Määrittämätön tuotanto suunta?

 

Joskus julkiset keskustelut ottaa päästä. En jaksa kääntää kaikkien päitä tai oikeastaan joidenkin pitäisi ottaa side pois silmiltä.

Otan nyt omalta osaltani kantaa asioihin joita yleistetään. Tuotamme nyt munia, villaa ja maitoa. Liha on sivutuote, jota tulee harvakseen.

Kuulen kuinka eläintuotanto vie peltotilaa ihmisille viljeltävältä ruualta. Tämä yleistys on todella rankka. Kyllä meilläkin eläimet syövät sitä heinää jota pellolla kasvaa. Tällä hetkellä syövät joko luonnonhoitopellolta tai suojavyöhyke peltojen tuotteita. Molemmat kuuluvat kemiallisen lannoituksen ulkopuolelle.

Sitten meillä syötetään kauraa perinteistä viljaa siis. Aivan kamalaa pellolle laitetaan kauraa kasvamaan ja syötetään eläimille. Näin se nähdään tietenkin miten muuten voisi eläimet saada kauraa. Meille tuleva kaura on viljelty joko siemenviljelyyn tai kaurahiutaleeksi. Kummassakin tuotannosta löytyy siihen kelpaamattomia jyviä. Kone lajittelee ne erilleen, koska koko on tuotantosuuntaan väärä. Nämä väärän kokoiset jyvät tulevat meille eläimien hyödynnettäväksi. Nyt meille tulee hernettä, joka on myös siemenviljelyyn tarkoitettu. Osa herneistä kuitenkin hajoaa kuljetuksessa ja korjauksessa, joten nämä tulevat eläimien hyödynnettäväksi.

Mikä tälle hukalle on toinen käyttökohde?

Erilaisia keinoja on ollut ja on käytössä tämän “hukan” hävittämiseen. Sitä on käytetty energian tuottamiseen ja kompostointiin. Hakkeen joukossa lämpöenergiaksi ja kompostoitu tai kynnetty peltoon. Peltolevitys on tietysti ollut paikoin hyvä muuttolinnuille.

Olisiko Luomu vaihtoehto?

Siinä on hyviä ja niitä miinus puolia. Olemme päättäneet, että emme ole musta valkoisia. Jos olisimme luomussa pitäisi meidän viljellä itse omilla pelloilla viljat ja heinät. Tämä menisi ajatus mailmassani väärään suuntaan. En haluaisi sitoa peltoalaa pelkästään eläimille tuotettavaan ruokaan. Nyt oma peltoala pysyy pienenä ja voidaan hyödyntää muille tulevaa hukkaa. Kuitenkin seuraamme luomussa tapahtuvia muutoksia tilntarve kokojen ja hyvinvoinnin osalta.

Eläinten tilat ja ulkoiluajat mitoitetaan luomun ajatusta käyttäen. Jollekkin joskus sanoin, että luomu tuo mitoituksen minimin. Tilamme on pieni ja laumat myös pieniä niin kaikkien tilojen pitää olla isommat kuin luomussa. Tämä siitä syystä, että voimme taata eläimille luonnonmukaisen käytöksen ja väljyyden.

Huomattavasti helpompi on työskennellä eläinten kanssa, kun niillä on tilaa väistää hoitajaa.

Kukaan ei ole osannut nimetä tälläistä tuotanto muotoa vielä. Kenellekkään ei ole muodostunut käsitettä tästä. Usein kysytään oletteko tavanomainen vai luomu. Mitäs tähän vastataan? No tavanomainen mutta erilainen. Ei vain ole kukaan keksinyt miten tälläinen nimetään ja rajataan.

Uskon, että Suomessa on monia tiloja jotka toimivat tällä väli alueella. Sen takia voidaan puhua myös puhtaasta ruuan tuotannosta.

Olisiko tämä sitten kestävää tuotantoa?

 

 

Eläinten ruuan kulutuksen vertailua

Pohdin eläinten ruuan kulutusta ja sen tuomaa hyötyä.

Nauta syö noin yhden pyöröpaalin 1 kuukaudessa. Joten neljä nautaa kuluttaa paalin viikossa. Ovat vapalla heinällä ja hukkaa tulee jonkin verran. Ruokinta jos olisi rajoitetumpaa voisi mennä vähemmän heinää eli tulla vähemmän hukkaa. Ne syö saman verran mutta heittelevät ja tallovat vähemmän.

 

Lammas syö noin yhden pyöröpaalin 7,5 kuukaudessa.  Meillä noin kolmekymmentä lammasta syö pyöröpaalin viikossa. Tästäkin tulee hurjasti hukkaa mutta lammas on ronkelimpi myös korsien suhteen, joten hukan määrää on hankalampi ruokinnalla vähentää.

Käytän laskelmassa lampaiden kulutusta, koska vuohien ollessa ei tullut eroteltua heinän menekkiä. Määräkin oli pienempi, joten isopaali olisi ehtinyt pilaantumaan. 

Vuohilla kulutus on samaa luokkaa lampaiden kanssa.

