Raparperipiirakka marjoilla

Raparperipiirakka (marjoilla)

piirakkavuoallinen, halkaisija n. 25-28 cm, pellillisen tekemiseen kerro kahdella.
1 pkt Kauramurotaikinaa (400 g)
TAI piirakkapohja itse tehden:
2 munaa
dl sokeria
dl kaurahiutaleita
dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl juoksevaa margariinia tai voita (50 g)
1 dl kermaviiliä, jogurttia, kermaa tai piimää
Voiteluun:
juoksevaa margariinia tai voita
Kaurahiutaleita
Päälle:
4-5 dl raparperia viipaleina ja/tai marjoja
(1 dl rusinoita + 3 rkl rommia)
Kauratosca-kuorrutus:
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl kaneli
dl Kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
½ dl maitoa
Lisäksi:
1 tlk kermaviiliä
200 g mascarpone- tai tuorejuustoa
vaniljasokeria
hunajaa

Valmistusohje

Ota kauramurotaikina sulamaan tai valmista piirakkapohja itse.

Jos teet pohjan itse, vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.

Lisää jäähtynyt sulatettu rasva ja kermaviili/jogurtti/kerma/piimä ja sekoita tasaiseksi.

Levitä sulanut tai itse tehty taikina voidellulle ja kaurahiutaleilla leivitetylle piirakkavuoalle.

Kuori raparperit, viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi (voi sokeroida ja antaa sokerin imeytyä tunnin) ja levitä viipaleet piirakalle tasaiseksi kerrokseksi.

Tässä piirakassa on raparperia dl, mustikoita 1dl ja 2 omenaa.
Tässä piirakassa on raparperia 5 dl, mustikoita 1 dl ja 2 omenaa.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

(Mikäli lisäät piirakkaan maukkaita rommirusinoita, imeytä rusinoita yön yli rommissa tai mielellään vähintään tunnin ajan.)

Valmista pohjan paistumisen aikana kauratosca: sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kaneli, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot sekä lopuksi maito. Anna kiehahtaa vain hetki ja ota kattila pois levyltä.

Toska levitetty päälle ja uuniin.
Toska levitetty päälle ja uuniin.

 

Ripottele puolikypsälle piirakalle halutessasi rommirusinoita. Levitä lopuksi päälle kauratosca ja jatka paistamista uunin keskitasolla n. 10–15 minuuttia, kunnes tosca saa kauniin värin. Tarjoile kermaviili-tuorejuustoseoksen kanssa.

Valmis piirakka. Tämän voi syödä näin tai jäätelön, vanilia kastikkeen tai
Valmis piirakka. Tämän voi syödä näin tai jäätelön, vanilia kastikkeen tai tuorejuusto tahnan kanssa.

VINKKI: Raparperin joukkoon voi laittaa mustikoita, omenaa, mansikoita tai mitä ikinä keksit.

Kanoilla käytävää kaupankäyntiä.

Meiltä myydään välillä eläimiä ja tietenkin joudutaan myös välillä ostamaankin.

Jonkun mielestä voin olla aivan hirveä kauppakumppani. Tieto ja tiedot ovat kaupankäynnissä minulle kaikki kaikessa. Tästä syystä joskus joutuu ajelemaan useita satoja kilometrejä. Eläinkaupassa läpinäkyvyys ja jäljitettävyys on tärkeää.

Kanoja menee ja tulee milloin mitenkin. Nyt meille tuli lisäystä laumaan 20 Hy-line brown kanasen verran. Kauppaa käytiin Puurinkanalan kanssa Kouvolassa.

Kuitenkin juuri ennen hakua näin ilmoituksen myytävistä kanoista lähempänä. Hinta oli myös alhaisempi. Hienoa vähemmän ajoa halvempi hinta jes nyt natsasi näitä mä haluan. Yhteyttä myyjään myyjä oli innoissaan, että nyt tulee tilaus. Erehdyin kuitenkin kysymään kanojen rotua, myyjä ei tiennyt. Epäili niiden olevan erästä jo vähän harvinaisempaa tuotantokana rotua. Tästä innostuneena kyselin kanojen lähtö tilaa. Tätä tietoa en saanut. Valkoiset kanat kun ei kiinnostanut ilmoitin, etten niitä ota. Seuraavana päivänä tämä myyjä ilmoitti, että nyt olisi ruskeita kanoja myytävänä. Nyt olin jo huolissani kanakauppojen tilasta. Ilmoitin kauniisti meidän auto on jo lähtenyt hakemaan kanoja muualta.

Voiko puhua jo kana tehtailusta?

Palataanpa tähän Puurinkanalaan. Tosi mahtava kasvattamo joka antaa mukaan salmonella testauksesta dokumentin ja vaikka on pakannut kanat valmiiksi tarkastaa kanat ennen autoon laittoa. Meidän kuormassa yksi kana vaihtui pienuuden vuoksi. Tästä minä tykkään.

Olen kanoja kuljetellut ennenkin myös toisille. Kanat toimitetaan yleensä suoraan kasvattamosta tilaajalle kulkematta meidän tilan kautta. On myös muutama parvi tullut meille parinpäivän odotukseen. Tällöin niille valmistetaan karanteeni tilat jotka ei ole meidän kanojen kanssa missään tekemisissä. Sama käytäntö on myös tilalle tulevilla kanoilla. Parin viikon seuranta ennen laumaan laittoa.

IMG_0338[1]

Tähän mennessä kanoilla ei ole ollut kalkkijalkoja tai muitakaan ongelmia. Tämän takia haluan aina olla varma mistä kanat tulevat.

