Eläimien talvi

Viimeaikoina on uutisoitu eläinten ulkona olemisesta. Ihminen on inhimillistänyt kohta kaikki luonnon eläimet. Lähellämme on kuusipeurakasvattaja, jolle oli ohikulkia soittanut ja kysynyt eikö ne ole talvella sisällä. Kuka ottaisi hirven olohuoneeseen? Paleleeko eläin, joka on päässyt tottumaan kylmenevään ilmaan.

Meillä eläimet saavat valita ulkoilakko vai nököttää sisällä. Tämä järjestely luo omat haasteensa. Suurin haaste on vesi, kuinka saada se pysymään sulana. Onnemme on nykyteknologia, jolla saadaan juomakupit pysymään sulana pienellä energia määrällä.IMG_3531[1]

Naudat saavat meillä suurimman vapauden kulkea miten tahtovat. Öisin ja kovalla tuiskulla ne kuluttavat sisätiloja, muuten ulkoilu koivikossa vie voiton. Järjestely on tehty työn keventämiseksi ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Lannanluontia on huomattavasti vähemmän, koska ulkoilevat paljon. Tulehduksia eikä muitakaan sairauksia ole eläimillä havaittu.

Lampaat ovat pienemmällä ulkoilutuksella. Edellytykset eläimen rakenteen kannalta olisivat hyvät talviulkoiluun. Syynä IMG_3563[1]suppeampaan ulkoiluun huono varautuminen ennen pakkasia. Suunnitelmissa oli tehdä lampaille vapaaulkoilu tarha. Pakkanen yllätti tarhan rakentajan lumettomuuden vuoksi routa pääsi nopeasti jäädyttämään pintamaan. Ensi kesälle on suunniteltu tarhan toteutus. Samalla tarhan paikka on talven aikana saatu logistisesti oikeaan paikkaan.  Syksyllä jos olisimme rakentaneet suunitellun tarhan se olisi ollut aivan väärässä paikassa.

Kanat ulkoilivat pitkälle joulukuuta. Kun viimeinenkin ulkoilija lopetti pihalle tulon laitoimme luukun kiinni. Talvella on kuitenkin tarjolla kahta eri lämpötilaa. Lämmin sisätila ja välimaasto IMG_2324[1]lämpötilalla oleva veranta. Sään lämmetessä osa on käynyt pienillä ulkoilu retkillä. Kuitenkin vain valvotuissa olosuhteissa, jottei jää ulos yöksi.

Haasteina olemme havainneet sähköaidan käytön ja sen toimimattomuuden. Lumi on mahtava eristäjä kovilla pakkasilla. Maadotusta ollaan jouduttu muokkaamaan paljon. Maadoituskentän reilun metrin mittaiset raudat olivat tänä talvena liian lyhyet. Maadoituksen parantamiseksi laitoimme maadoituksen likakaivoon, koska se pysyy sulana. Aitalangat vaihtuivat rautalankaan, joka johdattaa paremmin sähköä ja lumi haittaa vähemmän virrankulkua. Lampailla emme ajatelleet käyttää sähköä vaan puu-/risuaitaa. Villa kun luo hyvän eristimen. Kesällä olisi ongelmia, jos lampaat tottuisivat kulkemaan aitojen läpi. Nyt ne pysyvät kesäisin kahdessa langassa, joten aidan siirto on helppoa.

Ruokinnassa käytämme pyöröpaalattua säliö- esikuivattuaheinää ja pienpaalattua kuivaa heinää. Säilöntäaineella käsitelty heinä on kaikista raskanta käsitellä kylmissä olosuhteissa, koska ensin se pitää kirveellä pilkkoa. Kuivat heinät on huomattavasti helpompia käsitellä. Ruokimme sisälle ja ulos ulkoilualueilla oleviin ruokinta paikkoihin. Olemme toteuttaneet ruokinnan vapaalla heinällä, eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämän ruokinnan etuna on se ettei ruokinta paikoilla esiinny puskemista, joka voi aiheuttaa eläinten loukkaantumisia.

