Estääkö omavarainen ajattelutapa harrastamisen?

Joidenkin mielestä omavarainen hoitaa kuntoilun lähimetsässä runkoja nostelle. Tulee tuotakin harrastettua, mutta annan itselleni ja perheelleni vapauden harrastaa vapaasti. Metsäjuoksu on kyllä yksi lähiliikunta muodoista. Se kulkee osin metsäautoteitä, polkuja ja pitkin metsää. Suunnistin reitin pari kertaa lävitse ja mittasin matkan viiteen kilometriin. Tämä lenkki on nopeutunut  kerta kerralta. Ensimmäisillä kerroilla meni toista tuntia, kun joutui pohtimaan reittiä. Tällä hetkellä se menee 35-45 minuutissa.

Kotitreenien tuloksia sitten käydään mittailemassa erilaisilla lajeilla. Jotkut ovat kertaluonteisia, joitain pääsee tekemään useamman kerran. Kotona en polkupyöräile mutta hulluus iskee joka vuosi. Silloin nokka kohti Äkäslompoloa ja sieltä polkastaan Norjaan. Vielä en ole lähtenyt IMG_3020[1]siellä aikaa ajamaan, ennemminkin päätä tuulettamaan. Säät on ollut sen verran v:mäiset, ettei muuta ole voinut ajatella. Aivot keskittyy pelkästään manaukseen niin arkihuolet jää ensimmäisille kilometreille.

 

Vauhtiakin välillä tarvitaan. Laji ja väline polttaa polttoainetta kyllä ihan liikaa. Flyboard aivan mahtava tapa oppia oman kehonhallintaa. IMG_0985[1]Homma näyttää kevyeltä, mutta kun keho käyttää jokaista lihasta on ihan loppu puolentunnin jälkeen. Sillä lennot on yleensä 5-15 minuuttia niin pääsee vielä laituriinkin. Tässä lajissa ei kannata ihan kaikissa asennoissa tulla veteen. Kipukynnys on onneksi tosi korkealla niin voi sitten kotona ihmetellä kun jalat on mustat.

Kuntosalilla on tullut käytyä myös mutta edellisessä kodissa. Nykyään suunnittelen reissut siihen suuntaan niin, että pääsen samalla käymään jonkun ohjatun liikuntatapahtuman.

Täällä pääsee kesävieraiden/asukkaiden kanssa haastamaan itsensä. Ollaan käyty puuhailemassa lähellä sijaitsevalla köysiradalla. IMG_3132[1]Siinäkin on nopeutta tullut sen verran, että hirvittää. Juniorit on pitänyt vauhdin sen verran kovana. Hiki lentää mutta on ihan superhauskaa.

 

 

On sitä hikeä joutunut hakemaan ulkomailtakin. Though mudder Saksa oli kyllä sellainen päähän pistos. Tulipahan käytyä ja voisin lähteä uudestaan. Käsittämättömän hyvin tehty rata suuressa puistomaisessa ympäristössä. Kilometrejä rataan oli saatu 19 ja IMG_2842[1]esteitä oli tappavan tasaisesti noin 20. Siellä oli mutaa, sähköä, kiipeilyä, ryömintää, roikkumista, kiipeämistä ja ryhmätyöskentelyä. Tämä ei ole yksilö laji ei myöskään aikaa vastaan kisaamista vaan yhdessä tekemistä. Tapahtumassa oli huiman hyvä tunnelma, vaikka saksankielen taito ei ole hyppysissä. Annoimme suomalaisuutemme näkyä ja se kannatti. Saimme anteeksi monia juttuja ja samalla monet tulivat ihmettelemään, oletteko tulleet vain tämän takia saksaa. Kyllä olimme tulleet vain ja ainoastaan sen takia Saksaan. Mutaa olisi varmaan löytynyt lähempääkin.

On sitä muitakin harrastuksia. Jätetään ne nyt myöhemmäksi. Todennäköisesti ensikesänä joistain näistä saatte hehkutusta. Voi toki tulla jotain uuttakin.