Jos pitäisi joku lista kanan ostajalle tehdä:

  1. Tarkista jalat jos valkoista möhnää voi olla kalkkijalka.
  2. Käy hakemassa tilalta.
  3. Vältä välittäjiä jotka eivät kerro mistä kasvattamosta ovat.
  4. Puhaltele peräaukon sulkia ja katso onko sotkuiset tai pientä elämää.
  5. Ostaja ei tee koskaan tyhmää kysymystä ja jos siihen ei tule järkevää vastausta epäile.

Kesä kanan ottajan huomioita:

  1. Ilmoitus Maaseutusihteerille.
  2. Mitä kanoille tapahtuu kun tulee syksy.
  3. Varmista, että on joku joka pystyy tappamaan kanan jos sairaus tai onnettomuus kohtaa kanan. En ole sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pystyä tappamaan kärsivä kana vaan varautumaan siihen.
  4. Kanat vievät aikaa ja sitovat kotiin. Ruokinta ja vedet täytyy hoitaa.
  5. Pohdi kuinka hoidat lannan. Tämä on tullut taajamassa monelle yllätyksenä, että ruoka tulee läpi eikä kaikki ole siinä kananmunan muodossa.

Hauskoja hetkiä kaikille kanailijoille.

Iloista kesää kaikille.

“Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla”

Tiimarin sedästä omavaraistumaan.

Entisellä ja nykyisellä elämällä on suuri ero. Omaperäisyys on aina viehättänyt minua monessakin muodossa. Jotenkin en ole koskaan löytänyt sitä muottia johon kuulun ja pursuan aina niistä yli. Elin aivan mahtavaa aikaa silloin kun olin Tiimarin palveluksessa. Tapasin ja tutustuin aivan huikeisiin ihmisiin. Rakastin ratkoa asiakkaiden ongelmiaan niin arjessa, juhlassa, sisustuksessa ja askartelussa. Tunsin välillä olevani väärässä paikassa “miesmyyjä rintaliivikaupassa” tuo lainaus on se olotila. Menen asiakkaalta kysymään voinko auttaa? Vastaus: Kyllä, pyydä tuo nais myyjä tänne. Se sattui, samalla päätin, että opettelen jokaisen tuotteen toiminnan ja testaan. Jopa sen shamppanja vispilän.

Tilpestä ja hööristä puun mailmaan

Pääsin tutustumaan mahtavaan ajatusmailmaan yritysmailmassa. Pääsin käymään tehtaalla joka valmistaa puisia huonekaluja ja ajattelee ekologisesti. Yhteisen taipaleen aikana luopuu lämmitysöljystä ja alkaa puristaa omasta purusta pellettejä lämmitykseensä. Suunnittelee uusia innovaatioita puusta. Kyseenalaistaa metallin tarpeellisuuden myös rakentamisessa.

Puusta pitkälle

Maatalous alkaa kiinnostamaan kun järvisuomea on kiertänyt ja nähnyt mahtavia koteja. Onko se hienoin kuitenkaan se kiiltävävalkoinen, onko se kuitenkin lämmin punamultamaali. Kesäisin pidin tukikohtanani reissuillani suvun tilaa. Syy oli, ettei lomaa ollut ja sukulaisia oli mukava nähdä.

Kotiuduin näihin kesän maisemiin ja syksyllä kotiin paluu tuntui haikealta. Olinko enemmän kotona punaisessa mökissä jossa ei ole vessaa, kuin harmaassa omakotitalossa kaupungissa. Puolisolle aloin ehdottaa muuttoa pimeyteen tähtien alle. Esikoista odottaessaan sanoi, että muutetaan ja kokeillaan. Meni kuitenkin puolitoista vuotta, että uskoin.

Sovinkohan tähänkään muottiin?

Omavaraisuus oli helppo sana kun meille sitä hoettiin.

Nyt olen ehtinyt sanaan perehtymään ja huomannut kuinka iso kakku on. Vaikka kuinka haluaisin toteuttaa kaikki ropellihattu jutut törmään omavarauteen. Onko minulla omasta maasta rautaa? ei ole… En siis pysty omavaraisesti toteuttamaan.

Olen tosissani kaupunkilainen ja hyppäsin maatalous kouluun. Sehän nyt oli monelle ihan liika. Nyt kun olen tiloja pyörinyt ja kyseenalaistanut lähes kaiken kahden vuoden ajan. On aika seisoa selkäsuorana ja olla juuri sitä mitä on.

Niin tässä piti kirjoitella jotain omavaraisuuden ja omaperäisyyden väliltä. Haluan olla kumpaakin mahdollisimman paljon.

Normaaliahan on jakaa makuuhuone rakkaan lemmikin kanssa. Meillä tämä lemmikki vaihtelee tipusta karitsaan. Vasikka ei vielä ole päässyt sisälle. Makuuhuoneesta on otettu peitot ja tyynyt kainaloon, jotta voi nukkua vieressä.

Tämä matka on kesken ja jotenkin minun normaali voi olla omaperäistä mutten sitä enää itse näe. Tämän postauksen olisi pitänyt tehdä joku sukulaisista.

Tärkeintä ei ole se paljonko sinulla on rahaa, vaan kuinka paljon elämää rakastat.

 

Samasta aiheesta:

http://farmertobee.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://maa-tuskat.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://sininentupa.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://epamoderniperhe.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://www.omavaraisuus.org/#!Ruokaa-ajatuksille-omavaraisuuden-omaperäisyydestä/jmpkf/5740b65e0cf28f6d2bcf9e58

Omavaraistumisen varjo.

Eihän tässä ole mitään järkeä.