Kanojen ruokinnassa ei suuria muutoksia tapahdu. Juomakupit on jouduttu välitilasta siirtämään lämpöiselle puolelle jäätymisen vuoksi. Oviaukkoon on ripustettu vanhoja pyyhkeitä roikkumaan, jotta lämpöhukka olisi pienempi. Samalla pyyhkeet imevät itseensä osan kosteudesta, joka syntyy lämpötilojen vaihtelusta.

Keväälle on jo pitkälista muutoksia ja parannuksia. Viime vuonna lisäsimme jo rehujen varastointi tilaa. Tänä vuonna joudumme tekemään sitä vielä lisää. Haemme kanojen rehut suoraan myllyltä ja nyt pakkasilla totesimme, että varmuus varaston pitää olla suurempi. Mylly ei pyöri, jos on liikaa pakkasta. Tällä hetkellä varmuus puskuri on ollut kuuden viikon rehut. Se ei välttämättä riitä, jos tulee pitkä pakkasjakso.

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn “ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.

Voiko kaiken korjata onko se järkevää.

 

IMG_3551[1]Auton kanssa tuli hiukan haasteita. Ennen olisin ajanut sen huoltoon ja odottanut soitoa valmis hinta tämä. Nyt sitten rukkaset kouraan työkalut taskuun ja autoa purkamaan. Pakkasta on vain -17 astetta pöllyävä pakkaslumi tuo haasteita. Avaan konepellin vika on jossain puhaltimen lähettyvillä, koska sisälle ei tule edes lehmän henkäystä. Puhaltimen moottoria suojaa epämääräinen eristekangas. Kun sen saa sivuun, löytyy puhaltimenmootoria pitävät ruuvit ja sähköliitin. Näppejä palelee liitin on tiukasti kiinni joudun ottamaan rukkaset pois, jotta liitin aukeaa. Ruuvit auki ja liitin on irti niin sisälle katsomaan vikaa.

Tietokone auki ja katsomaan minkä osan voin vaihtaa. Koko möykyn saisi ostettua. Löydän myös pelkän moottorin, jossa lukee erittäin hankala vaihtaa. Tämä kummajainen purkaantuu yllättävän helposti siihen asti kun pitäisi “ropelli” saada irti. Lämmitän, sulatan, putsaan, hion, teen kaikkeni. Tajuan mitä tarkoittaa erittäin hankala vaihtaa. Pyöritän nyt tätä mootoria käsissäni. Muistan törmänneeni joskus foorumeilla, että hiilet voi olla loppu ja ne voi vaihtaa. Löydän nämä hiilet saan ne helposti pois ja tunnen olevani voittaja. Odottamaton ongelma on löytää nämä hiilet. Tätä ei tietenkään helpoita se asia, että mittaan ne noin mitalla. Soitan vaimolle mitat, kun on valmiiksi kaupungissa asiota hoitamassa. Ei niin suuria hiiliä ei ole missään. Uusinta mittaus paljastaa totuuden ne ovat pienemmät ja sopivat löytyvät. Nyt joudun tinaamaan ne kiinni ja taas homma toimii.

Kannustimena tähän urakkaan toimi raha. Liikkeessä huolto olisi maksanut 278€, koko puhallin itse vaihtaen 159€, pelkkä moottori 59€, pelkät hiilet 8€. Mielestäni toimin samalla ekologisemmin. Vähemmän muovia ja metallia meni roskiin. Uskon tämän ongelman tulevan vielä uudestaan eteen. Silloin tiedän jo mitä tehdä.

 

-Kaiken minkä ihminen on tehnyt voi korjata.-

Uutta luomassa.

Sivupohja vaihtui heti alkuun. Nyt pitäisi osata käyttää tätä monimutkaisempaa ohjelmaa.

Epävarmuus omista taidoista nostaa päätään. Se on varmaan jokaiselle tuttua. Epämukavuus alue on nyt saavutettu. Samalla on into tehdä tätä eteenpäin.

Voisin jatkaa loputtomiin oman pääni ristiriitaisten ajatusten kirjoittamista. Päädyn nyt siihen, että tämä riittäköön.