Eläimien talvi

Viimeaikoina on uutisoitu eläinten ulkona olemisesta. Ihminen on inhimillistänyt kohta kaikki luonnon eläimet. Lähellämme on kuusipeurakasvattaja, jolle oli ohikulkia soittanut ja kysynyt eikö ne ole talvella sisällä. Kuka ottaisi hirven olohuoneeseen? Paleleeko eläin, joka on päässyt tottumaan kylmenevään ilmaan.

Meillä eläimet saavat valita ulkoilakko vai nököttää sisällä. Tämä järjestely luo omat haasteensa. Suurin haaste on vesi, kuinka saada se pysymään sulana. Onnemme on nykyteknologia, jolla saadaan juomakupit pysymään sulana pienellä energia määrällä.IMG_3531[1]

Naudat saavat meillä suurimman vapauden kulkea miten tahtovat. Öisin ja kovalla tuiskulla ne kuluttavat sisätiloja, muuten ulkoilu koivikossa vie voiton. Järjestely on tehty työn keventämiseksi ja eläinten hyvinvointia ajatellen. Lannanluontia on huomattavasti vähemmän, koska ulkoilevat paljon. Tulehduksia eikä muitakaan sairauksia ole eläimillä havaittu.

Lampaat ovat pienemmällä ulkoilutuksella. Edellytykset eläimen rakenteen kannalta olisivat hyvät talviulkoiluun. Syynä IMG_3563[1]suppeampaan ulkoiluun huono varautuminen ennen pakkasia. Suunnitelmissa oli tehdä lampaille vapaaulkoilu tarha. Pakkanen yllätti tarhan rakentajan lumettomuuden vuoksi routa pääsi nopeasti jäädyttämään pintamaan. Ensi kesälle on suunniteltu tarhan toteutus. Samalla tarhan paikka on talven aikana saatu logistisesti oikeaan paikkaan.  Syksyllä jos olisimme rakentaneet suunitellun tarhan se olisi ollut aivan väärässä paikassa.

Kanat ulkoilivat pitkälle joulukuuta. Kun viimeinenkin ulkoilija lopetti pihalle tulon laitoimme luukun kiinni. Talvella on kuitenkin tarjolla kahta eri lämpötilaa. Lämmin sisätila ja välimaasto IMG_2324[1]lämpötilalla oleva veranta. Sään lämmetessä osa on käynyt pienillä ulkoilu retkillä. Kuitenkin vain valvotuissa olosuhteissa, jottei jää ulos yöksi.

Haasteina olemme havainneet sähköaidan käytön ja sen toimimattomuuden. Lumi on mahtava eristäjä kovilla pakkasilla. Maadotusta ollaan jouduttu muokkaamaan paljon. Maadoituskentän reilun metrin mittaiset raudat olivat tänä talvena liian lyhyet. Maadoituksen parantamiseksi laitoimme maadoituksen likakaivoon, koska se pysyy sulana. Aitalangat vaihtuivat rautalankaan, joka johdattaa paremmin sähköä ja lumi haittaa vähemmän virrankulkua. Lampailla emme ajatelleet käyttää sähköä vaan puu-/risuaitaa. Villa kun luo hyvän eristimen. Kesällä olisi ongelmia, jos lampaat tottuisivat kulkemaan aitojen läpi. Nyt ne pysyvät kesäisin kahdessa langassa, joten aidan siirto on helppoa.

Ruokinnassa käytämme pyöröpaalattua säliö- esikuivattuaheinää ja pienpaalattua kuivaa heinää. Säilöntäaineella käsitelty heinä on kaikista raskanta käsitellä kylmissä olosuhteissa, koska ensin se pitää kirveellä pilkkoa. Kuivat heinät on huomattavasti helpompia käsitellä. Ruokimme sisälle ja ulos ulkoilualueilla oleviin ruokinta paikkoihin. Olemme toteuttaneet ruokinnan vapaalla heinällä, eli heinää on koko ajan saatavilla. Tämän ruokinnan etuna on se ettei ruokinta paikoilla esiinny puskemista, joka voi aiheuttaa eläinten loukkaantumisia.