Aamulla kun herään kello 6:04 olen lampolassa ennen kun aamukahvi on ehtinyt tippua. Tarkistan onko synnytyksiä ollut, onko niitä tiedossa seuraavaan tuntiin. Huokaisen helpotuksesta, lasken ohimennen laitumilla olevien eläinten määrän, sekin täsmää illalla olleisiin. Painelen takaisin tupaan, laitan puuron kiehumaan. Nuorempi lapsista alkaa ääntelemään siihen malliin, että pakettia on tiedossa. Vaimo singahtaa ohi huomenet toivotellen. Hän laittaa karitsoiden maidot lämpenemään. Vaihdan vaipan ja kuulen kuinka puurovesi kiehuu. Heitän hiutaleet kattilaan, ehdin niitä hiukan sekoittaa, kun vanhempi lapsi tulee pyytämään aamuhalia. Pohdimme missä vaatteissa lähdetään päiväkotiin. Taas se vaimo vilahti ohitse viemään karitsoille sen maidon. Niin se puuro, hellalta pois ja lautaselle jäähtymään, jotta voin kohta aloittaa nuoremman syötön. Vaimo pyörii kuin pyörremyrsky keräten kaikki tarvittavat tarhapäivää varten. Samalla vaihtuu vaatteet ja vanhempi lapsi on sujahtanut ulkovaatteisiin. Lähtöhalit molemmille ja niin kuulen poistuvan auton äänen. Huokaisen ja aloitan nuoremman syötön rauhassa.Kuvaaja: LH 4v.

Jos nyt laittaisin sen kahvin tippumaan. Kahvin tippuessa lähden ruokkimaan kananuorikot. Vilkaisen tuttipullokaritsoita ja kokeilen kaikkien masut onko kaikki ehtineet käydä juomassa. Yhden masu on huomattavasti pehmeämpi kuin muiden. Juottosanko on jo tyhjä sieppaan karitsan kainaloon ja laitan sen tuvassa olevaan laatikkoon odottamaan maidon lämpenemistä. Lämmitän maidon ja yritän juottaa. Kokeilen sormella karitsan imuvoimaa huomaan kielen olevan viileä. Aloitan karitsan lämmittämisen lämpölampulla ja hiustenkuivaajalla. Lämmitänkin maitoa vielä vähän lämpimämmäksi. Pakkosyötän muutaman tipan kerrassaan ja saan imurefleksin takaisin. Karitsa syö jo ahnaasti saan menemään muutaman desin, huokaisen helpotuksesta. Nyt otan kahvikupin ja täytän sen ihanalla aamukahvilla. Istun lattialle karitsan viereen juomaan tätä ihanaa kahvia. Nuorempi lapsenikin tulee seuraamaan tätä taianomaista hetkeä.

Tästähän tämä päivä vasta alkaa.

Aloitan oman pyörremyrkyä muistuttavan lähdön aamun toimiin. Lapselle kaappaan säähän sopivat vaatteet päälle. Heitän sen rintareppuun ja lompsin kohti heinäpaaleja. Lampaille sisälle heinät, lampaille laitumelle kauraa ja heinää, lehmille laitumelle kaurajauhoa ja heinää. Takaisin lampolaan ja kaurat niille. Nyt näkyykin jo vesipää yhdellä lampaalla. Rivakalla kävelyllä sisälle ottamaan Seleeni ruiskuun. Takaisin lampolaan, matkalta vaunut joihin nuorimman laitan. Kevyesti hyppään karsinan aidan yli. Lammas tukevasti jalkoja vasten ja pisto lapaan. Kurkkaan näkyykö sorkat jo, siellähän ne ja oiken päin. Pomppaan pois karsinasta ja jäädään seurailemaan kuinka karitsointi etenee. Kuulen lähestyvän auton äänen huokaisen jo toisen kerran tälle aamulle. Vaimohan se sieltä tulee. Huikkaan sen lampolan ovelle ja nopea tilanneraportointi. Hän menee vaihtamaan vaatteet ja antaa samalla karitsalle maitoa.

Vaimo huikkaa ovelta: onko vielä kiire? Ei ole, ensimmäinen tuli ja emo hoitaa hyvin. Samassa kuulen kuinka kanat riehaantuu, kun vaimo on viemässä niille jo apetta. Seurailemme edelleen, kun uuhi aloittaa seuraavan karitsan ponnistukset. Hetkenpäästä meillä on kaksi pirteää karitsaa lampolassa. Vaimo on ehtinyt antaa kanoille ruuat ja vedet. Kyselee ovella tiannetietoja. Jälkeisistä ei ole tietoakaan tulisitko pitämään kiinni. Liukkaria käteen kyynärpäitä myöden ja käsi sisään. Kaikki tuntuu olevan tulleet joten annamme emon hoitaa uusia tulokkaita. Vaimo menee lämmittämään vettä jotta saan käteni pestyä kaiken mailman eritteistä.

