Blogi

Eläimien talvi

Viimeaikoina on uutisoitu eläinten ulkona olemisesta. Ihminen on inhimillistänyt kohta kaikki luonnon eläimet. Lähellämme on kuusipeurakasvattaja, jolle oli ohikulkia soittanut ja kysynyt eikö ne ole talvella sisällä. Kuka ottaisi hirven olohuoneeseen? Paleleeko eläin, joka on päässyt tottumaan kylmenevään ilmaan.

Meillä eläimet saavat valita ulkoilakko vai nököttää sisällä. Tämä järjestely luo omat haasteensa. Suurin haaste on vesi, kuinka saada se pysymään sulana. Onnemme on nykyteknologia, jolla saadaan juomakupit pysymään sulana pienellä energia määrällä.IMG_3531[1]

Naudat saavat meillä suurimman vapauden kulkea miten tahtovat. Öisin ja kovalla tuiskulla ne kuluttavat sisätiloja, muuten ulkoilu koivikossa vie voiton. Järjestely on tehty työn keventämiseksi ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Lannanluontia on huomattavasti vähemmän, koska ulkoilevat paljon. Tulehduksia eikä muitakaan sairauksia ole eläimillä havaittu.

Lampaat ovat pienemmällä ulkoilutuksella. Edellytykset eläimen rakenteen kannalta olisivat hyvät talviulkoiluun. Syynä IMG_3563[1]suppeampaan ulkoiluun huono varautuminen ennen pakkasia. Suunnitelmissa oli tehdä lampaille vapaaulkoilu tarha. Pakkanen yllätti tarhan rakentajan lumettomuuden vuoksi routa pääsi nopeasti jäädyttämään pintamaan. Ensi kesälle on suunniteltu tarhan toteutus. Samalla tarhan paikka on talven aikana saatu logistisesti oikeaan paikkaan.  Syksyllä jos olisimme rakentaneet suunitellun tarhan se olisi ollut aivan väärässä paikassa.

Kanat ulkoilivat pitkälle joulukuuta. Kun viimeinenkin ulkoilija lopetti pihalle tulon laitoimme luukun kiinni. Talvella on kuitenkin tarjolla kahta eri lämpötilaa. Lämmin sisätila ja välimaasto IMG_2324[1]lämpötilalla oleva veranta. Sään lämmetessä osa on käynyt pienillä ulkoilu retkillä. Kuitenkin vain valvotuissa olosuhteissa, jottei jää ulos yöksi.

Haasteina olemme havainneet sähköaidan käytön ja sen toimimattomuuden. Lumi on mahtava eristäjä kovilla pakkasilla. Maadotusta ollaan jouduttu muokkaamaan paljon. Maadoituskentän reilun metrin mittaiset raudat olivat tänä talvena liian lyhyet. Maadoituksen parantamiseksi laitoimme maadoituksen likakaivoon, koska se pysyy sulana. Aitalangat vaihtuivat rautalankaan, joka johdattaa paremmin sähköä ja lumi haittaa vähemmän virrankulkua. Lampailla emme ajatelleet käyttää sähköä vaan puu-/risuaitaa. Villa kun luo hyvän eristimen. Kesällä olisi ongelmia, jos lampaat tottuisivat kulkemaan aitojen läpi. Nyt ne pysyvät kesäisin kahdessa langassa, joten aidan siirto on helppoa.

Ruokinnassa käytämme pyöröpaalattua säliö- esikuivattuaheinää ja pienpaalattua kuivaa heinää. Säilöntäaineella käsitelty heinä on kaikista raskanta käsitellä kylmissä olosuhteissa, koska ensin se pitää kirveellä pilkkoa. Kuivat heinät on huomattavasti helpompia käsitellä. Ruokimme sisälle ja ulos ulkoilualueilla oleviin ruokinta paikkoihin. Olemme toteuttaneet ruokinnan vapaalla heinällä, eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämän ruokinnan etuna on se ettei ruokinta paikoilla esiinny puskemista, joka voi aiheuttaa eläinten loukkaantumisia.

Kanojen ruokinnassa ei suuria muutoksia tapahdu. Juomakupit on jouduttu välitilasta siirtämään lämpöiselle puolelle jäätymisen vuoksi. Oviaukkoon on ripustettu vanhoja pyyhkeitä roikkumaan, jotta lämpöhukka olisi pienempi. Samalla pyyhkeet imevät itseensä osan kosteudesta, joka syntyy lämpötilojen vaihtelusta.

Keväälle on jo pitkälista muutoksia ja parannuksia. Viime vuonna lisäsimme jo rehujen varastointi tilaa. Tänä vuonna joudumme tekemään sitä vielä lisää. Haemme kanojen rehut suoraan myllyltä ja nyt pakkasilla totesimme, että varmuus varaston pitää olla suurempi. Mylly ei pyöri, jos on liikaa pakkasta. Tällä hetkellä varmuus puskuri on ollut kuuden viikon rehut. Se ei välttämättä riitä, jos tulee pitkä pakkasjakso.

3 kommenttia

      • Myy

        Ruokatalouden omavaraisuus on aina kiinnostanut minua ja sen pitäisi kiinnostaa jokaista Suomalaista – me olemme liian riippuvaisia tuonnista. Pienenä maana (väestömäärällisesti) meillä ei ole varaa ostaa kaikkea ulkomailta. Energiaa eli öljyä on pakko ostaa, mutta monesta muusta voisimme tinkiä ja opetella käyttämään kotimaista vastaavaa tuotetta… nykyisin esimerkiksi lantun, turnipsin, nauriin käyttö on osittain unohtunut…. ja kehräämisen, karstaamisen ja kutomisen taidot hukattu… (tähän on ollut yksi syy se etteivät kangaspuut mahdu ihan joka koloon!) , eläinten pidosta seuraa myös että taljoja ja nahkoja tulee, mutta niitäkään ei osata aina hyödyntää, kun parkitsemista ei osata/ ymmärretä…
        Kyllä, minä olen aina tykännyt maalaiselämästä, vaikka olenkin hiukan arka isojen eläinten suhteen nyt kun pelkään tuota kaatumista (koska en pääse ylös). Mutta muuten juu, kyllä viihdyn maalla ihan yhtä hyvin kuin se kärpänen siellä sontaläjässä…. Monet käytännön asiat ovat kuitenkin tämän ikäisenä nykyisin helpompia taajama-oloissa mm peseytyminen, vessa-asiat yms….