Blogi, blogin imago, oma imago ja kuinka se vaikuttaa omiin päätöksiin

Kirjoitus on ehkä hiukan erilainen mitä yleensä kirjoitan.

Tiedän kirjoittavani omavaraisuus blogia

Tiedostan sen myös valinnoissani monessakin asiassa. Tämä on sitä imagon rakentamista. Välillä imago kuitenkin ohjaa enemmän päätöksen teossa kuin järki tai omat mieli teot.

Pohdin monia asioita ja päätöksiäni myös imagon kannalta. 

Vaikka olen kirjoittanut, ettei omavaraistelu estä mitään tekemästä se on ihan totta. Itselläni tämä imago on joidenkin tekemisien esteenä. En ala luettelemaan nyt kuitenkaan missä kaikissa tilanteissa on tullut käännyttyä takaisin, ettei tämä sovikkaan blogin kirjoittajan imagolle.

Kun kohtaan blogia lukevia ihmisiä

Jotkut on tulleet sanomaan, että siis oikeesti sä olet just sellainen kun oli kuvitellut. Niin no kirjoitan omasta elämästä eli en voi olla muuta.

Tämä on tosin välillä myös kiusallista. Kirjoitan kyllä tänne aika avoimesti mutta kuitenkin hiukan tiivistetyssä muodossa. Kun olen jotain kirjoittanut ja painanut tuolta, että julkaise, niin tyhjennän pääni kirjoituksen sisällöstä. Tapahtumat on kyllä mielessäni mutta aina en muista, että senkin olen jo kirjoittanut.

Vaikka en nyt ihan hurjasti ole mielestäni tänne naamaani jakanut niin hyvin ihmiset tunnistaa.  Saa jatkossakin tunnistaa ja tulla juttelemaan.

Ulkonäkö: No siinä ei ole kehumista mutta olen huomannut, että alkaa imagoon kuulua olla paskanen. Muoti blogia pitävällä voi olla paineita olla aina viimeisen päälle siisti. Sitä ei ole kun tuntuu, että jos laitan pyhävaatteet niin eihän mua kukaan tunne. (En minä itsekkään) Samalla olen huomannut, etten osaa ehkä kulkea ja liikkua niiden arvoisella tavalla vaan menen hiekkalaatikolle kuin muissakin vaatteissa. Kotona tämä voi hiukan harmittaa kun ottaa suorathuosut pois, hiekkaa ja kuraa on ympäriinsä.

Se BIG blään

Kun lähdin tähän asumiseen ja myöhemmin myös blogin kirjoittamiseen. Olin sitä mieltä, että hitot siitä mitä muut ajattelee siitä mitä mä teen. On myös muita jotka suunnittelevat maalle muuttoa ja omavaraistelua.

Ensin idea oli jollain tapaa auttaa muita päätöksen teossa ja rohkaista näyttää myös niitä kareja. Samalla kirjoitella vähän muistiin mitä on tapahtunut tai mitä sitä on joskus meinannut tämän olevan. Tietenkin haluaisin tämän olevan myös jonkun kasvutarina, jota ei vielä olekkaan tai sitten vain perheen kasvutarina.

Luin tietysti monia ohjeita kuinka blogi tehdään oikein ja mielenkiintoiseksi. Tärkein tai ainut oli jonka nyt muistan oli, että ole AITO. Tämä oli helppo toteuttaa ja sitä haluan toteuttaa jatkossakin.

Jossain oli myös, että kirjoitus virheet ei haittaa jos muuten on mielenkiintoinen. Toivon, että olen riittävän mielenkiintoinen lukihäiriöni kanssa. No joo olen tässä huomannut, että pikkuhiljaa pilkut on löytynyt jonnekkin. En aina ole ihan varma mutta… Yhdyssanat on vielä vähän (paljon) hukassa joitain tavailen ja muutan moneen kertaan ja varmasti niissä paljon virheitä.

Rohkeutta tämä vaatii ihan hurjasti ja mitä enemmän kirjoittaa niin sitä reunemmalle menee. Välillä keikkuu siinä kielekkeellä, että nyt kyllä pelottaa. Teksti on kuitenkin kaikkien arvioitavana ja kommentointi on sallittu ja spostiin tulee kritiikkiä.