Vilkaisen sivusilmällä kelloa. Voi rähmän näppylät, minun pitäisi olla jo matkalla pellolle. Nopeaakin nopeampi vaatteiden vaihto ja kuoriutuminen eritteistä. Puhelin korvalle ja soitto traktori miehelle, että nyt kyllä myöhästyn, samalla laitan kärryä auton perään. Onneksi muillakin on aikaa muutoksiin. Vaimo alkaa kastelemaan kasvihuonetta. Kurvailen pieniä teitä omissa ajatuksissani ja ajan vielä tutuilla teillä harhaan (kuin noloa). Eikä riitä, että ajan kerran harhaan, vaan ajan risteyksen ohi kolme kertaa ennen, kun tajuan kääntyä. Olihan sinne tallin seinustalle kerääntynyt jo useampi kylän ukko nauramaan edestakas ajavaa yhdistelmää. En jaksa puolustella itseäni muuten kuin toteamalla olevani jotenkin omissa ajatuksissani tänään.  Heinää kärryyn ja nokka kohti kotia.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Läpsystä taas vaihto, vaimo lähtee hakemaan vanhempaa lasta hoidosta. Pienempi on vielä päiväunilla, joten keitän kahvit. Samalla laitan karitsoiden maidot lämpenemään. Siemailen kahvia ja juttelen pienelle seuralaiselle laatikossa. Tuntuu jo paljon virkeämmältä mutta palautetaan muiden joukkoon vasta huomenna. Maitokannu kainaloon ja karitsoille maidot. Samalla vien kaikille heinät ja kanalasta käyn hakemassa muutaman munan kun vanhat rouvat munii puolenpäivän jälkeen.

Nuoremmalle välipalan valmistukseen ja hetken päästä kuulenkin hänen heräävän. Olen syöttämässä kun vaimo ja vanhempi lapseni tulevat kotiin. Saan aina niin ihanan tulohalin. Juttelemme samalla millainen päivä on ollut päiväkodissa. Puhelin soi ihanan kamalalla sorsan raakunnalla. Samalla muistan, että on naapurin isännän kauppapäivä. Hyppään autoon kurvailen naapurin pihaan ja lähdemme kaupoille. Vaimo jää lasten kanssa.

Kun taas palaan kotiin on iltapala-aika tai mulle ja vaimolle aamupala. Lapset iltapesulle ja nukkumaan. Vaimo ottaa teekupin minä kahvikupin ja menemme portaille katsomaan auringonlaskua. Kauniin hetken hiljaisuuden rikkoo vain eläinten äänet. Taivaalta katse laskeutuu edessä olevaan peltoon. Kaunis vaalean vihreä nuori heinä odottaa syöjää. Kysyn varovasti tuleeko tänään telkkarista jotain katsottavaa. Vaimo katsoo hiljaa minuun, katsoo kelloa, katsoo peltoa ja vastaa vain uusintoja.

Katson häntä ihaillen ja kysyn siirrettäisiinkö sitten laidunta. Saan velmun hymyn ja vastauksen on se nyt mukavanpaa kuin aurinkoisena päivänä. Tässä hommassa olemme jo niin hyvä tiimi, ettei paljoa tarvise puhua. Minä hoidan pylväiden poiston ja uudelleen laiton. Vaimo kerää aitalangat ja laittaa paikoilleen.

Vielä iltaruokinta kaikille eläimille ja virrat takaisin laitumelle. Samalla kuulostellaan olisiko ensi yönä poikimisia tiedossa. Hiukan levottoman oloisesti yksi uuhista käyttäytyy, joten pitää yön aikana vielä käydä lampolassa. Nyt kuitenkin jalat kuljettavat jääkaapille. Ohimennen tulen vilkasseeksi kelloa joka näyttää 22:30. Ja pohdin:

Eihän tässä ole mitään järkeä!

Nyt ei ainakaan kun lopetan tämän kirjoittamisen kello on 1:11.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

4 vuotiaan ensimmäiset kuvat

Tervetuloa seuraamaan miltä meidän mailma näyttää 4 vuotiaan silmin. Joissain kuvissa saattaa esiintyä sormi mutta se kuuluu asiaan.

 

 

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: SH

Tässä on meidän kuvaaja ilman rajoja.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Lampaat pääsivät pieneen tarhaan opettamaan karitsoita aitalankoihin.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Toi kyykkijä on mun isä joka tuijottelee lampaita, ettei ne luikahda karkuun.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Käytiin ostamassa valmiita taimia varmuuden vuoksi kun isä epäilee omien taimien onnistumista.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Kasvihuoneessa on vielä porakone kun se on vähän kesken.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Tuolla se isä vielä jotain ruuvailee.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Vedenkeräyspönttö on päässyt vähän kuivahtamaan.

DSCN0327
Kuvaaja: MH

Äiti ja minä. Äiti kokeili mun kameraa.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Tossa talossa me asutaan.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Pituus ei ole esteenä ottaa mielenkiintoisia kuvia. Iskä näkee tässä kuvassa jotain hienoa. Sehän on vaan autonikkuna.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Toi on taas mun iskä.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Mobedi jonka isä korjasi.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Mummi yrittää polttaa pajunjuuria.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Mummi on rakas.

Kuvaaja: LH 4v.
Kuvaaja: LH 4v.

Viisisataa kuvaa tuli ensimmäisenä päivänä. Iskä valikoi tänne muutamia teille näytettäväksi.

Iskä päivittelee mun kuvia tänne teidän nähtäväksi.

Mitä omavaraistelun kannalta olennaisia taitoja haluaisin hankkia?

