Omavaraisuuden paine joka vie eteenpäin

Luin tuossa päiväkodin pihalla Ylen tekemän jutun kun olin etuajassa. Peilasin tekstin sisältöä päässäni tietysti myös omavaraisuuteen. Mieleeni tuli heti omavaraisuus suunitelma, joka tehtiin vuoden alussa. Siinä siis tuli kerrottua mitä aikoo tehdä ja seurattiin sitten kuinka onnistutaan tai ei onnistuta. Tämä loi sellaisen paineen, että oli onnistuttava ja ei tullut enää siirrettyä sinne jonnekkin.

Ylen uutiseen linkki vaaleat tekstit on lainattu täältä.

Aalto-yliopiston markkinoinnin laitoksen professori ja liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämispalveluita tarjoavan Aalto EE:n toimitusjohtaja Pekka Mattila sanoo, että meille syntyy ennen kaikkea median kautta kovia paineita toimia oikein.

– Me tiedämme, miten kuuluu vastata, koska haluamme aina esittää hyvää kansalaista. Haluaisimme oikeasti olla sellainen. Siksi alamme vastata ihan eri tavalla.

Tällainen tapa toimia näkyy Mattilan mukaan aluksi kaikessa käyttäytymiseen ja arvoihin liittyvässä, kuten vaikkapa vähäpäästöisissä autoissa. Puhumme ostavamme seuraavaksi hydridiauton, mutta ostamme kuitenkin vielä tämän kerran dieselin.

Nyt tilanne on se, että seuraan mediaa, sosiaalista mediaa ja luon itse blogin kautta jotain siltä väliltä. Näin olen itse, itseni kannustin ja ohjaaja. Kun kirjoitan joitain suunnitelmia luon itselleni paineen niiden toteuttamiseen. Samalla muiden medioiden kautta tiedän mitä minulta taas odotetaan, kun puhutaan omavaraisuudesta. Tiedän tai luulen mitä minulta haluttaisiin kysyä, joten yritän tarjota niihin vastauksia ja samalla taas joudun kehittymään ja kehittämään omavaraisuuttani.

Mattila tietää, että muutos noudattelee tiettyä kaavaa. Esimerkiksi kaikissa arvo- ja asennetutkimuksissa ihmiset sanovat ensin tekevänsä jotakin. Sanomisesta edetään sitten siihen, että vähitellen kokeillaan ja kokeilua jatketaan. Lopulta tavasta tulee rutiini ja uusi normaali.

Meillä oli jo joitain kokeiluita muuttunut normaaliksi ennen kuin blogia aloimme pitämään. Niistä on hirveän vaikea kirjoittaa, koska ei näe niissä mitään outoa tai erilaista joka olisi mainitsemisen arvoista. Nyt yritänkin jo vähän raa’assa vaiheessa aloittaa kirjoittamaan, jotta se ei ehtisi muuttumaan normaaliksi ja sitä myöden tavaksi jota ei enää näe arjessa.

Muutoksen onnistuminen vaatii riittävästi ryhmäpainetta. Professori ottaa esimerkkinä koirankakkapussit, joita aluksi vain harva käytti, vaikka olisi pitänyt. Nyt kakan keräämättä jättäminen toisten nähden koetaan jo noloksi.

On olemassa tiettyjä henkilöitä, jotka osaa tiputtaa maanpinnalle kun kertoo jostain jota on saavuttanut. Sieltä kaivetaan se suurennuslasi ja näpäytetään, että onhan teillä vielä sitä tai tätä kaupallista. Välillä se vie maton jalkojen alta mutta sitten tulee se perkele, pakkohan tuokin kohta on huomioida ja keksiä keino siihenkin. En siis tarvitse ryhmää ihan yksikin henkilö riittää.

Ihmisellä voi olla menossa useita kulutuskäyttäytymisen muutoksia eri vaiheissaan samaan aikaan. Kun yksi muutos saavuttaa vaiheen, jossa siitä tulee uusi normaali, luodaan uutta painetta heti lisää.

Meilläkin on ruuan suhteenkin monta eri tasoa. Maitoa saadaan itseltä mutta vielä kun sen saisi jonain päivänä tehtyä voiksikin. Lihaa on kasvatettu kaneista, kukoista. lampaista ja nyt nautojen vuoro. Muniakin tulee kanalasta. Purkitimme nyt naudan lihaa, jotta säilytys ei kuluttaisi energiaa. Heikko kohtamme on tällä hetkellä kasvikset ja niiden säilöntään asti saaminen. Toki kesällä hetki päästään nykyiselläkin tasolla mutta syksy ja talvi, ehei.

– Nyt ei enää riitä, että ostat luomua, vaan pitää ostaa luomua, joka tulee läheltä. Aina löytyy se seuraava taso. Ja aina löytyy niitä mallisuoriutujia, jotka ovat vielä parempia ja täydellisempiä kuin me olemme.

Tämä esiintyy minulla tällä hetkellä sato kateutena. Vaikka kuinka tiedän, että on henkilöitä jotka ovat keskittyneet juurikin pelkästään kasvisten tuottamiseen perheelleen niin se kateus. He ovat ottaneet ihan eri suunnan lähestyä omavaraisuuttaan kuin me mutta tämä on vahvuus, koska hän on kulkenut ne kuopat jota minun pitää varoa, kun lähden sille tielle. Saan niitä kultaisia neuvoja miten kannattaa asiat hoitaa ja tehdä. Näitä kuoppia yritän merkkailla blogin välityksellä vastavuoroisesti muille. Omassa toiminnassa taas huomaan, ettei enää riitä se, että on omaa lihaa. Nyt se pitäisi saada vielä säilymään niin ettei se kuluttaisi ulkopuolista energiaa. Toki teetimme säilykkeet nyt ulkopuolisella. Sillä rahalla olisi monta sähkölaskua maksettu, mutta se on ideologiaa.

Esimerkiksi tuore IPCC:n ilmastoraportti on saanut monet sosiaalisessa mediassa painimaan siitä, kehtaavatko he enää tänä talvena lentää perinteiselle lomamatkalleen maapallon toiselle puolelle.

Pitäisi tuota ilmastoakin varmaan ajatella, kun katsoo kahta edellistä kesää. Tiedän, että rahdin päästöjen osuus vaikka banaanille on ihan minimaalinen murunen. Se laiva tupruttelee kuitenkin valtavasti saastetta taivaan tuuliin. Lentokoneet ovat myös suuria päästöjen aiheuttajia.

Hirmuisiin saastutus lukuihin en pääse vaikka kuinka vanhalla kalustolla hoitaisin perheeni kuljetukset ja kasvimaan käännön.

Edelleen tulen ostamaan banaania kaupasta ja tilailemaan joitain tarvikkeita netin ihmeellisestä mailmasta. Tulen edelleen lentämään jos sille tulee tarvetta.

– Olen ihan varma, että tuo raportti kiihdyttää tiettyä käyttäytymisen muutosta, oli se sitten lihansyöntiä, lentämistä tai jotakin muuta, Professori Pekka Mattila sanoo.

Omavaraisuus blogeja on tullut muutaman vuoden aikana paljon. Samalla on myös syntynyt keskustelua ja pääsee näkemään, että asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Epäilen, että nämä blogit kannustaa kokeilemaan edes pientä puutarha palsta viljelyä. Niitä pieniä askelia joista tulee normaalia ja kun onnistuu niin se palkitsee.