Kanojen ruokinnassa ei suuria muutoksia tapahdu. Juomakupit on jouduttu välitilasta siirtämään lämpöiselle puolelle jäätymisen vuoksi. Oviaukkoon on ripustettu vanhoja pyyhkeitä roikkumaan, jotta lämpöhukka olisi pienempi. Samalla pyyhkeet imevät itseensä osan kosteudesta, joka syntyy lämpötilojen vaihtelusta.

Keväälle on jo pitkälista muutoksia ja parannuksia. Viime vuonna lisäsimme jo rehujen varastointi tilaa. Tänä vuonna joudumme tekemään sitä vielä lisää. Haemme kanojen rehut suoraan myllyltä ja nyt pakkasilla totesimme, että varmuus varaston pitää olla suurempi. Mylly ei pyöri, jos on liikaa pakkasta. Tällä hetkellä varmuus puskuri on ollut kuuden viikon rehut. Se ei välttämättä riitä, jos tulee pitkä pakkasjakso.

Onko kiireettömyys illuusio

Muuton aikoihin tuli ajatus elämän hidastamisesta. Kuvittelin maalla elämisen olevan lupsakkaa olemista ja samalla pikku hommien IMG_2175[1]hoitoa. Pieniä nikkarointeja joutui tietenkin tekemään jo ennakkoon ennen perheen tuloa. Vesiputki maahan, viemäröinti ja saunalle uusi lattia. Aika oli hektistä, jotenkin ajattelin sen elon hidastuvan kun nämä on tehty.

Koulu ja harjoittelutilat loivat päiviin rytmiä. Kello ei kuulunut tähän kuvaan. Kelloa tarvitsin vain aamuisin siihen, että oli oikeaan aikaan paikalla. Kotiin lähtemiseen en tarvinnut kelloa se koitti sitten kun kaikki työt oli tehty. Päivät venyivät, emäntä venyi IMG_2687[1]kotona hoitaessaan eläimiä ja lapsia. Kun tuli viikonloppu oli viikon aikana kertynyt tehtävää auringon noususta laskuun. Aitojen siirtoa, karsinoiden rakentamista, ruokintajärjestelmien kehittelyä, tuttipullo karitsoita ja poikimisia.

Vieläkin käyn “ulkopuolisilla” tiloilla. Se vie omalta tilalta jonkin verran aikaa fyysisistä töistä. Kuitenkin muilla tiloilla käyminen on sosiaalisesti, tietotaidollisesti tärkeä osa tätä elämää. Onneksi kaikki osapuolet ovat joustavia.

Jotenkin toivon ulkoisen olemukseni olevan kiireetön. Se ei kuitenkaan ole sitä mitä sisällä tapahtuu. Pääni laskee päiviä, kuukausia, kiiman kiertoa ja vuoden aikoja. Joulukuussa lampaille pässiä, siitä viisi kuukautta tulee karitsat, toukokuussa ne varmasti on jo jollain lohkolla laiduntamassa. Munia hautomakoneeseen marraskuun 11.päivä kuoriutuu, 1.joulukuuta, muninta alkaa toukokuussa. Lehmälle sonnia tammikuussa, syntyy syyskuussa, vierotetaan (meillä) helmikuussa. Sonnia joulukuussa uudestaan lehmälle. Pitäisikö kesälle suunitellut kasvit jo istuttaa. Ensimmäiset siemenet laitetaan multaan huhtikuussa, siitä se kevät alkaa. Istuttamista ja taimien kasvatusta riittää toukokuulle asti. Siitä alkaa taimien istuttaminen, myös ulos. Vuosi on rytmillisesti aikataulutettua kuten myös normaalit päivät. Kuinka monta päivää kestää paalit tai kaura. Voinko hakea tänään lautoja kun huomenna haen kauraa ja ehdinkö purkamaan kuorman. Kun saa nämä asiat oikeaan järjestykseen ei tarvitse minuutti aikataulua. Jatkuva ajatustyö tekee välillä tepposet. Huomasin tänään, että tämä monimutkainen ajattelutapa on tarttunut myös emäntään. Ostin väärät osat tänään vesijärjestelmään. Tästä kehkeytyi meillä keskustelu.