Tässä on meidän top 10 joita haluamme oppia:
  1. Villiyrttejä haluaisin oppia käyttämään laajemmin.IMG_3693[1]
  2. Todella kapeasti osaan sieniäkin keräillä. Koulu ajoilta muistan, että lähdettiin metsään kirjan kanssa keräämään sieniä. Alkusanoissa oli tässä kirjassa: “Opettele kaikki myrkkysienet, kerää vain niitä sieniä jotka tunnet.” Juu en kerännyt.IMG_3692[1]
  3. Ravinteiden kierrätys. Haluaisin jo kuivikkeissa huomioida sen mitä pelto tarvitsee.IMG_3690[1]
  4. Kosteikko ja kuinka siitä saisi ravinnehuuhtoumia takasin peltoon. Saisiko siitä ravinnerikasta kasteluvettä puutarhaan?IMG_3694[1]
  5. Hevosen käyttöä pelto- ja metsätöissä. Haaveena on hevonen jolla olisi malttia toimia työhevosena. Tosin itseäkin pitäisi tässä asiassa kouluttaa ennen kun pilaan hevosen.
  6. Sähkö ja sen tuottaminen. Tämä menee enemmän tieto kuin taito puolelle. Taidot saa olla jollain muulla joka voisi toteuttaa laillisesti mun innovaatiot.
  7. Nestemäisten polttoaineiden valmistus omiin tarpeisiin.
  8. Kasvien käyttäminen maanparannukseen.
  9. Hyötykasvien kasvatus. Enemmän se, että jaksaisin kyykkiä poistamassa rikkaruohoja.
  10. Ajoitus!!! Aivan kaikessa on ajoitus joka on tärkeä niin niille kasveille jotka menee avomaahan kuin kasvihuoneeseen. Samoin poikima ajankohta jotta tulisi optimaalisesti uusille laitumille.

Tätä listaa kirjoittaessa ja omia tarpeita kirjoittaessa aloin pelkäämään sitä miten vaikealta tämä näyttää. Ei, tämä elämä ei vaadi näitä taitoja. Nämä taidot ovat minusta tällä hetkellä mielenkiintoisia. On monia taitoja jotka hallitsen/hallitsemme jotka on jo opittu.

Omavaraisuus on järkyttävän suuri asia.

Tuntuu helpolta ajatella, että minä ryhdyn nyt omavaraiseksi. Minusta ei vaan ole siihen muutokseen näin nopeasti.

Sehän tarkoittaisi sitä, että hyvästelisin kaiken, aivan kaiken. Heittäisin kaiken pois tai lahjoittaisin. Astuisin Aatamin asussa metsään ja alkaisin etsiä ruokaa. Jotakin suojaa jossa yöni viettäisin. Vettä pitäisi myös löytää juotavaksi ja peseytymiseen.

Olisiko sinusta jättämään pankkikorttisi, ajokorttisi, passisi, vaatteesi, puhelin, tietokone ja muu maallinen taakse?

Kaikki me ollaan kulutuksessa valmiiksi jo tietyllä tasolla. Joten kyseenalaistankin tämän kulutuksen tason.

Jokaisessa asiassa on olemassa nolla josta lähdetään ylöspäin. Tiedoissa on nolla josta lähdetään oppimaan koko ajan enemmän. Me emme kuitenkaan aloita taivaltamme kohdasta nolla kun puhutaan kulutuksesta. Voimme kuitenkin alkaa rajoittamaan kulutustamme. Samalla mennä lähemmäksi nollaa josta useat sukupolvet on yrittänyt nousta ylöspäin.IMG_3674[1]

Pienillä teoilla on merkitystä. Voitko tuottaa ruokaa pihalla, parvekkeella tai ikkunalaudalla? Tämä ruoka kulkee lautaselle lyhyemmän matkan kuin lähikaupan kasvikset. Nyt on myös tullut trendiksi kompostoida omassa keittiössä ruokahävikkiä. Näin saat ravinteet kiertoon ja roska-auto hakee vähemmän tai joissain tapauksissa harvemmin. Parempi olisi jos pystyy vaikuttamaan niin, että tyhjennys väli pitenee. Aatella oma pieni kiertokulku kulkematta minnekkään. Salaatti ottaa ja kupsahtaa siihen ikkunalaudalle. Laitat sen kompostiisi ja saat siitä multaa uudelle kasville.IMG_3691[1]

Käytetty on myös parempi ratkaisu kuin uusi.

Näissä on kuitenkin joissain tuotteissa vaa’assa muukin kuin uusi ja vanha. Valot esimerkiksi on haastavia ostaakko vanhan tekniikan rungon ja lisää uuden tekniikan lampun vai ostaako kokonaan uuden. Kulutusta kun tulee vielä tuotteen käytöstä. Voiko nurkassa olla hieno -50 luvun jääkaappi joka olisi egologinen? Tietenkin se ei välttämättä ole halpaa vaihdattaa siihen nykytekniikalla toimivaa moottoristoa. Kuitenkin on käytetty vähemmän uusia materiaaleja ja vähemmän mennyt materiaalia pois käytöstä.

Monessa valinnassa tulee vastaan samat asiat:

  1. Kestävyys
  2. Materiaali
  3. Uudelleen käyttö
  4. Ajattomuus
  5. Varaosat

Mitä kestävämpi jokin asia on sitä kauemmin se on käytössä.

Materiaalit vaikuttavat valmistuksen päästöihin ja jatko kierrätykseen.

Joidenkin tuotteiden kohdalla voi olla toinen käyttö tarkoitus sen jälkeen kun aika on mennyt ohi.

Jos tuote on muotoilultaan neutraali se miellyttää silmää pidempään.

Onko merkki tunnettu tai onko siinä käytetty osia joita saa tarvikkeina. Mitä vanhempi merkki sitä varmemmin valmistavat varaosia tuotteisiinsa.

Luonnon mukainen elämä ei ole rakettitiedettä. Pieni askelkin on jo eteenpäin.

