Harmaat hiukset puhdistuu kun vettä sataa ja lääke annettu

Helpotus ja huokaus.

Oli se siinä? No eipä ollut. Tämä nyt on taistelua vieläkin. Tosin on jo monen osalta ylitetty kriittinen vaihe. Vielä on yksi, joka taistelee ja jonka vierellä sateessa ollaan.

Kuitenkin ollaan jo positiivisesti virittäytyneempiä. Odotus on palkittu ja tietoa on saatu lisää.

IMG_3782[1]

Lainaan nyt tekstejä vihkosesta joka tuli lääkkeen mukana:

Suomalaisen lammastilan sisäloistorjunta

Kirjoittanut: ELL Johanna Rautiainen & ELL Eero Rautiainen, Lammasmaailma Oy

“Verta imevä suuri juoksutusmahamato (Haemonchus contortus) voi aiheuttaa vakavan sairauden uuhille. Se on erittäin tehokas munien tuottaja ja sen elinkierto poikkeaa muista sukkulamadoista kahdella tavalla. Sen uskotaan Suomen oloisuhteissa talvehtivan vain lampaassa, IMG_3725[1]ei laitumella. Lisäksi se on tähän mennessä aiheuttanut ongelmia lähinnä aikuisissa eläimissä sisäruokintakaudella. Loisen yleisyyttä Suomessa ja toukkien talvehtimiskykyä ei tunneta tarkasti. Tauti todetaan kuitenkin varmuudella, jos se alkaa aiheuttaa uuhien näivettymistä, anemiaa, turvotusta leuan alla ja kuolemia.”

Juoksutusmahamadot (Teladorsagia, aiemmin Ostertagia, useita lajeja) vahingoittavat karitsoiden juoksutusmahan limakalvoa. Kasvun hidastuminen ja ripulia todetaan heinäkuusta alkaen, eli siinä vaiheessa kun laidunten loiskuormitus on lisääntynyt. Taudin puhkeaminen kuitenkin varhaistuu, jollei karitsoille ole keväällä tarjolla puhdasta laidunta.”

Lainaampa vielä karanteeni käytännöt:

“Uusi eläin kannattaa aina ottaa katraaseen vasta 4-6 viikon karanteenin jälkeen. Karanteeni auttaa ehkäisemään uusien taudinaiheuttajien tulemista lampolaan. Karanteeniaikana voi ostoeläimestä ottaa myös ulostenäytteen loistutkimukseen. Koska tälläsen yksilönäytteen luotettavuus ja tarkkuus eivät kuitenkaan ole samaa tasoa kuin uuhi- ja karitsaryhmien kohdennetuissa näytteissä, voi karanteenieläinten loislääkitys olla perusteltu ilman näytteenottoakin.”

Tämän verran oli kyseisestä kummajaisesta tietoa. Eviran sivuilta selvisi, että juoksutusmahamato alkaa olemaan yleistymässä kuolinsyissä.

“Valtaosa taudinsyyn selvitysnäytteistä oli kokonaisia eläimiä, pääosin nuoria karitsoita tai kilejä. Tavallinen löydös oli juoksutusmahan tai suoliston loistartunta ( Strongylida -lahkon sukkulamadot tai Eimeria sp. -kokkidit) ja siihen liittyvä ripuli tai kuihtuminen. Haemonchus contortus -sukkulamatoja todettiin kuudella tilalla. Pientä maksamatoa ( Dicrocoelium dendriticum) todettiin kahdessa lammasnäytteessä, joista toinen oli harraste-eläin ja toinen lihantarkastuksen yhteydessä otettu näyte. Kolmen tilan lampaista lihantarkastuksen yhteydessä otetuissa näytteissä todettiin Cysticercus tenuicollis–loisrakkuloita.”

Eviran sivu josta lainaus on otettu.

Nyt meillä siis on lääkitty

 

Lääkkeenä meillä oli Valbazen albendazole. Miellyttävä lääke käyttää, haisi vähän samalle kuin maitoliimat.

(Tähän uskallan kirjoittaa annostus ohjeen kun saa vain ELL)

Annos: 2ml / 10 kg

Varoaika 14 vrk

Lääkkeen annon jälkeen siirto puhtaalle laitumelle tai kerran rehu otetulle alalle (Ei laidunnetulle).

Mysteeri

Jotain jää näistä aina mysteerin verhon alle. Emme tule olemaan koskaan täysin varmoja mistä saimme tämän. Toisaalta olisi mukava saada tietää mutta toisaalta vastaus voisi olla liian kipeä. Nyt tiedämme kuinka toimimme jatkossa niin tiedolla ei ole niin suurta merkitystä.

Keksippäs jotain nasevaa tähän loppuun.

Hetken kun on eläinten kanssa pelannut niin tulee ne omat eläimet aika tutuiksi. Muille ja itselle muistutukseksi kun omasta eläimestä huoli kasvaa ja tiedät, tunnet ettei nyt ole kaikki kunnossa. Ole itseppäinen varmista kysele ja kyseenalaista.

Jokainen tuntee eläimensä parhaiten.

Opin tällä matkalla, että eläinlääkäreitä ei ole koulutettu hoitamaan lampaita. Toinen lampuri voi olla parempi apu kuin eläinlääkäri.

Nyt on takki tyhjä mut ei haittaa kun on kesä niin sehän on naulakossa.