Matokompostin kuulumisia ja miten niitten kanssa leikitään

On kulunut muutama hetki, kun viimeksi madoista kirjoitin.

Madot ovat edelleen ja voivat hyvin. Osa pääsi nyt “kesälaitumelle” isompaa urakkaa aloittelemaan. Tätä seurataan mielenkiinnolla kuinka jaksavat hommansa hoitaa.

Olemme kehittäneet nyt omasta mielestämme hyvän systeemin, joka toimii tai sitten ei.

Matojen kolmiportainen järjestelmä

  1. Madot ovat sisäkompostissa tuhoamassa ruokajätettä. Sisältäen kuoria, pilaantuneita ruokia ja muutenkin biojätettä.

2. Siirtyvät välikompostointiin, jossa tavara muuttuu mullan näköiseksi tavaraksi ja madot kasvaa.

3. Loppukompostointi, jossa saavat työstää heinää ja lantaa.

Monimutkaisempi selvitys

Madot siis tekee ensin töitä keittiökompostissa. Josta siirretään “jäähylle” toiseen astiaan ja siitä suurelle työmaalle.

Kippaamme ensimmäisen kompostin lajitteluastiaan, josta keräämme madot talteen noin suurinpiirtein. Eli ei ole hätää, vaikka eteenpäin menisi matoja. Kunhan tähän ensimmäiseen tulee jonkin ver ran “aikuisia” matoja. Nämä madot syövät meiltä tulevaa jätettä jonkin aikaa riippuen ihan viitseliäisyydestä. Kuitenkin noin kuukauden tai pidempään.

Kerätessä saa jäädä myös vanhaa pohjaa.

Kippoakaan ei pahemmin putsailla.

Pohjalle munakennot, pikkasen multaa ja heinää. Madot takaisin ja taas saa laittaa keittiön biojätettä.

2. Astia toimii väli ruokalana ja kasvu alustana

Vihreä astia on lajittelu keinu. Ensin siihen on kumottu tämä kakkos astia ja kerätty madot pieneen kippoon.

Multa joka tästä vaiheesta on tullut kumottiin kuljetus saaviin, jolla kuljetettiin multa kolmos vaiheeseen. Mullan joukossa on pieniä valkoisia “vauva” matoja ja saa jäädä aikuisiakin.

Ykkös vaiheen astia kumotaan keinuun ja kerätään isot madot pois. “Vauvat ja muutama iso siirtyvät tähän kakkos vaiheen kippoon.

“Vauva” madot jäävät siis tähän kasvamaan. Heitetään vähän maata päälle niin ei haise ja kosteus säilyy. Toki täällä on myös aikuisia, jotka tekevät lisää matoja.

Tämä vaihe kestää reilun kuukauden, koska matojen kasvu kestää munasta madoksi kaksi kuukautta. Meillä tosin ne on jo kuoriutunut, joten reilu kuukausi riittä siihen, että ovat kasvaneet punertaviksi “aikuisiksi”, jotka on helppo kerätä talteen.

Munia ja pieneniä matoja toki menee vaiheeseen kolme, joka ei haittaa vaan on toivottavaa.

3. Vaihe

Tämä mullalta näyttävä ja tuntuva aines viedään lavalle, jossa on lantaa ja heinää. Heinä on ollut meillä se ongelma joten toivotaan, että saisimme sen matojen avulla nopeammin katoamaan. Tässä mullassa on pieniä “vauva” matoja runsaasti ja muutamia”aikuisia” matoja. Näiden olisi tarkoitus syödä tämä parempaan muotoon. Samalla olisi toivottavaa, että myös lisääntyisivät. Näin ollen prosessi nopeutuisi ja saisimme hyvää lannoitetta nopeammin ja maahan pääsisi muuutama muokkaaja.

Lopputuotteena pitäisi olla mustaa ravinteikasta multaa. Hippuset mullassa on kananmunankuoria, joiden tarkoitus on olla kalkin lähde.

Jatkuvuus

Toki tässä on jokin verran tätä pyöritystä mutta matojen keräys välissä luo sen, että saamme uusia matoja. Matojen määrä vaikuttaa siihen kuinka nopeasti biojäte katoaa.

Kohta on mennyt puolivuotta matojen kanssa ja tämä nelihenkinen perhe on pistänyt kaikki kuoret tuonne kompostiin. Sanoisin siis, että todella tiiviiksi ne menee. On välillä näyttänyt, että enää ei mahdu mitään. Tässä puolessa vuodessa on tullut multaa 45 litraa. Toki vielä on kakkos vaiheessa vähän eli karkeasti 60 litraa. Ääriään myöten täynnä 45 litran astia on ollut useasti mutta sitten se vaan vajoaa ja taas mahtuu.

Nyt oli siis ensimmäinen kerta, kun jotain lähti ulos.

Portaat kuntoon

Vanhat portaat oli jo niin elähtäneet, että eivät olleet päässeet kuviin kuin lumen alla ollessaan.