Kirjoitankin vielä aloittelijan top 10 asiaa.
  1. Tutki maa jossa kasvatat. Esim. Onko sammalta? Jos on maa on savista tai muuten hapan. Muokkaa, kalkitse (reilusti) ja lannoita (paskaa).
  2. Kompostoi jotta saat ylijäämästäsi ravinteita takaisin kasvimaahan.
  3. Eläimet. Tutustu ensin mitä kaupunkisi/kuntasi vaatii, että voit ottaa eläimiä. Kaikki tuotantoeläimet vaativat tilatunnukset ja niille sopivat tilat. Rekistöröidy ajoissa eläinten pitäjäksi noin 1kk ennen eläinten tuloa.
  4. Selvitä miten eläinten lanta pitää käsitellä.
  5. Kylvä tai istuta jotain mitä tarvitset ja nauti kasvusta.
  6. Selvitä kuinka saat satosi säilöttyä myös talvella käytettäväksi.
  7. Erheistä on hyvä oppia kunhan intoa riittää.
  8. Haasta itsesi ajattelemaan. Voiko jonkin korjata ennemmin kuin ostaa uuden.
  9. Lähde lähimetsään ja tutustu mitä siellä kasvaa.
  10. Ole avoin ja kyseenalaista asioita joihin olemme jo tottuneet pitämään oikeina vaihtoehtoina.

Kaikki tämä omavaraisuus asia on niin monimuotoinen asia. Ei kannata aluksi ajatella, että nyt aloitan täysin omavaraisena. Se vaatii nykypäivänä niin paljon uhrauksia, että en suosittele sitä kenellekkään.

Pienillä askelilla ja itsellensä anteeksi antaen pääsee parhaimpaan tulokseen.

Yhteiskirjoituksessa mukan myös nämä mahtavat blogit:

Farmertobee

Omatupablogi

Maa-tuskat

Isontalo Blogi

Varmuusvara Kotiva(a)ra

 

www.omavaraisuus.org

Taimet multiin

Taimia on nyt laiteltu aluille. Uusia kokeilujakin on tehty.

Mielenkiintoisin kokeilu oli tomaatin viipaleet. Kylmä kaapin perukoilta löytyi valmiiksi viipaloituja tomaatteja joissa oli jo hiukan kasvustoa pinnassa. Laitettiin ne multa pedille ja päälle ripoteltiin multaa noin 3-5mm. Nyt ne on lähteneet aluille noin 10 vuorokautta myöhemmin.

IMG_3674[1]

Tästä kokeilusta innostuneena pohdin samaa kokeilua kurkulle. Kun siemeniä ostaessa unohdin täysin kurkun siementen oston.

IMG_3673[1]

Taitaa kuulua kaikkiin mun tekemisiin, että kaikki tehdään nurin kurin väärinpäin. Ulkona on vielä ihan liian kylmä ja tila loppuu kun taimet kasvaa. Kasvihuonekkin on tehtävien listalla kesällä.

Nyt kuitenkin kun ovat hyvin lähteneet aluille on aika siirtää ne viileämpiin oloihin. Joten siirrän ne viileään eteiseen jossa on noin 12-20 astetta. Tällä takaan kasvun hidastumisen ja taimien vahvistumisen. Samalla lisää kestävyyttä tuleviin lämmön vaihteluihin.

Nyt ollaan aloitettu väliaikaisen kasvihuoneen kasaus. Taidan siitä tehdä ihan kuva sarja postauksen tulevaisuudessa.

Nyt on laitettu tälläinen lista siemeniä:

-Bitonto F1 Pensas tomaatti, avomaalle

-Tiny Tim Kirsikka tomaatti, avomaalle (oli vain 7 siementä)

-Boy O Boy Samettikukka ryhmä, houkuttelee pölyttäjiä

-Calmar Jäävuori salaatti

-Flurry Lehtisalaatti, ajateltiin jättää pieniin ruukkuihin joita voi sitten kantaa sisälle syöntiin.

-Naapurin chilin siemenetkin laitettiin.

Tänä vuonna olin yllättävän maltillinen siemen hyllyn edessä. Osittain varmaan johtuu siitä, että vaimo oli mukana. Kun yksin pääsen kaupoille niin tila loppuu jo silloin kun istutan niitä.

Kierrätys idea

Kevät tuli ja lumen alta paljastui talven aikana rikki menneitä juoma kuppeja. Johonkin noita voisi käyttää mutta mihin. Vein ne kopin nurkan taakse odottamaan innovaatiota. Tänään kävin kopissa ja näin paneelin pätkiä joille en ollut keksinyt käyttöä.

IMG_3664[1]

Tästä syntyi idea muninta pesästä. Nyt on ensimmäinen testissä ja hyvin on kelvannut.

IMG_3665[1]

Tarvitset:

-Nelikulmaisen tai pyöreän muovi astian.

-Kattoruuveja joissa prikka mukana.

-Pätkän panelia tai lautaa.

-Heinää tai olkea pehmikkeeksi.

Ruuvasin paneelin yhdellä ruuvilla kummastakin päästä ja pohjan läpi seinään. Koska astia oli halki laitoin siihen pienen puu palan jonka ruuvasin kumpaankin liepeeseen kiinni.

Hiljais eloa vai jotain muuta.

Pieni tauko tuli päivityksiin. On vain välillä pakko tehdä voimaannuttava tauko someiluun.

IMG_2581[1]

Nyt oli aika pitää taukoa somesta. Olen ollut kaksi vuotta kytkettynä koneeseen koulun ja opiskelun takia. Perhe on jäänyt vähemmälle, kun on täytynyt tehdä niin raportteja kuin tehtäviäkin. Tietokone ei ole ollut näin täysipäiväisesti läsnä elämässäni. Päivät on mennyt tiloilla ja yöt tietokoneen näytön valossa.

 

Olen ollut se “kiireinen vanhempi” jonka mailman on täyttänyt koulu, poikimiset ja jatkuva valppaus lähteä. Nyt huomaan kuinka se on syönyt minua. Ei meinannut jaksaa mitään. Akkujen lataus tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olen yrittänyt ottaa arjen pienistä iloista taas kaiken irti.

