Raparperipiirakka marjoilla

Raparperipiirakka (marjoilla)

piirakkavuoallinen, halkaisija n. 25-28 cm, pellillisen tekemiseen kerro kahdella.
1 pkt Kauramurotaikinaa (400 g)
TAI piirakkapohja itse tehden:
2 munaa
dl sokeria
dl kaurahiutaleita
dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl juoksevaa margariinia tai voita (50 g)
1 dl kermaviiliä, jogurttia, kermaa tai piimää
Voiteluun:
juoksevaa margariinia tai voita
Kaurahiutaleita
Päälle:
4-5 dl raparperia viipaleina ja/tai marjoja
(1 dl rusinoita + 3 rkl rommia)
Kauratosca-kuorrutus:
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl kaneli
dl Kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
½ dl maitoa
Lisäksi:
1 tlk kermaviiliä
200 g mascarpone- tai tuorejuustoa
vaniljasokeria
hunajaa

Valmistusohje

Ota kauramurotaikina sulamaan tai valmista piirakkapohja itse.

Jos teet pohjan itse, vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Lisää kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.

Lisää jäähtynyt sulatettu rasva ja kermaviili/jogurtti/kerma/piimä ja sekoita tasaiseksi.

Levitä sulanut tai itse tehty taikina voidellulle ja kaurahiutaleilla leivitetylle piirakkavuoalle.

Kuori raparperit, viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi (voi sokeroida ja antaa sokerin imeytyä tunnin) ja levitä viipaleet piirakalle tasaiseksi kerrokseksi.

Tässä piirakassa on raparperia dl, mustikoita 1dl ja 2 omenaa.
Tässä piirakassa on raparperia 5 dl, mustikoita 1 dl ja 2 omenaa.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia.

(Mikäli lisäät piirakkaan maukkaita rommirusinoita, imeytä rusinoita yön yli rommissa tai mielellään vähintään tunnin ajan.)

Valmista pohjan paistumisen aikana kauratosca: sulata voi kattilassa, lisää sokeri, kaneli, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot sekä lopuksi maito. Anna kiehahtaa vain hetki ja ota kattila pois levyltä.

Toska levitetty päälle ja uuniin.
Toska levitetty päälle ja uuniin.

 

Ripottele puolikypsälle piirakalle halutessasi rommirusinoita. Levitä lopuksi päälle kauratosca ja jatka paistamista uunin keskitasolla n. 10–15 minuuttia, kunnes tosca saa kauniin värin. Tarjoile kermaviili-tuorejuustoseoksen kanssa.

Valmis piirakka. Tämän voi syödä näin tai jäätelön, vanilia kastikkeen tai
Valmis piirakka. Tämän voi syödä näin tai jäätelön, vanilia kastikkeen tai tuorejuusto tahnan kanssa.

VINKKI: Raparperin joukkoon voi laittaa mustikoita, omenaa, mansikoita tai mitä ikinä keksit.

Kanoilla käytävää kaupankäyntiä.

Meiltä myydään välillä eläimiä ja tietenkin joudutaan myös välillä ostamaankin.

Jonkun mielestä voin olla aivan hirveä kauppakumppani. Tieto ja tiedot ovat kaupankäynnissä minulle kaikki kaikessa. Tästä syystä joskus joutuu ajelemaan useita satoja kilometrejä. Eläinkaupassa läpinäkyvyys ja jäljitettävyys on tärkeää.

Kanoja menee ja tulee milloin mitenkin. Nyt meille tuli lisäystä laumaan 20 Hy-line brown kanasen verran. Kauppaa käytiin Puurinkanalan kanssa Kouvolassa.

Kuitenkin juuri ennen hakua näin ilmoituksen myytävistä kanoista lähempänä. Hinta oli myös alhaisempi. Hienoa vähemmän ajoa halvempi hinta jes nyt natsasi näitä mä haluan. Yhteyttä myyjään myyjä oli innoissaan, että nyt tulee tilaus. Erehdyin kuitenkin kysymään kanojen rotua, myyjä ei tiennyt. Epäili niiden olevan erästä jo vähän harvinaisempaa tuotantokana rotua. Tästä innostuneena kyselin kanojen lähtö tilaa. Tätä tietoa en saanut. Valkoiset kanat kun ei kiinnostanut ilmoitin, etten niitä ota. Seuraavana päivänä tämä myyjä ilmoitti, että nyt olisi ruskeita kanoja myytävänä. Nyt olin jo huolissani kanakauppojen tilasta. Ilmoitin kauniisti meidän auto on jo lähtenyt hakemaan kanoja muualta.

Voiko puhua jo kana tehtailusta?

Palataanpa tähän Puurinkanalaan. Tosi mahtava kasvattamo joka antaa mukaan salmonella testauksesta dokumentin ja vaikka on pakannut kanat valmiiksi tarkastaa kanat ennen autoon laittoa. Meidän kuormassa yksi kana vaihtui pienuuden vuoksi. Tästä minä tykkään.

Olen kanoja kuljetellut ennenkin myös toisille. Kanat toimitetaan yleensä suoraan kasvattamosta tilaajalle kulkematta meidän tilan kautta. On myös muutama parvi tullut meille parinpäivän odotukseen. Tällöin niille valmistetaan karanteeni tilat jotka ei ole meidän kanojen kanssa missään tekemisissä. Sama käytäntö on myös tilalle tulevilla kanoilla. Parin viikon seuranta ennen laumaan laittoa.

IMG_0338[1]

Tähän mennessä kanoilla ei ole ollut kalkkijalkoja tai muitakaan ongelmia. Tämän takia haluan aina olla varma mistä kanat tulevat.