Nyt kuitenkin juuri tämä brändi/imago omavarainen aito, niin minkäslaisen auton saan omistaa?

Tulikohan jossain kohti ammuttua omaan nilkkaan?

Tämä omavaraisen imago on jotain niin suurta, ettei se tunnu koskaan täyttyvän vaikka kuinka yrittää.

Kun ei mulla saisi olla edes sitä rahaa koska raha on jollekkin joskus tullut ei omavaraisesta toiminnasta. Joten en saisi ottaa rahaa vastaan jos myyn lampaan. Tälle ajattelu tavalle on jokin poliittinen termi. En siis jaksa ajatella, että on väärin ottaa lampaasta raha ja antaa se seuraavaksi autonropposen myyjälle. Enhän voi olettaa, että auton myyjä haluaa mun lampaan maksuksi.

Kun tämän kirjoitin tänne niin ehti tässä välissä tosiaan tulla auton vaihtokin. Se onnistui tällä kertaa puhtaasti vaihtokaupalla ja tuurilla. Tietysti se vei pitkän prosessin joka on vähän erikoista normaaleissa autokaupoissa. On kuitenkin totuttu nopeaan toimintaan.

Meiltä lähti vuosi sitten yksi romu pihasta joka piti vaihtua tulevaan maitohuoneeseen. Maitohuone vaan venyi ja venyi nyt alkoi syksy jo painaa päälle. Samalla autot hajosivat ja niiden korjaaminen olisi tullut kalliiksi. Päädyttiin vaihtamaan maitohuone autoon. No tästä päätöksestä meni kuukausi ennen kun vaihtaja sai vaihdettua itsellensä meille sopivan kulkuvälineen. Tästä pitkästä prosessista olen ennemmän kuin tyytyväinen.

Aidosti omavarainen ei voisi pitää tätä blogia. 

Eli olen antanut jo alussa itselleni anteeksi, jotain kun lähdettiin kohti omavaraisuutta.

A. Tästä maksetaan serverille

B. Tarvitsee internet yhteyden

C. Sähkö

D. Tietokone

E. Auto

F. …

Lista on loputon, joten en voi ottaa kovin monia omavaraisia ihmisiä kovin vakavasti varsinkaan jos ovat paljon sosiaalisessa mediassa.

Kannattaako ottaa kaikki vastaan mitä tarjotaan?

Olen huomannut, että ihmisillä on tarve lahjoittaa mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Joskus en kehdannut kieltäytyä lahjoituksesta nyt on kuitenkin tullut järki päähän ja pakko kieltäytyä tavaroista mistä ei ole mitään hyötyä.

Matkustaminen ja lomailu

Perustelen itselleni aina tarpeen ja sen mitä siitä saan.

Nyt aijon lähteä automatkalle. Reitti on jokseenkin avoin vielä muutamie pakollisia pisteitä sille on jo kuitenkin asetettu.

Lähden Suomesta niin, että olen 14.7.2018 Englannissa, josta lähdetään kohti Mongoliaa Turkin kautta. Mongoliasta pitäisi sitten hurauttaa Suomeen.

Tästä tulee lisää kun kaikki koukerot on kasassa ja hanskassa.

Nyt aloitan työstämään puoli vuotta kuvin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuitenkin tämä itseni luoma imago lyö minua joka hiton käänteessä päin naamaa.

 

 

 

 

 

Välillä haluaisin tämän saman uhon takaisin.

Nyt joudun välillä kasvua hidastamaan koska menen yli oman tarpeen. Sehän ei sovi kun on vain omavarainen eikä mikään tuottaja. Nämä rajat on välillä niin häilyviä ja raskaita, raadollisen suuria mun päässä,

Mitäs jos potkaisisinkin ison vaihteen päälle ja kasvaisin täysillä tuottajaksi asti. Investoisin isoihin tiloihin tekisin hommasta suurta. Näyttäisin niin itselleni kuin koko suomelle, ettei maaseutu ole kuolemassa minnekkään se vaatii vain hulluja.