ternimaito Keltainen EI sekoiteta tavalliseen maitoon.

E=Erilleen lypsettävä Vihreä EI sekoiteta tavalliseen maitoon. Syynä voi olla solutus.  

Koneella lypsettäessä terveet ensin ja viimeisenä kaikki, joilla on jokin merkintä. Värit kertovat myös sen järkevän järjestyksen merkittyjen järjestys: Vihreä ensin, keltainen huuhtelisin jos vihreän jälkeen lypsetään jottei tuore lehmä sairastu. Sininen sen jälkeen ja viimeisenä punainen.

Maidon solut

Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utareita ulkoisilta ärsykkeitä vastaan esim. bakteerit. Ei ole olemassa yhtä varmaa raja-arvoa mutta maidon koostumus muuttuu, kun solu taso ylittää 100 000kpl/ml. Meijereille toimitettavan maidon parhaan luokan raja on <250 000kpl/ml. Tätä arvoa voi myös kotitarve lypsyssä pitää jonkinlaisena raja-arvona.

Solu-testillä voidaan tutkia suuntaa antavasti

Lainattu kuvasta:
CMT 1 – ei saostumaa

Seos pysyy vaalean violettina nestemäisenä, mitään saostumaa ei ole havaittavissa. Neljännes on terve. alle 100 000 solua / ml.

CMT 2 – lievä saostuma

pohjalla heikkoa saostumaa, joka havaittavissa parhaiten kallistaltaessa astiaa edestakaisin. Neljännes on terve mutta tarkkaile solu-testillä. Kaikissa neljänneksissä on tälläinen reaktio, kun lehmä on umpeen menossa. 100 000 – 250 000 solua / ml.

CMT 3 – selvä saostuma

Seos sakenaa, on limainen ja tummemman violetti kuin CMT 1-2. Neljännes on sairas. Lievä piilevä utaretulehdus voi tartuttaa toisia lehmiä. Lypsetään terveiden jälkeen. 250 000 – 500 000 solua / ml.

CMT 4 – hyytelöityy, voidaan jakaa

Seos sakenaa välittömästi. Astiaa pyörittäessä seos pyrkii keräytymään keskelle, mutta likkeen pysähdyttyä se jakautuu tasaisesti astian pohjalle. Edellistä voimakkaampi violetti. Neljännes on vakavasti sairas. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin lypsä edellisten jälkeen. 500 000 – 4 000 000 solua / / ml.

CMT 5 – hyytelöityy, ei voida jakaa

Seos hyytelöityy voimakkaasti, keräytyy astian keskelle ja jää liikkeen lakattua hyytelömassaksi eikä peitä astian koko pohjaa. Voimakkaasti violetti. Vakava utaretulehdus. Ota yhteyttä eläinlääkäriin. Huom! Maito ei kelpaa meijeriin. Lypsä viimeisenä. Yli 4 000 000 solua / ml. 

Lainattu kuvasta:
Luokka 1

8 sekoituskierrosta alle 80 000 Terve neljännes

Luokka 2

8+5=13 sekoituskierrosta 80 000 – 100 000 Lievästi soluttava neljännes.

Luokka 3

8+10+10=28 sekoituskierrosta 100 000 – 250 000 Soluttava neljännes.

Luokka 4

8+10+10+10+10=48 sekoituskierrosta 250 000 – 400 000 Piilevä tulehdus.

Luokka 5

8 sekoituskierrosta 400 000 – 1 milj. Piilevä tulehdus Mikäli hyytelö ei ole hävinnyt 48 kierroksella, kaada puolet (5ml) pois ja lisää sama määrä (5ml) reagenssia.

Luokka 6

8+10+10+10+10=48 sekoituskierosta 1-3 milj. Piilevä tai alkava tulehdus.

Luokka 7

Seosta ei voi kaatamalla jakaa 2,5-4milj. piilevä tai alkava voimakasoireinen tulehdus.

Luokka 8

Seos liisteröityy astian pohjaan, ei pyöri yli 4milj. Yleensä voimakasoireinen tulehdus.

Lypsyastia voi olla mikä tahansa laakea astia, joka pysyy pystyssä helposti, vaikka kattila. Kattilat ja metalliset astiat ovat helppoja puhdistaa, kestävät sääoloja ja lehmän potkuja.

Rasvat ja suihkeet sipastaan aina lypsyn jälkeen. Perusrasvoista Helosan on perinteinen pehmentävä ja kosteuttava voide. Sopii loistavasti hiehoille, koska se levitetään käsin. Suihkutettava vedin- ja utaresuoja on hoitava ja suojaava. Sopii lehmille, lampaille ja vuohille. Pitää vetimen ihon kimmoisana, pehmeänä ja torjuu kärpäsiä. Hiehot voivat säikähtää suhahdusta ja äkillistä kosteuden tunnetta. Silitä tai hiero hiehoa samalla, kun suihkautat, jotta se ei turhaan ylläty.

