Mitä nykyaikainen omavaraisuus oikeasti on?

Sosiaalinen media ja muutkin mediat on myllyttänyt syksyn ajan omavaraistelioita. Jotenkin tuntuu, että siihen on tullut joku kiiltokuva kuva. Siellä ne mökissään istuu, kutovat sukkia ja kuokkivat perunat kellariin. Mitään muutahan ne ei ehdi sitten tekemäänkään. Onko sinulla tälläinen kuva?

Tässä olen viimeaikoina tutustunut muihinkin omavaraistelijoihin. Monelta olen kuullut, että tämä on tullutkin reitiksi yrittäjyyteen. Ikää on tullut jo jonkin verran, töitä on tullut tehtyä ja aloja katsottua. Sitten on tullut perhettä ja talo, ne normaalit kuviot. Raha on kuitenkin tuonut ahdistusta. Jotkut on jo kokeillut yrittäjyyttä tai ovat edelleen yrittäjiä. Kuitenkin on tullut ajatuksia ruuan kasvattamisesta ja puutarhan hoidosta.

Tekeekö omavaraistelia kuitenkin vain varmuusvarastoa sille jos kaikki ei menekkään putkeen?

 

Ajatus, että perhe nipistää kaikista kuluista ja vetää laskut minimiin. Elää pienellä rahalla ja harkitsee moneen kertaan kaikki hankinnat. Kasvattaa ruokaa pöytään ja alkaa laskelmoivasti hankkia tarvikkeita mitä tulee tarvitsemaan viljelyssä ja/tai yritystoiminnassa. Pienillä, hitailla liikkeillä lähtee kohti yrittäjyyttä. Yritystoiminnan aloittaminen on aina riskialtista. Ruuan suhteen perhe on turvattu ainakin osittain. Tästä vakaasta pohjasta, kun alkaa ponnistella yrittäjyyden taipaleella ei ne eurottomat kuukaudet tunnu niin pahalta. Synnyttääkö tämä ilmiö siis tulevaisuudessa vahvoja yrittäjiä ja yrityksiä.

Jotkut odottavat, että lehmät lentää, toiset opettavat niitä lentämään.
Jotkut odottavat, että lehmät lentää, toiset opettavat niitä lentämään.

Luoviksikin on ihmiset heittäytyneet tällä tiellä. Mikäs siinä kun on vain taivas rajana ja kaikkea ei ole keksitty. Jotkut hamuavat menneisiin menetelmiin ja hyödyntävät vanhoja taitoja. Näillä on mahdollisuus työllistää itsensä muita kouluttaen. Koulutuksia tosissaan järjestellään eri tiloilla ympäri suomea. Valikoimaa on vaikka mitä teurastus, betonista pihakoristeita, hevosella peltotyöt ja paljon muuta. Voi kuitenkin olla, että joillakin se asiakaskuntakin on omavaraistelioita ja hyötyvät näistä hurjasti. Joillekkin kaupunkilaisille se on pala historiaa, jonka pääsee elämään ja kokemaan. Voiko siis olla, että tämä outokin joukko tuokin jotain unohdettua ja tärkeää toistenkin elämään.

Omavaraistelia voi olla myös väärin ymmärretty. Syy siihen on niinkin yksinkertainen, ettei kertakaikkiaan pysty aikatauluttaa suunnitelmiaan. Pienellä budjetilla, kun jotain alkaa tekemään ei koskaan voi olla varma, koska se valmistuu. Toinen syy on se, ettei ole varma tuleeko se toteutumaankaan. Ei vaan voi kertoa suunnitelmaansa, jos se meneekin karille ja on siihen pettynyt. Sitten tullaan kysymään no koskas se nyt sitten alkaa, valmistuu, hankitaan? Niin sehän nyt sitten kumottiin suunnitelma vaiheessa kannattamattomaksi tai jokin muu syy. Kuka meistä nyt oikeasti jaksaa ruotia niitä, jotka on jo unohdettu sinne pöytälaatikkoon. Onhan sekin voimia vievää, kun pää täyttyy suunnitelmista teet kuukausia laskelmia punnitset hyvät ja huonot puolet. Sitten se vaan heitetään pois kannattamattomana.

Maisema

Yksinäinentie kulkea vain haaveet mukanaan.

 

Suunnitelmien pihtaus luo yksinäisyyden tunteen mutta samalla säästää itseään jälkipuheilta. Jotenkin sitä oppii puhumaan ympäripyöreitä ja jaaritella sanomatta sanaakaan. Sillä moni puhuukin vain niistä asioista, jotka on jo saavutettu. Haavelinnaan on vaikea päästää lähintäkään ystävää. Tietenkin sitä haluaa jakaa ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kuitenkin pelkää sitä epäonnistumista ja sen tuomaa puhetta. Erakoituminen on omanlainen suojakeino.