 

Vertailen nyt maidon tuotannon näkökulmasta.

 

Nauta joita meillä on nyt kyyttöjä tuottaa noin keskimäärin 10 litraa vuorokaudessa maitoa. Vuohi tuottaa noin 2-4 litraan maitoa vuorokaudessa. Sitten kun annetaan vasikan juoda emoa niin ihmisille jää 6 litraa vuorokaudessa. Vuohienkin annetaan imeä emoansa, joten siitä jää 1-2 litraa vuorokaudessa.

Jos haluamme saman määränmaitoa kummastakin eläinlajista.

Yksi nauta vastaa 3-6 vuohta. Naudoille on tavallista saada yksi vasikka. Vuohella tulee yleensä kaksoset. Joka vaikuttaa siihen kuinka paljon ihminen voi ottaa maitoa häiritsemättä kilien kasvua. Kuudella vuohella laskien on kuitenkin heinän kulutus vähäisempää kuin yhdellä naudalla. Paali kestää teoreettisella laskukaavalla 1.2 kuukautta. Tosin hukanmäärä voi olla enemmän.

Kuinka paljon tilaa nämä tarvitsevat.

Nauta tarvitsee tilaa 1 neliö elopainon 100 kiloa kohti eli 351-500 kiloinen eläin vaatii 5 neliötä. Lypsylehmällä tarve on 6 neliötä ei siis painon mukaan.

Vasikalle 1,5 neliötä lisää tilaa aina 100 kiloon asti. Lehmä vasikan kanssa 7,5 neliötä.

Vuohi tarvitsee tilaa 1,2 neliötä. Sitten jos lasketaan tila 6 vuohelle 7.2 neliötä.

Kilien kanssa oleva kuttu tarvitsee 2 neliötä tilaa. 6 vuohella kileineen on se 12 neliötä.

En suosittele suoraan käyttämään näitä lukuja jos eläimiä on vähän. Vaikka nämä ovat minimi mitat aina on myös taustalla lause. Eläimen on pystyttävä lajityypilliseen elämään. Tämä lause ei toteudu minimi mitoilla.

Eroavaisuuksia.

Vuohet joutuisi jokainen tekemään kilit kerran vuodessa.  Synnytyksiä tulisi näin kuusi vuodessa. Naudalla tulisi se yksi vuodessa.

Vuohilla on ollut tapana pitää tieheämpää aitaa joko verkkoa tai useampi lankaista aitaa. Laitumen perustus kustannusten hinta voi näin ollen kohota. Naudoilla voidaan mennä yhdellä tai kahdella langalla, jolloin se on myös nopea siirtää uudele lohkolle.

Sitten se toinen tuote.

Nyt puhutaan siis lihasta, koska mitään ei haaskata. Kilit kasvavat ja tulee aika teurastukselle. Normaalisti jotkut toimisivat että pukit syödään ja kutut jatkaa maidon tuottajaksi. Eli puolet olisi nyt pukkeja ja yhdestä pukista saadaan noin 6kg lihaa. Mennään laskukaavalla 6×6=36kg. Tämä määrä tietysti riittäisi monelle ja onhan se maukastakin. Tämä määrä on mahdollista joka vuosi ja kun kuttuja tulee lisää kertautuu se määräkin. Kuttu on valmis poikimaan noin vuoden iässä, joten on nopeammin lypsyssä.

Naudoilla tulee se yksi vasikka jolloin joko lihaa tulee tai ei tule. Riippuen tietysti mitä hakee. Kun lypsylehmäksi tulemiseen menee noin kaksivuotta ennen kun on ensimmäinen lypsy. Sonni menee yleensä lihoiksi, joka kasvaa emon alla noin 8 kuukauteen asti ei sen yli, koska tulee lisääntymiskykyiseksi. Tämä jässikkä painaa rodusta riippuen jo yli 300 kiloa, josta tulee siis noin 150 kiloa lihaa. Tällä lihamäärällä elää jo suurikin perhe. Liha määrä kuulostaa hurjalta mutta se voi olla kahden vuoden lihat, jos seuraavana vuonna tulee lehmä joka kasvatetaan lypsyyn.

Kivennäiset ja lisäravinteet.

Alkuperäisroduista puhuttaessa kummallakin kulutus on vähäistä. Nuolukiven muodossa on hyviä vaihtoehtoja. Niitä on myös hyvä vaihdella aina, kun loppuu niin toisenlainen kivi. Jos laumat on isoja, voidaan käyttää monia eri kiviä useammassa paikassa. On kuitenkin hyvä lukea mitä ne sisältää ja käykö kyseiselle lajille. Yleisesti käy mutta muun lisäruokinnan kanssa voi tulla jotain ainetta liikaa. Joten on hyvä lukea mitä ne sisältää ja laskea pitoisuuksia. Mitä vähemmän rehuissa on samoja aineita sitä vähemmän aiheuttaa ongelmia laskemisessa.

