Omavaraistalous ja vaihtotalous

Omavaraistalous ja vaihtotalous

Omavaraisuus on vaikea sana ja vielä vaikeampi toteuttaa. En tule pääsemään täysin omavaraiseksi koskaan. En sitä edes tavoittele. Vaihtotalous antaa enemmän vapautta kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Se sopii jo paljon paremmin. Voi olla että nyt teen uuden sana hirviön välillinenvaihtotalous. Ajattelen sen niin että myyn tuotteeni ja ostan myymäni tuotteen rahoilla hyödykkeen jota tarvitsen. Tähän pääsee jo todella helposti.

 

Omavaraisessataloudessa vaatteet, ruoka, polttoaine, liikkumisväline, lääkkeet ja pesuaineet valmistetaan tai kerätään itse. Valitettavasti en halua täysin erkaantua yhteiskunnasta enkä voi tehdä sitä lapsilleni.

 

Vaihtotaloudessa voin vaihtaa tarvitsemani tuotteen omaan tuotteeseen. Ajatus on hieno mutta apteekissa harvemmin kananmunat käyvät maksusta. Onneksi meillä on aktiivisia kyläläisiä jotka tekevät omia juttujaan. Kananmunilla saa vaikka chilejä naapurilta joka on niihin erikoistunut. Samalla hoituu sosiaaliset suhteet ja naapuriapu on tärkeää. Perunoilla, porkkanoilla, sipuleilla, herneillä millä vain voi lahjoa auttajaa tai toisin päin. Tiedämme mitä naapuri kasvattaa niin voimme poiketa hakemaan mitä tarvitaan. Vaihto ei aina osu samalle päivälle tai edes viikolle. Piikki on auki puolin jos toisin.

 

Välillinenvaihtotalous myyn valmistamani/tuottamani tuotteen ja menen ostamaan naapurilta perunat. Helpoin toteuttaa ja tästä se kaikki alkaa.

 

Tällä matkalla tulee monia virheitä tehtyä. Samalla myös onnistuu ja sehän maistuu makealta. Kaikkea ei tarvitse osata heti. Pitää antaa aikaa itselleen oppia ja tottua. Totuttaminen on tärkeässä asemessa siinä, että jaksaa. Pienellä panoksella kun aloittaa niin voi myöhemmin korottaa.

 

Kasvien kasvatus on yllättävän monimutkaista. Itsellä oli tästä virheellinen kuva. Ajattelin laittaa siemenet multiin ja odottaa. Mitä unohdin? Unohdin katsoa koska siemen pitää laittaa purkkiin, jotta saan sen ulos oikeaan aikaan. Monia lajeja kasvattaessa on huhtikuussa todellinen purkkimeri. Siemenhyllyt kun saapuvat tammi- helmikuun aikana myymälöihin tulee siemen sokeus. Tulee ostettua liikaa aivan liikaa. Nyt olen antanut itselleni vapauden ostaa osan taimina. Kuitenkin suosin näissä lähellä tuotettuja taimia mieluiten naapurilta. Aina se ei ole mahdollista, joten joutuu menemään taimistoon. Siellä se hulluus vasta riistäytyykin käsistä. Hienosti laitetut hyvin hoidetut kasvit huutavat päästä mukaan. Kuitenkin kotona odottaa rajalliset tilat johon ne pitäisi mahtua. Mahtuuhan ne taimina mutta kun kasvavat niin eihän sinne kasvihuoneeseen enää mahdu niitä hoitamaan.

 

Eläimet sitovat ympärivuoden ja rutiinit helpottaa hoitamista. Yksi eläinlaji vuodessa on kohtuullinen tilan kasvu aika. Uutta lajia ei kannata ostaa kymmen päistä laumaa. Vaikka lajit tuntuisivat olevan lähellä toisiaan on jokaisella lajilla oma hienosäätö ruokinnassa ja hoidossa. Eläinten tilat kannattaa aina mitoittaa yli tarpeiden. Suositus neliöt joita voi lukea Evirasta on tehty suurille tiloille. Pienillä tiloilla kannattaa kertoa tilan tarve viidellä. Tiloista tulee silloin helpompi hoitoiset ja miellyttävät. Tulee houkutuksia myös eläimien yli hankintaan. Vastaan tulee rescue eläimiä tai suuria halpoja laumoja. Tein näihin pitävän päätöksen ensimmäisen rescuen jälkeen. Älä osta säälistä, älä osta alennuksesta. Tilat pitää olla ensin valmiina ennen eläinten hankintaa. Kesällä voi tulla illuusio, että on tilaa ja aikaa ottaa lisää eläimiä. Älä luota tähän ota vaikka kaikki eläimet sisätiloihin, joissa niiden pitäisi olla talvi harkitse vielä tämänkin jälkeen.