 

Erakko joka on sosiaalisen aallon harjalla.

 

Läheisille näyttäydytään eristäytyneinä korpimökin asukkaina kuitenkin sosiaalinen verkosto vie ne vapaat hetket. Kaikki ei siis ole sitä miltä päälle näyttää. Tietokone aikaan voi olla pitkiä keskusteluita pitkin yötä ja suunnitella yhteistyötä. Samalla päivisin täytyy pitää suhteita yllä mahdollisille yhteistyö, talkoo ja tulonhankkimiskanaviin. Voi siis olla päiviä, ettei näe kuin oman perheen mutta on ollut yhteydessä kymmeniin ihmisiin. Tehnyt sitä näkymätöntä työtä, joka joskus näkyy tai sitten ei. Kyllä sitä tulee kaiken maailman talkoita, jotka voivat auttaa tulevaisuudessa. Tämä on sitä sosiaalista kanssakäymistä, jota tarvitaan perustaksi ihan normaalissakin elämässä. Voisikin kutsua omavaraista piilo sosiaaliseksi.

 

 

 

Syksyn ihanin ja kamalin viikko.

Syksyyn liittyy ihanuutta ja kamaluutta.

Kanalassa syksy on aina luopumisen tuskaa kun kukot lähtee. Talvisin meillä haudotaan uutta porukkaa. Nyt oli taas edessä valintoja tulevan talven suunnasta.

Pohdinnassa on aina muninta, kanojen koko ja haudonta halut. Kukot on nyt kasvanut noin yhdeksä kuukautta ja on aika laittaa pakastimeen. Kanoja meillä ei syödä vain kukkoja. Kanat vaikka ovat lopettaneet muninnan saavat eläkepäivänsä elää muiden mukana.

Nuori kukko on hyvä lihan lähde. Kana, joka on pitkään muninut alkaa olemaan sitkeää. Tänä syksynä kukkoja meni pakastimeen seitsemäntoista, kiloina hiukan enemmän. Olemme päätyneet jauhamaan lihan maun ja monipuolisuuden takia.

Kukonlihaa

Jauhamme rintapalat ja jalkojen lihat sekaisin. Jaloissa on enemmän makua joten rintapalat hiukan neutralisoi makua.

img_39441

Liha on yllättävän punaista verrattuna broilerin lihaan.

img_39461

Jauhamme lihan kahteen kertaan. Ensin isommilla reijillä ja lopuksi tiheämmällä jolloin saadaan tasalaatuista jauhelihaa.

img_39471

Lopuksi vakumointi ja kuukausi/vuosimerkintä.

Tämä on aina rankka päivä

 

Vaikka tämä kuuluu elämäämme en sanoisi tätä helpoksi. On todella rankkaa pistää kukko päiviltä, enkä tarkoita fyysisesti vaan henkisesti. Aamulla kun tietää kyseessä olevan tämän päivän sitä yrittää nollata pään. Samallahan sitä tekee tilaa ulkoileville kanoille talviasuntoon mutta on se rankkaa.

Samalla joutuu päättämään kuka saa jatkaa sukuansa. Eli täysin laput silmillä ei voi mennä vaan arvioit samalla kuka kukoista olisi mahdollisesti kiltein, lihaksikkain ja lähinnä mitä tulevaisuudessa halutaan.

Joku joskus kysyi onko lapset mukana teurastuksessa? Vastaus: On ja ei.

Ensisijaisesti ajattelemme niin, että kuka tahansa pystyy tekemään tai neuvomaan hätälopetuksen. Lapset eivät  vielä tietenkään pysty mutta osaavat neuvoa mistä pulttipyssy löytyy ja mitä sillä tehdään. Joten on lapset nähneet lopetuksia.

Kuitenkin kun suunnitellaan pakastimen täyttöä ei lapset näe lopetusta eikä eläimet. Lihan jauhamisessa taas lapset ovat mukana ja tietävät mitä lihaa se on.

On syksyssä ollut positiivisiakin juttuja ja lisää tulee.

Meillä käväsi opiskelija neitonen, joka on kiinnostunut omavaraisuudesta. Reippaasti pörhälsi tänne korpeen useamman sadan kilometrin päästä.  Mahtavalla asenteella valjastettu oli hän. Olimme sen päivän ensimmäinen pysähdys ja toinen oli vielä meidän jälkeen. Sinnekkin oli kolmisensataa kilometriä. Seuraavana päivänä meinasi käydä vielä kahdesta kolmeen paikkaa ja kotia.