Sihtiä tai siivilää käytetään käsinlypsyssä irtoroskien poistoon maidosta. Sihtiin tai siivilään voi laittaa harson niin pienemmätkin roskat poistuvat maidosta.

Mistä näitä voi hankkia?

Lypsyyn liittyviä tarvikkeita löytyy useimmista maatalousalan liikkeistä ja meijereiden myymälöistä. Meijereiden myymälöistä saa paljon tietoa, koska ovat keskittyneet vain  maidon tuottajien auttamiseen.

Lähdetään sinne lypsylle!

 

Nyt on kimpsut ja kampsut on tuttuja niin lähdetään käsinlypsylle. Tätä samaa nimitystä käytetään lypsykoneella lypsettäessä parsinavetoissa. Nyt ei vielä käytetä lysykoneita vaan mennään käsinlypsämään.

Lehmälle on opetettu reitti lypsypaikalle etukäteen jo ennen poikimista. Se myös tietää, että lypsyn aikana saa herkkuja, joten houkutteluun ei enää tarvitse kaurakippoa.

Lehmä on haettu lypsypaikalle ja kaikki on mennyt mallikkaasti.

  1. Pestään utareet lämpimällä ja kosteala liinalla.

Rohkeasti vedin kouraan ja pyöritellään liinan sisällä. Lopuksi tarkistetaan onko vetimen pää puhdas. Jokaiselle neljännekselle on oma nurkka liinasta (1/4) on suurinpiirtein käden kokoinen alue.

2. Kuivataan utareet.

3. Otetaan 4-5 alkusuihketta jokaisesta vetimestä erilliseen astiaa.

Vähäisiä soluja näkyy mustalla alustalla “normaali”.

3. Lettupannulla otettaisiin näyte jos olisi tullut isompia kokkareita.

4. Nyt on aika lypsää lehmä “tyhjäksi”. Suosittelen ettei ihan viimeistä pisaraa myöden kuitenkaan.

Vetimiä on monen kokoisia ja muotoisia. Kahta samanlaista vedintä ei ole. Tekniikka vaihtelee tietysti myös vetimen mukaan. Kuitenkin kaikissa suljetaan maidon siirtyminen takaisin utareeseen ja painetaan ulos.

Vetimiä EI koskaan kiskota. Herumista voi helpottaa nostelemalla utaretta se demostroi vasikan käytöstä. Utareita voi myös lämmittää liinalla, joka on ollut lämpimässä vedessä kuitenkin puristettu kuivaksi. Lypsä aluksi yhdellä kädellä ja totuttele. Ota toinen käsi käyttöön, kun lehmä on rauhallinen ja itse olet valmis. Yksikätisenä pystyt ohjaamaan lehmää vapaalla kädellä, etkä likaa vetimiä kun et lypsä sillä kädellä.

5. Loppusuihkeen aika joka hoitaa utareita ja antaa suojaa. Suihke imeytyy nopesti, joten pakkasellakaan käytölle ei ole esteetä. Suihkeelle on oma suihkepullo, jonka nokka on tehty niin, että suihkuttaa viistosti eteen ylös. Tämän takia säiliön pystyy suihkuttelemaan tyhjäksi.

6. Solu-testin voi tehdä myös lypsetystä maidosta jälkeen päin. Kuvan tulos on alle 80000 solua / ml.

Solu-testin varastointi lämpötila on +15 ja suositeltava käyttölämpötila +30. Pullon voi laittaa kuumaan veteen, kun  ottaa mukaan lypsylle. Lypsyn jälkeen voi tehdä pistokokeita lypsetylle maidolle, vaikka ulkoisia merkkejä ei maidossa olisikaan. Jos tälläisessä jälkeenpäin otetussa näytteessä, on soluja otetaan seuraavalla lypsyllä jokaisesta neljänneksestä näyte. Jos useampi lehmä lypsetty yhteen niin kaikilta lehmiltä.

7. Astioiden pesu: Ensin huuhdellaan maitoiset astia alle 30 asteisella vedellä. Maito ei pala silloin astiaan kiinni. Sen jälkeen kuumalla saippuavedellä tässä voi käyttää normaalia tiskiainetta. Huuhdellaan kuumalla tai kylmällä vedellä. Jätetään kuivumaan seuraavaa lypsyä varten. Mitä nopeammin pesee sitä helpompi pesu on.

Lypsäjän koottuja tunteita.

 

Tällä hetkellä lypsämme ulkona satoi tai paistoi. Aluksi se oli tuskaa aivan käsittämätöntä tuskaa. Sormiin sattui, sattui tosissaan niin, että vedet tulivat silmistä. Siinä lehmän kupeessa tuli monia ajatuksia, lopetanko, pyydänkö emännän vai mitä teen. Päädyin jatkamaan, koska ajattelin lehmää. Se tuottaa mulle maitoa ja tätä pientä palvelustako en pysty tekemään. Siksikö kun sormiin kasvaa lihakset, kun edellisestä lypsyistä on aikaa. En voinut siis luovuttaa.