Kohti omavaraisuutta

Kun lapsiperhe päättää jättää kaupungin ja muuttaa maalle. Talo, johon perhe muutti on 1954 rakennettu torpparin talo. Sisälle ei tule vettä kuin kantamalla, viemäröintiä ei ole. Ulkosaunaan tulee vesi pumpulla ja lämmintä vettä saa puulämmitteisestä padasta. Talo lämmitetään puulla sekä yhdellä sähköpatterilla. Talossa on 75 neliötä, johon kuuluu kylmä eteinen, tupa, olohuone ja makuukammari. Tuvasta löytyy puuhella ja leivinuuni. Olohuoneessa pönttöuuni tuottaa tasaisen lämmön. Makuukammarissa kamina ja sähköpatteri.

 

Perhe on asunut tilalla kolmisen vuotta. Tänä aikana on syntynyt toinen lapsi. Emäntä on ollut hoitovapaalla ja isäntä opiskellut maatalousyrittäjäksi. Kodin, tilan ja eläinten hoito on jäänyt suurelta osalta emännän harteille. Suurempia kunnostustöitä, laidunten siirtoja ja projekteja on isäntä hoidellut viikonloppuisin ja iltaisin.

 

Omavaraisuus on aloitettu eläimistä ja pienestä puutarhasta. Kanat ovat olleet pisimpään ja tulleet myös tärkeimmiksi. Lampaat hoitavat ympäristöä ,tuottavat villaa ja lihaa. Naudat tuottaa lihaa ,maitoa ja lannoitetta. Lisäksi tilalla on kaneja ja kissoja. Kokeiltu on myös vuohia, fasaaneita, ankkoja ja hanhia. Kaikista näistä eläimistä tullaan kertomaan tarkemmin hyvistä ja huonoista puolista.

 

Kylmää arkea.

Kylmää arkea.

 

Herätys sunnuntai aamuun ilman herätyskelloa. Pirtsakka pakkanen toivottaa hyvää huomenta -23. Puita puuhellaan, kattila levylle, aamupuuron valmistus alkaa. Kello näyttää aikaa kuudeen ja seitsemän välillä. Lapset ja vaimo vielä nukkuvat on hetki omaa aikaa. Ulkonakaan ei kuulu muita ääniä kuin pakkasen pauke puissa. Aamukahvin laitan tippumaan nautin kupposen. Rupean herättelemään perhettä aamupalalle. Lasten kanssa aloitetaan syömään, emäntä lähtee eläinsuojille aamukiertoa hoitamaan.

 

Pönttöuuniin puita lämpöä tuottamaan. Emäntä laittaa saunalla padan alle tulet. Ulkokupit ovat jäässä, joten aamu toimet kestävät normaalia pidempään. Emäntä pääsee syömään puuroa, kun lapset jo leikkivät. Toinen lapsista haluaa syödä myös äidin kanssa aamupalan. Joululoma on lopuillaan, joten vanhemman lapsen tarhatavaroita ruvetaan keräilemään reppuun.

 

Puita kannetaan sisälle selkä vääränä. Samalla pohtii jo ensitalvea ja metsään on kova kaipuu. Kunhan pakkaseen tottuu pitää lähteä metsään keräämään ensivuoden polttopuita. Runkoja on jo nurin valmiiksi pitäisi vain laittaa kasoihin. Keväällä ne ajetaan kartanolle ja pilkotaan kuivumaan.

 

Omavaraistalous ja vaihtotalous

Omavaraistalous ja vaihtotalous

Omavaraisuus on vaikea sana ja vielä vaikeampi toteuttaa. En tule pääsemään täysin omavaraiseksi koskaan. En sitä edes tavoittele. Vaihtotalous antaa enemmän vapautta kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Se sopii jo paljon paremmin. Voi olla että nyt teen uuden sana hirviön välillinenvaihtotalous. Ajattelen sen niin että myyn tuotteeni ja ostan myymäni tuotteen rahoilla hyödykkeen jota tarvitsen. Tähän pääsee jo todella helposti.