Jos pitäisi joku lista kanan ostajalle tehdä:

  1. Tarkista jalat jos valkoista möhnää voi olla kalkkijalka.
  2. Käy hakemassa tilalta.
  3. Vältä välittäjiä jotka eivät kerro mistä kasvattamosta ovat.
  4. Puhaltele peräaukon sulkia ja katso onko sotkuiset tai pientä elämää.
  5. Ostaja ei tee koskaan tyhmää kysymystä ja jos siihen ei tule järkevää vastausta epäile.

Kesä kanan ottajan huomioita:

  1. Ilmoitus Maaseutusihteerille.
  2. Mitä kanoille tapahtuu kun tulee syksy.
  3. Varmista, että on joku joka pystyy tappamaan kanan jos sairaus tai onnettomuus kohtaa kanan. En ole sitä mieltä, että jokaisen pitäisi pystyä tappamaan kärsivä kana vaan varautumaan siihen.
  4. Kanat vievät aikaa ja sitovat kotiin. Ruokinta ja vedet täytyy hoitaa.
  5. Pohdi kuinka hoidat lannan. Tämä on tullut taajamassa monelle yllätyksenä, että ruoka tulee läpi eikä kaikki ole siinä kananmunan muodossa.

Hauskoja hetkiä kaikille kanailijoille.

Iloista kesää kaikille.

“Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla”

Tiimarin sedästä omavaraistumaan.

Entisellä ja nykyisellä elämällä on suuri ero. Omaperäisyys on aina viehättänyt minua monessakin muodossa. Jotenkin en ole koskaan löytänyt sitä muottia johon kuulun ja pursuan aina niistä yli. Elin aivan mahtavaa aikaa silloin kun olin Tiimarin palveluksessa. Tapasin ja tutustuin aivan huikeisiin ihmisiin. Rakastin ratkoa asiakkaiden ongelmiaan niin arjessa, juhlassa, sisustuksessa ja askartelussa. Tunsin välillä olevani väärässä paikassa “miesmyyjä rintaliivikaupassa” tuo lainaus on se olotila. Menen asiakkaalta kysymään voinko auttaa? Vastaus: Kyllä, pyydä tuo nais myyjä tänne. Se sattui, samalla päätin, että opettelen jokaisen tuotteen toiminnan ja testaan. Jopa sen shamppanja vispilän.

Tilpestä ja hööristä puun mailmaan

Pääsin tutustumaan mahtavaan ajatusmailmaan yritysmailmassa. Pääsin käymään tehtaalla joka valmistaa puisia huonekaluja ja ajattelee ekologisesti. Yhteisen taipaleen aikana luopuu lämmitysöljystä ja alkaa puristaa omasta purusta pellettejä lämmitykseensä. Suunnittelee uusia innovaatioita puusta. Kyseenalaistaa metallin tarpeellisuuden myös rakentamisessa.

Puusta pitkälle

Maatalous alkaa kiinnostamaan kun järvisuomea on kiertänyt ja nähnyt mahtavia koteja. Onko se hienoin kuitenkaan se kiiltävävalkoinen, onko se kuitenkin lämmin punamultamaali. Kesäisin pidin tukikohtanani reissuillani suvun tilaa. Syy oli, ettei lomaa ollut ja sukulaisia oli mukava nähdä.

Kotiuduin näihin kesän maisemiin ja syksyllä kotiin paluu tuntui haikealta. Olinko enemmän kotona punaisessa mökissä jossa ei ole vessaa, kuin harmaassa omakotitalossa kaupungissa. Puolisolle aloin ehdottaa muuttoa pimeyteen tähtien alle. Esikoista odottaessaan sanoi, että muutetaan ja kokeillaan. Meni kuitenkin puolitoista vuotta, että uskoin.

Sovinkohan tähänkään muottiin?

Omavaraisuus oli helppo sana kun meille sitä hoettiin.

Nyt olen ehtinyt sanaan perehtymään ja huomannut kuinka iso kakku on. Vaikka kuinka haluaisin toteuttaa kaikki ropellihattu jutut törmään omavarauteen. Onko minulla omasta maasta rautaa? ei ole… En siis pysty omavaraisesti toteuttamaan.

Olen tosissani kaupunkilainen ja hyppäsin maatalous kouluun. Sehän nyt oli monelle ihan liika. Nyt kun olen tiloja pyörinyt ja kyseenalaistanut lähes kaiken kahden vuoden ajan. On aika seisoa selkäsuorana ja olla juuri sitä mitä on.

Niin tässä piti kirjoitella jotain omavaraisuuden ja omaperäisyyden väliltä. Haluan olla kumpaakin mahdollisimman paljon.

Normaaliahan on jakaa makuuhuone rakkaan lemmikin kanssa. Meillä tämä lemmikki vaihtelee tipusta karitsaan. Vasikka ei vielä ole päässyt sisälle. Makuuhuoneesta on otettu peitot ja tyynyt kainaloon, jotta voi nukkua vieressä.

Tämä matka on kesken ja jotenkin minun normaali voi olla omaperäistä mutten sitä enää itse näe. Tämän postauksen olisi pitänyt tehdä joku sukulaisista.

Tärkeintä ei ole se paljonko sinulla on rahaa, vaan kuinka paljon elämää rakastat.

 

Samasta aiheesta:

http://farmertobee.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://maa-tuskat.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://sininentupa.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://epamoderniperhe.blogspot.fi/2016/05/omavaraisuuden-ja-omaperaisyyden-rajalla.html

http://www.omavaraisuus.org/#!Ruokaa-ajatuksille-omavaraisuuden-omaperäisyydestä/jmpkf/5740b65e0cf28f6d2bcf9e58