Muutama päivä tämän jälkeen pakkanen tuli ja ihan kunnolla. Aamulla -23 ja lypsän ulkona paljainkäsin tietenkin. Se tunne kun aamulla vilkaiset mittariin ja muistat ne sormien kivut. Puoli ääneen sanoin ulos astuessa, että paska nyt sattuu. Lehmä tuli tuttuun treffipaikkaan laitumen portille. Siitä kylki kyljessä kuljimme lypsypaikalle. Aloitimme normaalin kaavan kautta Lypsyn. Se oli upea tunne aivan mahtava sormia ei edes palellut. Oli lämmin, liian lämmin, jos asteita katsoo. Lypsy onnistui ja olin tyytyväinen pienesti naureskelin mielessäni. Ei nämä pienet pakkaset lannista kivaa hommaa.

Paripäivää myöhemmin pakkaset lauhtuu ja ollaan -17. Ei löydy sitä määrää kirosanoja, joka kuvaisi sitä tuskaa. Lypsy meni ihan hyvin, mutta aamulypsyn jäljiltä sormiin sattui vielä puoliltapäivin. Iltalypsylle mentäessä oli sormet sulat, mutta pelotti kuinka paljon nyt tulee kipuja. Iltalypsystä selvisin ilman mainittavia vaurioita.

Lypsypaikka

Tiedän olevan hiehoja, jotka hyppivät ja potkivat ensimmäisillä lypsy kerroilla. Tästä syystä on lypsypaikan oltava rauhallinen ja mahdollisimman häiriötön. Nyt meillä on lypsyssä vasta ensimmäinen mummo lehmä, joka seisoo järkkymättä paikoillaan ilman mitään heilumisen estimiä.

Hiehoja kun aletaan lypsämään on valttia rauhallisuus ja ahtaus. Ei mikään puristava ahtaus vaan pienehkö ahtaus, jotta heiluminen on hallinnassa. Potkimista vastaan on potkurautoja, joita voi käyttää mutta kannattaa kokeilla melko nopeasti onnistuisiko lypsy ilman potkurautaa. Raudasta tulee nopeasti lehmälle myös rutiini, jonka se tulee vaatimaan aina.

Olen törmännyt huhuihin, että lomittaja joutuu virittelemään mitä kummallisimpia juttuja, jotta lehmän kaikki rutiinit on täytetty. Nämä tietenkin hidastavat lypsyä ja vaikeuttavat tuuraajien toimintaa lehmien kanssa. Nämä kummalliset rituaalit voivat iskostua lehmälle niin syvälle, ettei ilman niitä voi lypsää. Mitä jos jotain sattuu ja ei ole ketään joka kertoo kaikki kommervenkit? Tämähän voi päättää muuten hyvän lehmän elämän. Teurasauton tilaaminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto mutta ei lehmää voi pitää utareet täynnä monia päiviä.

Hiehoja kannattaa hiplailla ja pestä utareista jo ennen lypsy kauden alkua.

Lypsyyn kuluva aika

Lypsämme tällä hetkellä käsin juuri ajan takia. Vaikka käsinlypsy kuulostaa työlältä tai vaivanloiselta. Se ei ole sitä, kun on vain yksi lypsettävä. Laskin, että ajallisesti ja voimallisesti hyödyn lypsykoneesta vasta, kun on kaksi lypsyssä. Vielä kun tulee kolmas, joka on iso tuottoisempi niin aikaa säästyy kunnolla.

Nyt käsinlypsäen aikaa menee noin 20-30 minuuttia aamulla aloitetaan kahdeksan aikoihin ja illalla aloitetaan kuuden maissa. Jos käyttäisin konetta menisi vähintään 30 minuuttia lisää koneen pesuun aamuin illoin. Toisen tullessa lypsyyn pesun aika ei kuitenkaan lisäänny mutta lypsy aika voi lyhentyä. Tällöin saatan päästä tunnissa aamulla ja illalla. Kolmas kun tulee lypsyyn, joka tuottaa enemmän kuin nämä kaksi yhteensä ajan säästö on huima. Kysessä on myös hieho joten sen pinna ei välttämättä kestä käsinlypsyn hitautta. Koneella kun lypsetään voin keskittyä hiehon rauhoittelemiseen.

Mikä muuttuu kun tulee enemmän lypsettäviä ja kone

Aamulypsyä varmaan aikaistetaan kun tulee enemmän lypsettäviä. Se tulee todennäköisesti siirtymään seitsemän pintaan ja iltalypsy pysyy kuudessa. Lypsy väli on hyvä olla noin 12 +-2 tuntia.

Vielä tulee se päivä kun putkilypsykone käynnistyy sumuisessa aamussa ja maille kantautuu koneen tasainen vihellys.