Lypsypaikka

Kummankin lypsypaikan voi toteutaa huokeasti tai ei niin huokeasti. Tämä riippuu ihan tasosta, jonka itse tekee. Molemmilla onnistuu käsinlypsy ja molemmille on koneellinen lypsykone olemassa.

Puolueettomuus ja tutkinta.

Puolueeton en ole tässä kirjoituksessa. Olen kallellaan nautoihin ihan omien valintojen johdosta. Neliö tiedot on haettu Eviran ja Pro Agrian vapaista tietokannoista.

Vuohissa maitorotuinen voisi lypsää enemmänkin. Nämä on meidän tilalla koettuja lukuja. Joten myös naudan maidon tuotanto on suurempaa lypsyroduilla. Tällä hetkellä siis molempien tuotos määrät on alakanttiin. Holstein rotuinen nauta pystyy tuottamaan maitoa 50 litraa vuorokaudessa. Se ei olisi ollut kuitenkaan sopiva vertailu rotu kotitarve tuotanto tarkoituksessa tehdylle vertailulle.

Veden kulutusta en tässä ruvennut laskemaan. Siitä en pysty antamaan läheskään tarkkaa lukemaa. Syynä omakaivo ilman vesimittaria ja juotto automaattikupeilla.

Paljonko meillä menee heinää?

Eläimet:

5 nauta eläintä.

noin 30 Lammasta.

Laskennallisesti pitäisi selvitä 80 pyöröpaalilla. Kuitenkin kevään mittaan tulee uusia luonnollisen lisääntymisen johdosta. Tämän takia emme tyydy tähän määrään vaan nostimme paalien määrän 120 paaliin. Näin saamme myös turvapuskurin keväälle ja pystymme ruokkimaan laitumelle kasvun alkuvaiheessa olevia ja imettäviä lampaita.

Onneksi olemme kuitenkin nyt siinä tilanteessa, että heinät on levällään eri paikoissa. Ensi vuosi mennään toisella systeemillä mutta palataan siihen sitten, kun heinänajo alkaa. Jätämme kuitenkin oven auki vanhaan järjestelmään.

 

 

 

Eläinlääkäri tykkää kun otetaan haasteita.

Remmiin on tullut uusi oppilas.

Jotkut projektit on toisia hitaampia ja kärsivällisyyttä vaativia. Kaiken mailman erikoistuminen on elinehto. Syksyllä päätimme vihdoinkin aloittaa myös vetohärän koulutuksen. Oikeastaan vielä se on kyllä sen kasvatusta.

 

Hei tää on meidän Tuhti siitä iskä meinaa tehdä vetohärän. En tiiä mitä se tarkottaa. Mä haluaisin hevosen. Kuva: LH4V

Kuvan oton jälkeen on massaa tullut jo muutama kilo. Kesällä päästään jo jonkin moisiin vetoharjoituksiin. Tällä hetkellä totutellaan liikkumuseen ja ympäristöön. Pieniä hitaita askelia mutta edistyminen on nopeaa.

Monet tilat keskittyvä tiettyyn lajiin

Se tuo omanlaistaan turvaa ja sitä spesiaalia tietämystä tietystä eläimestä. Meillä on ollut laajempikin kirjo eläimiä. Nyt on kuitenkin keskitytty kolmeen eli kanoihin, lampaisiin ja nautoihin.

Meille on osunut mahtava eläinlääkäri. Ei ole niin pientä eikä suurta kysymystä, ettei voisi kysyä. Yhteistyö ja toiminta malli on saatu ihanan joustavaksi. Ajattelemme toistemme aikaa ja mahdollisuuksia. Asumme eläinlääkäristä katsottuna sivussa ja harvemmin voidaan yhdistää käyntiä muiden kanssa. Kuitenkin viemme lapsemme viereen hoitoon. Tällä samalla kyydillä on mennyt sonni leikattavaksi häräksi. Tällä järjestelmällä on joustavasti onnistunut monet lääkkeen haut ja tarkistukset eri eläimille.

Haasteita on tullut matkan varrella erinäisissä jutuissa. Joskus ne on kasautunut yhteen ja eläinlääkärikin jo sanoi, ettei enää halua nähdä meitä. Syynä ei ollut haluttomuus auttaa vaan toivo, ettei tulisi enää mitään muuta.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa?

Lyhyesti kyllä! Se on jotenkin jännä refleksi. Kertaakaan ei olla ajateltu, että lopetetaan kun on käynnissä eläimen hoitotoimet. Vaan viikko sen jälkeen kun kaikki on saatu kuntoon tulee se hetki, mitä järkeä jatketaanko? Silloin tulee se ruutupaperi ja punnitaan mitä tapahtui, miksi tapahtui. Sen jälkeen tehdään muutokset ja jatketaan jossain muodossa. Se voi vaikka tarkoittaa, että se eläinlaji poistuu, jos nähdään se ainoana vaihtoehtona tai järkevimpänä. Poiston syynä on yleensä hyöty, vastaan kulut ja jaksaminen.

Kukaan ei jaksa vetää kivirekeä perässään kaikkia ylä- ja alamäkiä.