Minä: Voisitko huomenna käydä vaihtamassa osat oikeisiin?

Emäntä: Paljonko sulle tulisi kilometrejä jos tulisit aamunavetalta sen kautta?

Minä: Noin 67km ylimääräistä.

Emäntä: Niin ja se tarkoittaa noin tuntia. Kun tästä tulee 40km. Vaikka en pääse lähtemään ennen kun olet tullut pystytkö jo aloittamaan homman noilla mitä on?

Minä: Pystyn ainakin katkomaan putkia oikeaan mittaan.

Emäntä: No siinä menee varmaan sama aika mitä siellä käymiseen.

Minä: Suurinpiirtein varmaankin.

Emäntä: Sitten on järkevämpää, että tulet suoraan kotiin.

Kuulostaa tietysti yksinkertaiselta keskustelulta. Taustalla tapahtuu nämä asiat.

Minä lähden lypsylle klo:5 hoidan toisen tilan eläimet, lähden kotiin noin klo:10.

Emäntä herää, syöttää nuorimman lapsen, vie kanoille kaurat, kerää munat, vie lampaille heinät, tarkistaa veden, vie lehmille heinät, tarkistaa niiden vedet, kiiman tarkkailu, lämmitys ja pakkaa munat.

Kiireettömyys ei ole illuusio se on elämän tasapaino. Emme pysty muuttamaan luontoa vaikka mittaisimme sitä sekunttikellolla. Asiat tapahtuvat kun on niiden aika. Joillain asioilla on paikka tapahtua nopeammin kuin muilla. Jos järjestys on väärä tulee tehtyä töitä paljon enemmän. Kiireettömyys tulee suunnittelusta, kiire tulee suunnittelemattomuudesta. Kun elämään saa tehtyä rytmin, jossa kaikki tapahtuu se antaa anteeksi muuttujille.

Viikoissa on saman tyylinen kierto ympäri vuoden. Tehtävät työt vain vaihtuvat. Arkisin tehdään ylläpitävät työt, johon mahtuu hyvin muuttujia. Alkuviikko on yleisesti rauhallisinta aikaa. Keskiviikko pyörii saunan ympärillä. Aamu lähtee padan lämmityksellä, jotta saunalle tulee niin lämmin, että pesukone käynnistyy. Isommat tiskit kannetaan saunalle on tiskaus ja pesupäivä. Pataan lisätään päivän mittaan sieltä käytetyn veden tilalle kylmää. Hetkessä padan vesi on taas kiehuvaa. Pesukone suostuu käynnistymään pakkaspäivinä puolenpäivän jälkeen. Tiskatut tiskit kannetaan takaisin sisälle kuivumaan samalla likapyykki kantautuu saunalle. Pyykkikoneen vielä pyöriessä aletan kiuasta lämmittämään illan saunomista varten. Torstai ja perjantai on aikaa muille töille, hankinnoille ja suunnitelmille. Torstaina aloitetaan viikonlopun projektin suunnittelu. Perjantaina hankitaan tarvittavat tarvikkeet. Viikonloppu on rankimmat päivät. Silloin istutetaan, siiretään aitauksia, rakennetaan, puretaan, kunnostetaan, korjataan ja eläimien kausittaiset hoitotyöt (esim.kerintä). Tämä on peruskaava, joka onneksi joustaa. Tällä viikolla joudutaankin tekemään putkitöitä myös arkena. Tänään oltiin varajärjestelmän varassa. Se tarkoittaa meillä pientä bodaamista. Kaivolta kannetaan kaikki peseytymis-, eläinten juoma-, ja sisällä käytettävät talousvedet ämpäreillä tai saaveilla.