IMG_3657[1]

Kiireisestä vanhemmasta välittäväksi isäksi

Kevät tuntuu tulevan vaikka välillä tuntui, ettei lumet sula ikinä. Nyt olen nauttinut lasten kanssa tekemisestä. Ollaan tehty tiehen puroja,  jotta kuivuisi nopeammin ja kestäisi auton painon. Pieniä asioita yhdessä tehden ja toisiimme tutustuen.

Aina en ole ehtinyt antamaan aamu- tai iltahalia. Kun kello soi 4:30 ja aamukahvit katoaa kitusiin. Auto starttaa kohti uutta päivää ja aamuinen pimeys on vielä sorateiden yllä. Ilta saattaa joskus olla jo pitkällä kun auton nokkaa kääntyy takaisin kotiin. Saavun kotiin kun perhe nukkuu ja lähden ennen kun ovat heränneet. (Tästä kirjoitan tarkemmin jossain vaiheessa.)

Halit ovat olleet meille aina tärkeitä. Vaikka kotonakin on aamutoimet niin aamu halille on aina aikaa.

Voiko someen jäädä koukkuun?

Tunnustan. Ensimmäinen ilta ilman, että menin facebookkiin oli hyörimistä ja pyörimistä. Pohdin sängyllä pitäisikö ihan nopeasti käydä kurkkaamassa mitä sinne on tullut. Pysyin kovana ja en mennyt. Olinhan itselleni tehnyt tavoitteen olla viikko ilman somea. Jouduin sanomaan itselleni: some on tuonut sinulle pahan olon miksi menisit.

Mihin vapautunut aika on mennyt?

Suurin ja hienoin juttu on saunan siivous. Olen siitä niin iloinen kevät tuli. Ikkunoista poistettiin lisäeristeet ja tuli valoa. Tämä laittoikin aivot asentoon kevät siivous. Pihassa on vielä lumet joten tämä on oikea aika siivota.

Tietenkin on myös tullut projektien aikataulutusta ja joidenkin projektien jatkoa. Turhin on ehkä peräkärri projekti se on jäätyneenä maahan. Kuitenkin into jatkaa maalin poistoa on niin kova, että lapioin itselleni poteron, jotta pääsin sitä hiomaan. Maalit ja muut on jo valittuna mutta väri taitaa vaihtua.

Retkiä ihania pieniä retkiä tyttären kanssa. Kaupunki käynnin yhteyteen päätettiin tehdä retki jäätelölle. Oli postipakettia ja kaupassa käyntiä kuitenkin nimesimme sen jäätelö retkeksi. Kaikki muu tehtiin siinä sivussa. Puhuimme koko matkan jäätelöistä tämä pieni asia tuli suuren suureksi meille molemmille.

Käytiin myös ankka retkellä, joka oli auton käyttö huollossa. Värittelimme värityskuvaa kun tuli kinaa ankan jalkojen väristä. Autolle oli sovittu huolto ja tutulla oli ankkoja matkan varrella. Keskustelimme taas retken aiheesta koko matkan. Vaikka kävimme kahvilla ja mehulla oli tärkein ankan jalat.

Nyt on suunnitteilla metsä retki. Erimielisyyksiä on mitä metsässä syödään. Mielelläni grillaisin makkaraa, kun tytär haluaisi syödä perunaa.  Katsotaan miten meidän neuvotteluissa käy.

Meidän top 10 syytä omavaraisempaan elämään.

1. Aika ja sen käyttö

Talvella on aikaa mm. tuijottaa palavaa tulta, laskea pulkkamäkeä, miettiä tulevan kevään/kesän projekteja. Istuskellaan miettimässä mitä kannattaisi muuttaa ja miten ajatellen seuraavaa talvea. Kesällä tehdään projekteja ja viihdytetään kyläileviä sukulaisia / ystäviä. Koska suurin osa töistä tapahtuu oman tontin sisällä, on aikaa perheelle / lapsien seuraamiseen ja yhdessä tekemiseen.

2. Historia ja vastuu sekä tekemisen merkityksellisyys

Tila on ollut pitkään suvun hallussa, joka luo oman näkökulman asioiden tekemiseen. Edelliset sukupolvet ovat käyttäneet maata kekseliäästi ja monipuolisesti. Toki on nähtävissä myös metsäteollisuudelle tehtyjä hakkuita. Kun tila on monia vuosikymmeniä kokenut ja isäntiä nähnyt niin kaikki kehityksen vaiheet löytyy. Tämä on suvun paikka ja tulee sellaisena myös pysymään. Tämä ajattelu tuo tilan hoitoon useamman näkökulman ja ehdotuksia mihin suuntaan maita hoidetaan. Kukaan ei maista odota suuria tuloja, joten ympäristö muokkaantuu puistomaisempaan suuntaan.

3. Vapaus turvallisuus

Monen mielestä voi kuulostaa kliseeltä sanoa, että lasten on parempi ja turvallisempi kasvaa täällä. On meillä toki monia vaaroja joita ei kaupunkilapset koe tai joudu niihin. Eläimet nostavat tapaturmariskiä ja niiden vakavuutta. Lapset ovat tietoisia kuitenkin kiimojen aiheuttamasta hulluttelusta ja karitsoiden/vasikoiden tuovasta ylimääräisestä puolustautumisesta.