Pohdittiin monia vaihtoehtoja

Mihin pitää päästä, mistä suunnasta niihin yleensä tullaan, mitä niillä tehdään ja laskutilaa milloin millekkin.

Ehdottomasti niistä on päästävä ylös ja alas helposti. Piha ja käyttö on muuttunut hiukan. Pehmeät kelit on muuttanut autojen parkkeerauksen talon taakse, joten kuljetaan talon päädystä auton ja kodin väliä.

Tunnemme sukumme ja itsemme. Portaat on istumista varten mitäpä muutakaan?!?! Olemme kantovedellä, joten vesiastiat on mahduttava laskemaan, kun avaa oven.

Meinasimme laittaa pienen tasanteen portaisiin johon olisi mahtunut tuoli, mutta siinä olisi tullut hiukan yksinäinen olo törröttää. Kun on tottunut istumaan suvun kanssa katsomassa kesäistä auringonlaskua.

Harva varmaan portaita tehdessä edes pohtii kuinka monta pehwaa siihen mahtuu.

Uurastuksesta muutama kuva

 

 

Emäntä kävi kaupassa ja poistin portaat. Arvatkaa oliko iloinen?

Kuormalava toimi yhden yön portaina. En edes viitsi laskea kuinka monta kertaa astuin tyhjään ja roikuin ovenkahvassa varpaat ilmassa, kun kuvittelin nopeasti kipaista vessaan. Ulkohuussin ihanuus ei ole niin ihanaa ilman portaita.

Portaiden viereen oli kasvanut heinäpato. Joka poistettiin ja samalla portaiden alta poistui hurjasti maata, jotta vesi kulkisi helposti pois talon luota.

Maan alta löytyi vanha porras kivi, joka ohjasi portaiden pituutta hiukan. Edellisiin portaisiin nähden portaat lyhenivät melkein metrin.

Piirrettiin kyllä paperille suuntaa mutta joutui sitä vähän viilaamaan 3D hahmotuksella.

Kaivettiin ja kaivettiin tilaa. Samalla otettin lisää apuviivoja hahmottamaan portaiden kokoa ja suuntaa. Punaista seinään, jotta säilyy varjossa portaiden alla jatkossakin.

Nuo kaksi kakkosnelosta oven alla on alkuperäisten portaiden kannakkeet, joita jokainen portaiden tekijä on hyödyntänyt tekiessään. Niin mekin.

Portaiden nousu on 17,5cm tämähän on ihan järkeenkäyvä luku eikö?

Ai niin sehän ei mene mitenkään tasan tuumamitoissa, joilla lankut on sahailtu. Se oli kuitenkin päähän pinttymä helposti kuljettavista portaista. Joku pitää mua nyt ehkä höyrähtäneenä mutta kuljin mitta taskussa kaupungilla ja mittasin portaisen syvyyksiä ja korkeuksia. Halusin helpot portaat kulkea. Kuljemme niistä kymmeniä kertoja päivässä, joten on mukavampi kulkea helppoja portaita.

Lisää palikoita. Teimme siis jokaiselle portaalle kulmajalan kakkosvitosen päälle kakkoskakkosesta. Samalla se toimii alimmanportaan lautojen tukena.

Maalari vauhdissa. Mittaus, leikkaus, maalaus joka sivulta ja kiinnitys.

Vanha petoni porras ei ihan ole linjassa mutta emme siirtäneet sitä saa jäädä muistoksi.

Porras tehtaallamme oli niin kiire, ettei paljoa kuvia ehtinyt ottaa. Ennen viimeisiä kiinnityksiä.

Huomenna pitäisi vielä kärrätä hiekkaa portaiden ympärille, jotta syksyllä ei olisi ihan liejuinen. Tuli siitä maata poistettua kahdentoista neliönalalta muutaman kymmenen sentin kerros. Nyt pitäisi vesien liikkua ilman lätäköitymistä.

Kun ulkoistaa perheen ja taukoja ei juuri pitele, niin sähkögrilli sirkkelin viereen. Samalla kun sahaa puita voi lämmittää ruuan koko perheelle.

Portaat ovat jo täynnä elämää. Tiedän ainakin kaksi tyttöä, jotka ovat tyytyväisiä portaisiin.

Pohdittiin, että laitetaan jiiriin tuosta kulmasta kun laudoituksen teko läheni katosi ajatus. Se jotenkin ei tuntunut sopivan vaan tällainen ladonta juttu ja suoralinja tuntui oikeammalta. Vähän ehkä “vanhemmalta” tai jokin siinä viehätti. Itselle noista portaista tulee nyt mieleen nurinpäin olevat perunalaatikot,eikä se mielenyhtymä tunnu huonolta.

Hiekan kärräys on muuten (edelleen) huomenna…

Metsän hoitoa erilaisesta näkökulmasta

Metsänhoito antaa monelle mielikuvan puun kasvattamisesta jossain muodossa.

