Blogi

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn “ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.

2 kommenttia

  • Myy

    Ihminen, joka ei asu maalla, eikä ole siellä koskaan asunutkaan, ajattelee että talvella siellä pirtissä istutaan “puhdetöitä” tehden, koska lehmät on tiineenä, karja muutenkin sisällä, puutarha ja pellot lumihankien alla jne…. ja se kevät/kesä ja syksy ovat niitä kiireisiä aikoja… mutta ehkä tämä ajattelu on peräisin kirjallisuudesta ja elokuvista… ehkä se ei olekaan näin. Enää nykyisin.

    • Isäntä

      Helpompi aika eläimien suhteen on kesä. Silloin ne on laitumella ja syövät mitä löytävät. Ainoastaan veden saantia täytyy tarkastella. Talvella ne ovat osa sisällä ja rehut pitää niille tarjoilla, myös niille ulkoileville. Lehmä vaikka on tiine tuottaa maitoa siihen asti kun laitetaan umpeen noin kuukausi ennen poikimista. Kyllä siellä lypsyllä on käyty ympäri vuoden. Syksy on kiireisin aika silloin ja nykyään. Sato pitäisi korjata jotta selviää talvesta. Siihen tarvitaan poutasää jotta sato myös säilyy. Luonto äidin kanssa käydään silloin kilpasille.