Mitä nykyaikainen omavaraisuus oikeasti on?

Sosiaalinen media ja muutkin mediat on myllyttänyt syksyn ajan omavaraistelioita. Jotenkin tuntuu, että siihen on tullut joku kiiltokuva kuva. Siellä ne mökissään istuu, kutovat sukkia ja kuokkivat perunat kellariin. Mitään muutahan ne ei ehdi sitten tekemäänkään. Onko sinulla tälläinen kuva?

Tässä olen viimeaikoina tutustunut muihinkin omavaraistelijoihin. Monelta olen kuullut, että tämä on tullutkin reitiksi yrittäjyyteen. Ikää on tullut jo jonkin verran, töitä on tullut tehtyä ja aloja katsottua. Sitten on tullut perhettä ja talo, ne normaalit kuviot. Raha on kuitenkin tuonut ahdistusta. Jotkut on jo kokeillut yrittäjyyttä tai ovat edelleen yrittäjiä. Kuitenkin on tullut ajatuksia ruuan kasvattamisesta ja puutarhan hoidosta.

Tekeekö omavaraistelia kuitenkin vain varmuusvarastoa sille jos kaikki ei menekkään putkeen?

Ajatus, että perhe nipistää kaikista kuluista ja vetää laskut minimiin. Elää pienellä rahalla ja harkitsee moneen kertaan kaikki hankinnat. Kasvattaa ruokaa pöytään ja alkaa laskelmoivasti hankkia tarvikkeita mitä tulee tarvitsemaan viljelyssä ja/tai yritystoiminnassa. Pienillä, hitailla liikkeillä lähtee kohti yrittäjyyttä. Yritystoiminnan aloittaminen on aina riskialtista. Ruuan suhteen perhe on turvattu ainakin osittain. Tästä vakaasta pohjasta, kun alkaa ponnistella yrittäjyyden taipaleella ei ne eurottomat kuukaudet tunnu niin pahalta. Synnyttääkö tämä ilmiö siis tulevaisuudessa vahvoja yrittäjiä ja yrityksiä.

Luoviksikin on ihmiset heittäytyneet tällä tiellä. Mikäs siinä kun on vain taivas rajana ja kaikkea ei ole keksitty. Jotkut hamuavat menneisiin menetelmiin ja hyödyntävät vanhoja taitoja. Näillä on mahdollisuus työllistää itsensä muita kouluttaen. Koulutuksia tosissaan järjestellään eri tiloilla ympäri suomea. Valikoimaa on vaikka mitä teurastus, betonista pihakoristeita, hevosella peltotyöt ja paljon muuta. Voi kuitenkin olla, että joillakin se asiakaskuntakin on omavaraistelioita ja hyötyvät näistä hurjasti. Joillekkin kaupunkilaisille se on pala historiaa, jonka pääsee elämään ja kokemaan. Voiko siis olla, että tämä outokin joukko tuokin jotain unohdettua ja tärkeää toistenkin elämään.

Omavaraistelia voi olla myös väärin ymmärretty. Syy siihen on niinkin yksinkertainen, ettei kertakaikkiaan pysty aikatauluttaa suunnitelmiaan. Pienellä budjetilla, kun jotain alkaa tekemään ei koskaan voi olla varma, koska se valmistuu. Toinen syy on se, ettei ole varma tuleeko se toteutumaankaan. Ei vaan voi kertoa suunnitelmaansa, jos se meneekin karille ja on siihen pettynyt. Sitten tullaan kysymään no koskas se nyt sitten alkaa, valmistuu, hankitaan? Niin sehän nyt sitten kumottiin suunnitelma vaiheessa kannattamattomaksi tai jokin muu syy. Kuka meistä nyt oikeasti jaksaa ruotia niitä, jotka on jo unohdettu sinne pöytälaatikkoon. Onhan sekin voimia vievää, kun pää täyttyy suunnitelmista teet kuukausia laskelmia punnitset hyvät ja huonot puolet. Sitten se vaan heitetään pois kannattamattomana.

Yksinäinentie kulkea vain haaveet mukanaan.

Suunnitelmien pihtaus luo yksinäisyyden tunteen mutta samalla säästää itseään jälkipuheilta. Jotenkin sitä oppii puhumaan ympäripyöreitä ja jaaritella sanomatta sanaakaan. Sillä moni puhuukin vain niistä asioista, jotka on jo saavutettu. Haavelinnaan on vaikea päästää lähintäkään ystävää. Tietenkin sitä haluaa jakaa ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kuitenkin pelkää sitä epäonnistumista ja sen tuomaa puhetta. Erakoituminen on omanlainen suojakeino.

Erakko joka on sosiaalisen aallon harjalla.

Läheisille näyttäydytään eristäytyneinä korpimökin asukkaina kuitenkin sosiaalinen verkosto vie ne vapaat hetket. Kaikki ei siis ole sitä miltä päälle näyttää. Tietokone aikaan voi olla pitkiä keskusteluita pitkin yötä ja suunnitella yhteistyötä. Samalla päivisin täytyy pitää suhteita yllä mahdollisille yhteistyö, talkoo ja tulonhankkimiskanaviin. Voi siis olla päiviä, ettei näe kuin oman perheen mutta on ollut yhteydessä kymmeniin ihmisiin. Tehnyt sitä näkymätöntä työtä, joka joskus näkyy tai sitten ei. Kyllä sitä tulee kaiken maailman talkoita, jotka voivat auttaa tulevaisuudessa. Tämä on sitä sosiaalista kanssakäymistä, jota tarvitaan perustaksi ihan normaalissakin elämässä. Voisikin kutsua omavaraista piilo sosiaaliseksi.