Tämän vuoden tavoitteeni oli hoitaa puolenhahtaarin raivaus. Aikaisemmin olen tuon toisen puolen hetaarin jo hoitanut. En siis viitsi ahnehtia liian isoa palasta tehtäväksi. Tuo ensimmäinen puolihehtaaria on saanut aikaa ja rakkautta monin verroin enempi kuin mikään muu metsän alue. Testasin siinä omaa metsänhoitajan ajatusta ja kokeilin erinäisiä juttuja.

Marjametsä projekti joka on vienyt neljä vuotta tullakseen tuollaiseksi.

Tämä metsä on noin 20 vuotias istutettu mänty. Ajatus on pitää se valoa läpäisevänä ja helppona liikkua. Onnistumiseni mittari ei ole puut vaan aluskasvillisuus. Haluan hyötyä metsästä koko ajan, joten vaalin sen pohjaa haluan luoda hyvät olosuhteet mustikalle ja puolukalle. Pientä vesaa sieltä poistetaan, jotta ei kasva umpeen. Jätän pystyyn kaikkia puulajeja, koska kaikilla on tarkoituksensa. Lehtipuista tulee lehdistä lannoitetta ja humusta maahan. Mänty taas kasvaa niin, että vaikka sitä olisi paljon on pohja valoisa.

Lähetääs tuonne alas päin

Tämä on nyt projektina ja kasvaa rajusti haapaa. Se on hyvä puu oikeassa paikassa mutta ei täällä. Tykkään sen nopeasta kasvusta ja kuivumisesta polttopuuksi. Tämä alue on liian hankalakulkuinen, joten parempi poikkaista ennen kun pääsee liian isoksi. Puut kaadetaan ja kerätään pieniin nippuhin maatumaan.

Tervetuloa risukkoon täällä ei ole miellyttävä liikkua, kun kokoajan on joku risu tiellä. Teen tämän harvennuksen näin keväällä, jotta näen minne saisin kaatumaan. Kun lehti ennättää puuhun, on tuo vain vihreä seinä, jonka läpi ei näe mitään.

Oksin männyistä kuivia oksia samalla pois. Rantaan jätin vähän enemmän kuin syvemmälle, jotta rannassa ei alkaisi kasvaa pajua ihan hirmuisesti. Olen siis laiska enkä halua juosta joka vuosi sahailemassa jätin kuusia ja koivuja. Kuuset varjostavat hyvin kasvualustaa ja koivut imevät ravinteita.

Kuvassa näyttää karulta ja jopa aika hurjalta harvennukselta. Toinen kuva ylhäältä päin otettu on otettu, kun tämä harvennus oli jo tehty. Tässä kohdassa on hyvin lähtenyt männyt kasvuun ja välissä oli vain leppää ja muutamia pikku kuusia.

Rannasta ylöspäin otettu kuva.

Kyllä sitä puuta vielä jäi. Nyt ei erotu kuin runkoja mutta, kun koivu saa lehden niin alkaa näyttämään täydemmältä.

Mitä huomioin kaadoissa

Mänty oli aina voittaja paitsi vioittunut. Jos siis kiinni toisissaan kasvoi koivu ja mänty kaadoin koivun.

Syyt miksi kaadoin:

  • Kasvoi vanhan kannon kyljestä
  • Latva vioittunut
  • Lumi painanut maahan ja kasvoi vaakaan
  • Liian lähellä toista puuta
  • Haapa ja alle 10cm paksu

Syyt miksi jätin:

  • Terve
  • Iso
  • Tilaa kasvaa
  • Pienet kuuset

Kuusi sai jäädä, koska tässä on ollut kuusi metsä. Tulevaisuudessa kuvittelen, että tästä joskus joku kaataa männyt pois. Kun ne on kaadettu olisi valmiiksi tulossa elinvoimainen kuusimetsä. Tämä alue ei siis olisi hakkuun jälkeen autio kaikesta elävästä. Se olisi kestävä ja vahvempi kuin ostotaimista istutettu keinotekoinen metsä.

Yritän siis kuitenkin ajatella jonnekkin tulevaisuuteen, vaikka keskityn saamaan marjoja talven varalle pienillä päätöksilläni.

Luulen, että metsän pohja kasvillisuus kertoo kuinka hyvin se metsä voi. Toimillani en yritä nopeuttaa tai hidastaa sen kasvua. Luulen, että siihen vaikuttaa moni muu asia.

Metsä tarjoaa niin paljon

Metsät ovat mahtavia paikkoja. Sieltä löytyy marjoja ja sieniä. Sienet vaativat taas kasvaakseen maatuvaa puu ainesta, joten sinne on sitä joskus jätettäväkin. Ajattelen metsistä, että jos se on viihtyisä liikkua siitä on enemmän hyötyä. Joku varmaan sanoisi, että ylläpidän villien puiden puistoa. Tämä on juuri se ajatus, että metsänhoidossa nähdään ja kuullaan etupäässä ne puut.

Sitten on ne kaikki eläimet mitä se kätkee sisäänsä. Siellä ei todellakaan ole yksin on pientä inisijää, keskikokoista pomppijaa ja isoja önisijöitä.

Ei tarvise kuin katsoa minne astuu niin löytää merkkejä metsän elämästä.