Tämä opiskelija teki siis gradua omavaraisuudesta. Kyllähän se, että keskustelee ja avaa omaa arkea on itsellekkin mielenkiintoinen retki. Kaikkea ei vain tule arjessa ajatelleeksi. Paljon sain uusia ideoita ja muistiin nousi osa, jotka oli jo unohtunut.

Opiskelijoita pukkaa enemmänkin. Kohta tulee TET:iläinen viikoksi tutustumaan tähän hommaan. Ei ottanut helpointa tutustumispaikkaa. Kait sitä tulevaisuuden nuorissa on vielä niitä, jotka eivät pelkää työtä.

Polttopuita piti myös tehdä.

 

img_39491

Puutalkoissa oli naapurit ja kyläyhdistyksen koneet. Onni on elävä kyläyhteisö, joka helpottaa tätä korpielämää. Talvenvaralle tuli tehtyä kuivia puita ja tulevaisuuteen märempiä puita. Sekapuuta tehtiin joten löytyy pihlajaa, koivua, haapaa, kuusta ja mäntyä. Puut olivat tuulenkaatoja, tienvarrelta, pellonreukselta ja pystyynkuolleita. Kone siirtyi jo seuraavaan taloon ja siellä nyt on sitten oltu auttelemassa.

Tasainen David Brownin jytke taustalla. Säestää tasaista puheen sorinaa. Lintunenkin vielä jossain lauleskelee talventuloa. Pihka tuoksuu ja lämmin tulli meitä helli. Mahtava päivä kertakaikkiaan.

Uusi alku

Uusia haasteita syksyn hämäryyteen.

 

img_39371

 

Olen jo aikaisemmin hehkuttanut koulutusta. Ensimmäinen syksyn koulutus on nyt takana. Elikkäs jouduttiin direktiivi pätevyyksiä hakemaan, kun kalusto kasvoi karjan myötä. Viikossa tuli kortteja taskuun muutama EA1 (16h), Tieturva 1, Työturva ja Kuljettajan ammattipätevyys.

Kalusto vaihtoon.

 

img_36141

 

Tosiaan talvella uskollinen “ratsumme” koki turmion vastaantulevaa väistäessä. Korjaus oli ensimmäinen vaihtoehto, hintaa ja turvallisuutta tarkistaessa joiduimme myöntymään, ettei uljas “ratsu” ole enää tieliikenne kelpoinen korjauksenkaan jälkeen. Olisi lakien mukaan mutta oman tai lasten turvallisuuden takia ei. Ratsuhan ei ole tähän hommaan hankittu vaan mukanamme tullut, jolla on pärjätty mielikuvitusta käyttäen.

img_37541

Vanha ratsumme on muokkautunut mitä oudoimpiin kuljetulksiin.

IMG_0338[1]

Monet pitkät matkat olemme yhdessä taivaltaneet. Levätköön nyt rauhassa ja palvelkoot tarpeitamme omalla tontilla.

Uusi ratsumme.

img_39141

Storkedal on Tanskalainen maatila, jolla on monen moista toimintaa. Heillä on myös kuljetuspalveluita sivutoimisen päätoimisesti. Tämä auto on kuitenkin ollut jo Suomen liikenteessä useamman vuoden. Rakennusliikkeellä ja sen jälkeen kalankasvattamolla. Nyt se päätyi meille, kun ajot kalankasvattamolla loppui, koska keskittyvät teuraskalaan poikastuotannon sijaan.

Tämä oli monella tapaa raastava etsintä ja valinta. Kolarista lähtien on laskettu tarvetta ja mitoitusta. Mihin tarvitsemme kuljetus kapasiteettia? Olisiko se umpikaappi kuten ennen? Tarvitsisiko kuljettaa soraa tai mutta irtomateriaalia? Lantala? Näitä kysymyksiä pohdimme. Vielä auto joka on edullinen. Monta autoa meni nenän alta jatkuvaa kidutusta, että heinätkin mätänee ennen kun auto löytyy.

Nyt siis palveluksessamme on:

  • Scania 124l 400 sarjaa 4.
  • Vaijerivaihtolava laitteilla.
  • Mahdollista asentaa nosturi.
  • Kokonaismassa 26000kg

img_39321

Auto ostettiin ilman lavoja. Niitä on nyt metsästetty ja joitain hiukan kunnostettu.

img_39331

Tässä vielä vähän kesken mutta nyt jo valmis. Onni on verkosto, jossa joku tuntee sen, jolla jotain on mitä tarvitsee.

Eläinmäärän noustessa joudumme laajentamaan lantalaa ja kunnan kanssa käydeissä keskusteluissa päädyimme vaihtolavaan joka on katettu. Tämä vaikutti auton valinnassa suuresti.

Vaikka syksy jo lehdet heittää maahan on luonto kaunis.