 

Omavaraisessataloudessa vaatteet, ruoka, polttoaine, liikkumisväline, lääkkeet ja pesuaineet valmistetaan tai kerätään itse. Valitettavasti en halua täysin erkaantua yhteiskunnasta enkä voi tehdä sitä lapsilleni.

 

Vaihtotaloudessa voin vaihtaa tarvitsemani tuotteen omaan tuotteeseen. Ajatus on hieno mutta apteekissa harvemmin kananmunat käyvät maksusta. Onneksi meillä on aktiivisia kyläläisiä jotka tekevät omia juttujaan. Kananmunilla saa vaikka chilejä naapurilta joka on niihin erikoistunut. Samalla hoituu sosiaaliset suhteet ja naapuriapu on tärkeää. Perunoilla, porkkanoilla, sipuleilla, herneillä millä vain voi lahjoa auttajaa tai toisin päin. Tiedämme mitä naapuri kasvattaa niin voimme poiketa hakemaan mitä tarvitaan. Vaihto ei aina osu samalle päivälle tai edes viikolle. Piikki on auki puolin jos toisin.

 

Välillinenvaihtotalous myyn valmistamani/tuottamani tuotteen ja menen ostamaan naapurilta perunat. Helpoin toteuttaa ja tästä se kaikki alkaa.

 

Tällä matkalla tulee monia virheitä tehtyä. Samalla myös onnistuu ja sehän maistuu makealta. Kaikkea ei tarvitse osata heti. Pitää antaa aikaa itselleen oppia ja tottua. Totuttaminen on tärkeässä asemessa siinä, että jaksaa. Pienellä panoksella kun aloittaa niin voi myöhemmin korottaa.

 

Kasvien kasvatus on yllättävän monimutkaista. Itsellä oli tästä virheellinen kuva. Ajattelin laittaa siemenet multiin ja odottaa. Mitä unohdin? Unohdin katsoa koska siemen pitää laittaa purkkiin, jotta saan sen ulos oikeaan aikaan. Monia lajeja kasvattaessa on huhtikuussa todellinen purkkimeri. Siemenhyllyt kun saapuvat tammi- helmikuun aikana myymälöihin tulee siemen sokeus. Tulee ostettua liikaa aivan liikaa. Nyt olen antanut itselleni vapauden ostaa osan taimina. Kuitenkin suosin näissä lähellä tuotettuja taimia mieluiten naapurilta. Aina se ei ole mahdollista, joten joutuu menemään taimistoon. Siellä se hulluus vasta riistäytyykin käsistä. Hienosti laitetut hyvin hoidetut kasvit huutavat päästä mukaan. Kuitenkin kotona odottaa rajalliset tilat johon ne pitäisi mahtua. Mahtuuhan ne taimina mutta kun kasvavat niin eihän sinne kasvihuoneeseen enää mahdu niitä hoitamaan.

 

Eläimet sitovat ympärivuoden ja rutiinit helpottaa hoitamista. Yksi eläinlaji vuodessa on kohtuullinen tilan kasvu aika. Uutta lajia ei kannata ostaa kymmen päistä laumaa. Vaikka lajit tuntuisivat olevan lähellä toisiaan on jokaisella lajilla oma hienosäätö ruokinnassa ja hoidossa. Eläinten tilat kannattaa aina mitoittaa yli tarpeiden. Suositus neliöt joita voi lukea Evirasta on tehty suurille tiloille. Pienillä tiloilla kannattaa kertoa tilan tarve viidellä. Tiloista tulee silloin helpompi hoitoiset ja miellyttävät. Tulee houkutuksia myös eläimien yli hankintaan. Vastaan tulee rescue eläimiä tai suuria halpoja laumoja. Tein näihin pitävän päätöksen ensimmäisen rescuen jälkeen. Älä osta säälistä, älä osta alennuksesta. Tilat pitää olla ensin valmiina ennen eläinten hankintaa. Kesällä voi tulla illuusio, että on tilaa ja aikaa ottaa lisää eläimiä. Älä luota tähän ota vaikka kaikki eläimet sisätiloihin, joissa niiden pitäisi olla talvi harkitse vielä tämänkin jälkeen.