4. Ilo

Vaikka välillä tuntuu, että elo koettelee niin meillä on suuret ilot pienestä. Nyt kirjoittaessa katson kuinka kevät aurinko paistaa ja valkoiset hanget hohtaa auringossa. Pian hanget alkavat sulamaan ja keväiset purot valtaavat alan. Kevään kukat ja taimet heräävät eloon. Kesällä saa nauttia kuinka oman maan kasvikset kasvavat. Sysksyllä nautitaan vesisateesta ja sadon tuloksista. Ensilumi tulee joka vuosi verhoamaan kaiken syksyn harmaan ajan valkoiseen vaippaansa. Talven pulkkamäet, hiihtoretket ja muut talven riennot.

5. Ympäristön viihtyvyys / väljyys /maisema

Ennen kun täällä tontilla käytiin vain kesäisin, aina kevään ensimmäisiin hommiin kuului raivaussahan käynnistys ja pihan avartaminen. Nyt kun on asuttu muutava vuosi lampaiden ja vuohien kanssa niin ojan penkat ei enään kasva pajua niin ettei koko ojaa nää. Ja muutenkin puita/pusikoita tulee kaadettua polttopuiksi. Myös maisema muuttuu, kun eläimet putsaavat hakkuuaukeita ja villivadelmatkin ovat saaneet kyytiä. Kaiken kaikkiaan pihasta on tullut vähitellen selkeämpi, kun kaikki löytävät oman paikkansa; laitumet, marjapensaat, kasvihuone, varasto, lastenleikkipaikka yms.

6. Tuoreus / puhtaus / kestävyys

On se hieno, kun huomaat tomaattien loppuneen sisältä ja kävelet vain kasvihuoneesta hakemaan lisää. Ei tarvitse pohtia kauppareissu vaan montaa mahtavaa vihannesta, tuoreita munia ja maitoakin saa omasta pihasta. Tietää mitä kasvattamiseen on käytetty ja mistä mikin tulee. Tietysti kanoja on välillä haudottava lisää, taimia/siemeniä istutettava mutta se on myös ihan kivaa puuhaa. Lapsien ilmeet, kun pieniä pehmoisia tipuja tai karitsoita syntyy on näkemisen arvoisia. Kyllä tässä tietysti joutuu myös välillä teurastuspuuhiin mutta oman tilan liha on oman tilan lihaa, olkoon se sitten kanaa, kukkoa tai lammasta.

Ravinteiden kierrätys takaa kestävää kehitystä ja kasvua. Pellot ovat olleet vuokrattuna useamman vuoden ja lannoitettu keinotekoisilla lannotteilla, muokkaustakin on laiminlyöty. Tämä oli osa syynä eläimien ottoon jotta saamme lannoitetta omasta takaa. Lannalla on helppo saada peltoon humusta ja kuivalanta muokattuun maahan antaa voimaa kolme vuotta.

Ihmis Urean kierrätystä aijotaan vielä tehostaa jotta saadaan lyhyt kestoista super voimaa ilman muokkausta. Samalla saadaan tehtyä täsmä lannoitusta samalla tavalla kuin kemiallisilla lannotteilla.

Kun on kotona tai lähellä tuotettua ei tule niin paljon pakkaus jätettä.

7. Elämänlaatu

Kun asiaa miettii lapsen kannalta on turvallinen leikkipaikka ja ihania eläimiä, joiden tekemisiä voi seurailla, leikkiä niiden kanssa ja muutenkin olla melkein päivät vapaasti pihalla touhuumassa ja tekemässä. Eihän tämä kiireetöntä elämää ole, kun tekemistä riittää ja välillä vietetään unettomia öitä, kun karitsoinnit on käynnissä mutta tämä on meidän valinta ja tärkeintä on onnellinen perhe.

8. Helppous / huolettomuus

Eihän elämä maalla ole helppoa ja huoletonta mutta tämä on ehkä enemmänkin asenne kysymys. Kauppaan on matkaa noin 20km suuntaansa niin ei siellä viitsi joka päivä käydä. On jotenkin kuitenkin oppinut itse ja myös opettanut lapset siihen että jos jotain ei ole eikä sitä omalta tilalta tai naapureilta just nyt saa me pärjätään ilman. Kyllä voi sanoa et joskus raskaan päivän jälkeen olis vaan kiva röjähtää sohvalle ja tilata pitsa mutta aina voi sitten tehdä vaihtoehtoista esim. täytetyt letut, munakkaan tai lämpimät voi leivät saa tehtyä nopeasti ja pienellä vaivalla.

9. Vaihtotalous

Tämä ei ollut suunniteltua toimintaa kun tänne lähdettiin. Puskaradion levittyä ja naapureihin tutustuttua on virennyt monen moista vaihtotaloutta.

10. Raha

Kun kevät tulee ja lähtee siemen kaupoille. Kun astun sisälle ja näen siemen hyllyt meno on kuin olisi mennyt Tokion pörssiin. Mihin sijoitan, mikä antaa rahoilleni suurimman kasvun. Tulee tehtyä varmoja sijoituksia ja sitten niitä uhkarohkeita. Uhkarohkeisiin tulee sijotettua siemen määrällisesti enemmän. Jotta saisi edes pienen maistiaisen ja samalla opettelee sen kasvurytmiä. Vakaat ja varmat siemenet otetaan oman kulutuksen mukaan. Kun oppii tietämään kuinka monta tomaatin tainta tarvitaan omiin tarpeisiin ei tule enää yli lyöntejä.

Teimme yhteisen postauksen joten käykää lukemassa muiden ajatuksia:

kotiva(a)ra

farmer to bee

maa-tuskat

pihlajamaenkotitila

sininentupa

pienenpienitalo

Mukana on tietenkin omavaraisuus.org ja viisi hyvää syytä omavaraistella.